3.6 Vieraslajit

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Jotkin vieraslajeista menestyvät hyvin ja ovat uhka aiheuttaessaan vahinkoa alkuperäislajeille. Selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäisiä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Kansallisen vieraslajistrategian (2012) ja EU:n vieraslajiasetuksen (2014) tarkoituksena on ehkäistä vakiintuneiden vieraslajien leviämistä ja uusien saapumista. Haitallisten vieraslajien torjuntaa ohjataan hallintasuunnitelmilla.

Vesieliöiden, kuten kalojen ja rapujen siirrot luontaisten esiintymisalueidensa ulkopuolelle ovat aiheuttaneet haitallisia vaikutuksia. Nykyisin kalojen ja rapujen istuttamista säännellään kalastuslailla, ja ainoastaan kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan sisältyvien lajien istuttaminen on lähtökohtaisesti sallittua 

Pohjois-Amerikkalaista puronieriää on istutettu 1960-luvulla mm. Ylä-Kemijoen sivuvesiin, missä se on levinnyt ja on paikoin lisääntynyt paikallista taimenta runsaammaksi. Puronieriä kilpailee taimenen kanssa samasta elinympäristöstä ja ravinnosta. Lajia ei tule enää istuttaa taimenvesistöihin.

Rapurutto on tullut Eurooppaan Pohjois-Amerikasta täplärapujen mukana. Rapuruton As-tyyppi voi tappaa yksittäisen järven tai joen koko alkuperäisen jokirapupopulaation. Rapuruton vaivaamille alueille on istutettu täplärapua, joka sietää rapuruttoa jokirapua hieman paremmin. Täpläravun mukana kuitenkin leviää rapuruton Ps1-tyyppi, joka käytännössä estää jokiravun kantojen palauttamisen vesistöön. Rapuruttoa esiintyy Simojoen ja Kemijoen vesistöalueilla.

Pohjois-Amerikasta on tuotu myös nisäkäslajeja. Majava on vesienhoidon näkökulmasta hyödyllinen eläin, mutta istutettu kanadanmajava on laajalti syrjäyttänyt alkuperäisen euroopanmajavan. Vastaavasti minkin on katsottu syrjäyttäneen aiemmin lajistoomme kuuluvan vesikon. Voimakkaampana lajina minkki estää vesikon palautumisen takaisin Suomen luontoon. Minkki elää vesistöjen rannoilla ja saarissa, missä sillä on merkittävä haitallinen vaikutus myös paikallisiin lintukantoihin.

Kanadanvesirutto on pohjoisamerikkalainen, nopeakasvuinen ja helposti leviävä vesikasvi. Kemijoen vesienhoitoalueella sitä on tavattu lähinnä rannikon tuntumassa. Kanadanvesirutto on makean veden laji, mutta se voi runsastua haitallisesti myös vähäsuolaisessa murtovedessä, kuten rannikon suojaisissa lahdissa tai kluuvijärvissä.

Taulukko 3.6.1. Vesienhoitoalueella tavattavat sisävesien haitalliset ja potentiaalisesti haitalliset vieraslajit (Lähde: Kansallinen vieraslajistrategia ja www.luonnontila.fi).