3.3.2 Teollisuus ja kaivokset

Teollisuuden ja kaivosteollisuuden päästöt ovat merkittävä paine seitsemälle vesimuodostumalle Kemijoen vesienhoitoalueella.

Massa- ja paperiteollisuus keskittyy rannikolle ja niiden jätevesipäästöt kohdistuvat suoraan merialueelle.  Merkittäväksi paineeksi teollisuuden jätevedet on arvioitu sisemmän rannikon Ajoksen ja Maksniemen vesimuodostumissa. Mereen suoraan kohdistuvasta ihmisperäisestä ravinnekuormituksesta teollisuuden fosforipäästöt ovat yli 90 % ja typpikuormituksesta n. 75 %. 

Kuormitus muodostuu pääasiassa ravinteista ja kiintoaineen mukana kulkeutuvasta orgaanisesta kuormituksesta, joka koostuu monista eri yhdisteistä. Massa- ja paperiteollisuuden prosesseissa tapahtuneen valkaisukemikaalien muutosten myötä on kloorattujen yhdisteiden kokonaismäärää kuvaava AOX-kuormitus vähentynyt selvästi. Myös fosforikuorma sekä happea kuluttavan orgaanisen aineen kuorma ovat olleet 2000-2010-luvuilla alenevia. Typpikuormitus sen sijana on kasvanut vuoden 2009 jälkeen. Muutokset ovat seurausta vähittäin tapahtuneesta kehityksestä teollisuuden vesiensuojelumenetelmissä ja tuotantotekniikoissa. Kemijärven sellutehtaan päästöt lakkasivat tuotannon loppumiseen vuonna 2008. Kemin Stora Enson Veitsiluodon tehtaan lakkauttamisesta tehtiin päätös vuonna 2021.

Vaikka teollisuuden haitallisten aineiden kuormitus on kokonaisuutena pienentynyt 1990-luvun alusta lähtien merkittävästi, voi teollisuus- ja satama-alueiden sedimenteissä olla edelleen vesiympäristölle haitallisia ja vaarallisia yhdisteitä. Mateiden kutuvalmiuden on havaittu alentuneen Perämerellä ja Kemijärvellä. Ilmiön aiheuttajiksi on arvioitu selluteollisuuden päästöjä, mutta vaikuttavaa ainetta ei ole voitu todentaa.

Merkittäviä teollisuuden keskittymiä ei ole vesienhoitoalueen pohjavesialueilla, mutta yksittäisiä toimijoita, kuten betoniasemia, voi olla.

Kemijoen vesienhoitoalueella on viisi 2000-luvulla toiminnassa ollutta kaivosta: kromikaivos Kemissä, kultakaivokset Sodankylässä ja Kittilässä, nikkeli-kuparikaivos Sodankylässä sekä kalkkikaivos Torniossa. Viimeisimpinä avattiin Kittilän kultakaivos vuonna 2009 ja Kevitsan nikkeli-kuparikaivos 2012.  Kaivosvesistä sekä usein myös kaivostoiminnan laskeumasta aiheutuu tyypillisesti typen, suolojen sekä haitallisten aineiden, kuten nikkelin kuormitusta. Uusien, suurten kaivosten avaaminen näkyy sulfaatin, nikkelin ja kokonaistypen kuorman kasvuna.

Kaivosten päästöjen vaikutus on arvioitu merkittäväksi paineeksi viidessä vesimuodostumassa Kitisen ja Ounasjoen suunnittelualeilla (Seurujoki, Loukinen, Mataraoja, Satojärvi, Saiveljärvi).

Kuva 3.3.2.1. Puunjalostusteollisuuden fosfori- ja typpikuormitus sekä biologista hapenkulutusta aiheuttava kuormitus rannikkoalueelle vuosina 2004–2018 (VAHTI-rekisteri).

Kuva 3.3.2.2. Kaivosteollisuuden nikkeli- ja kromiyhdiste- sekä sulfaattikuorma Kemijoen vesienhoitoalueen sisävesiin vuosina 2004–2018 (YLVA-rekisteri).

Kuva 3.3.2.3. Kaivosteollisuuden kokonaisfosfori- ja typpikuorma Kemijoen vesienhoitoalueen sisävesiin vuosina 2004–2018 (YLVA-rekisteri).

Kuva 3.3.2.4. Kaivosrekisterin kullanhuuhdontaluvat ja lupahakemukset vuonna 2021. Vesienhoitoalueen kullanhuuhdonta-alueet sijoittuvat Kitisen ja Luiron suunnittelualueiden latvoille.