4.1 Pintavedet

Ekologinen tila

Pintavedet ovat luonnostaan erilaisia muun muassa maantieteellisestä sijainnista ja maaperästä johtuen, mistä syystä ne ovat näiden tekijöiden suhteen tyypitelty. Kullekin pintavesityypille on määritelty omat luokittelumuuttujien vertailuolot, joissa ihmistoiminnan vaikutus on vähäinen. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vesimuodostumien luokittelumittareiden tuloksia verrataan vertailuoloihin ja muuttujan poikkeama vertailuoloista osoitetaan ekologisena laatusuhteena. Ekologisen laatusuhteen perusteella määritetään kullekin laatutekijälle ekologinen tila viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono.

Luokittelun pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan (vedenlaatu) laatutekijät ja hydrologis-morfologiset tekijät otetaan huomioon ekologisen tilan arviointia tukevina tekijöinä. Niissä vesimuodostumissa, joissa biologisten laatutekijöiden tiedot ovat puutteellisia, on vesien tilasta tehty asiantuntija-arvio. Siinä huomioidaan tiedossa olevien paineiden suuruus sekä mahdollisesti käytettävissä oleva vanha seurantatieto. Apuna voidaan käyttää myös mallinnusten tai satelliittikuvatulkintojen antamaa tietoa vesistön tilasta.

Vesienhoidon kolmannen kauden ekologinen tilaluokittelu on tehty pääasiassa vuosien 2012-2017 aineistojen perusteella. Ajantasaista seurantatietoa on Kemijoen vesienhoitoalueella ollut sisävesiltä käytettävissä alle kolmannekselta vesimuodostumista. Suurin osa luokituksista on tehty perustuen asiantuntija-arvioon.

Taulukko 4.1.1. Pintavesien ekologisessa luokituksessa huomioitavat laatutekijät joki-, järvi- ja rannikkovesissä.

Keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesiksi nimettyjen vesimuodostumien ekologinen potentiaali  määritetään suhteessa toimenpiteiden kautta saavutettavissa olevaan parhaaseen tilaan. Tilan arvioinnissa  on keskeistä kuinka paljon tilaa on mahdollista parantaa erilaisilla kunnostus- tai hoitotoimenpiteillä, jotka eivät aiheuta merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle.

Joet

Kemijoen vesienhoitoalueella oli tarkastelussa yhteensä 307 jokivesimuodostumaa Kemijoen, Kaakamojoen ja Simojoen vesistöalueilta. Valtaosa jokivesistä oli hyvässä ekologisessa tilassa. Erinomaiseen tilaan ylsi neljännes jokivesimuodostumista ja vajaa 30 % jokien pituuksista. Hyvää huonommassa tilassa oli noin 18 vesimuodostumaa, jotka vastaavat noin 7 % jokien pituuksista, kun keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen vesien osalta tarkastellaan ekologista potentiaalia eli tilaa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.  

Hyvää huonompaan tilaan luokitelluissa joissa merkittävimmät tilaa heikentävät tekijät ovat maa- ja metsätalouden hajakuormitus ja maankuivatus, sekä vesivoiman tuotannosta aiheutuvat hydro-morfologiset muutokset.

Lisäksi 88 jokivesimuodostuman hyvän tai erinomaisen tilan on arvioitu olevan riskissä heikentyä, pääasiassa metsätalouden kuormitusvaikutuksen vuoksi. Kittilän kultakaivoksen alapuolisten jokien Seurujoen ja Loukisen, sekä Kevitsan läheisen Mataraojan hyvä ekologinen tila on riskissä kaivostoiminnan vaikutusten vuoksi.

Verrattaessa jokien ekologista tilaa edellisen suunnittelukauden luokitukseen, yhteensä 36 joen tila on parantunut yhden luokan. Kaikissa tapauksissa tila on parantunut hyvästä erinomaiseen, ja muutokset johtuvat menetelmällisistä muutoksista tai uudesta seuranta-aineistosta. Yhteensä 11 joen tila on huonontunut yhden luokan, yhdeksän joen tila erinomaisesta hyvään tilaan ja kahden hyvästä tyydyttävään (Talasjoki, Tieksonjoki). Muutokset johtuivat menetelmällisistä muutoksista tai seuranta-aineiston karttumisesta. Menetelmälliset muutokset johtuvat pääasiassa siitä, että hydrologis-morfologinen tila arvioitiin kolmannella suunnittelukaudella kaikille vesimuodostumille, ja jokivesien tila-arviossa huomioitiin entistä paremmin maankäytöstä aiheutuvat paineet.

 Järvet

Vesienhoidon kolmannella suunnittelukaudella tilan arviointi tehtiin vesienhoitoalueella yhteensä 434 järvelle. Kaikkia järviä tarkasteltiin yksilöllisesti käytettävissä olevien tila- ja painetietojen perusteella. Valtaosa järvistä luokiteltiin hyvään ekologiseen tilaan; tähän sisältyi 68 % järvien lukumäärästä ja 74 % järvien pinta-alasta. Erinomaisessa tilassa arvioitiin olevan reilu neljännes (27 %) järvien lukumäärästä ja 16 % järvien pinta-alasta. Hyvää huonommassa tilassa oli 23 järveä (5 % järvistä), jotka muodostivat noin 10 % järvien pinta-alasta, kun keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen vesien osalta tarkastellaan ekologista potentiaalia.  

Hyvää huonompaan tilaan luokitelluissa järvissä merkittävimmät tilaa heikentävät tekijät ovat vesistöjen säännöstelystä ja rakentamisesta johtuvat hydrologis-morfologiset muutokset sekä maa- ja metsätalouden hajakuormitus ja niihin liittyvät hydrologiset muutokset (ojitukset). Myös aiemmin tehdyt järvien laskut ja sisäinen kuormitus ovat heikentäneet järvien tilaa.

Lisäksi 97 hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevan järven tilan on arvioitu olevan riskissä heikentyä ilman kuormituksen vähentämiseen ja tilan parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Pääosaan näistä järvistä kohdistuu merkittävää kuormitusta metsätaloudesta.

Verrattaessa järvien ekologista tilaa vesienhoidon edellisen suunnittelukauden luokitukseen, yhteensä 70 järven tila oli parantunut yhden luokan. Valtaosassa tapauksista (68 kpl) arvio oli muuttunut johtuen menetelmällisistä muutoksista tai uudesta seuranta-aineistosta. Pääosin muutokset johtuivat siitä, että edellisellä suunnittelukaudella pienempien järvien (alle 100 ha) tila arvioitiin alustavana asiantuntija-arviona hyvään tilaan, mutta kolmannella suunnittelukaudella kaikkien järvien tilaa tarkasteltiin yksilöllisesti paineiden perusteella. Tällöin vähäisen ihmistoiminnasta aiheutuvan kuormituksen vaikutusalueilla sijaitsevien järvien tila arvioitiin erinomaiseksi. Kahdeksan järven tila oli parantunut tyydyttävästä hyvään tilaan ja 62 järven osalta hyvästä erinomaiseen tilaan. 27 järven tila oli huonontunut yhden luokan ja yhden järven tila kaksi luokkaa. Valtaosa näistäkin muutoksista (25 kpl) johtui tarkentuneista menetelmistä tai tarkastelusta, ja ainoastaan kolmen järven tila oli oikeasti huonontunut. Yhteensä 19 järven tilan arvioitiin heikentyneen erinomaisesta hyvään tilaan, kahdeksan järven hyvästä tyydyttävään ja yhden hyvästä välttävään.

Rannikkovedet

Kemijoen vesienhoitoalueen rannikkovyöhyke on matalaa ja kivikkoista, rantaviiva on rikkonainen ja sille antavat leimansa jokien suistoalueet. Aluetta luonnehtivat lisäksi alhainen suolapitoisuus, pitkä jääpeitteinen kausi ja voimakas jokivesien vaikutus. Talvella merivettä kevyemmät jokivedet kerrostuvat jääkannen ja meriveden väliin ja leviävät laajalle alueelle. Jokivesien vaikutus rannikolla on suuri myös avoveden aikana riippuen jokien virtaamasta, meriveden korkeusvaihteluista ja virtauksista. Jokien tuoma vesi parantaa veden vaihtuvuutta, sekoittumista ja siten myös jätevesien laimentumista. Toisaalta jokivedet myös kuormittavat merialuetta.

Kaikki Kemijoen vesienhoitoalueen rannikkovedet luokittuivat tyydyttävään ekologiseen tilaan (taulukko 4.1.4). Rannikon läheisiin vesimuodostumiin kohdistuu sekä jokivesien tuomaa että alueella sijaitsevan metsäteollisuuden ja asumajätevesien kuormitusta. Voimakkaimmin kuormituksen vaikutus näkyy Ajoksen alueella, missä sekä fysikaalis-kemialliset laatutekijät että kasviplankton (klorofyllipitoisuus) kuvastavat välttävää tilaa. Edellisellä suunnittelukaudella Simon edustan rannikkoalue (Simo sisä) ja ulompi rannikkovesimuodostuma, Kemi-Simo ulko, luokiteltiin hyvään tilaan, mutta niiden tila näytti heikentyneen nykyisellä suunnittelukaudella. Kemi-Simo ulko -vesimuodostuman osalta sekä fysikaalis-kemialliset laatutekijät (kokonaisfosfori, näkösyvyys) että biologiset laatutekijät (pohjaeläimet) näyttivät tilan heikentyneen. Fysikaalis-kemiallisista laatutekijöistä kokonaisfosfori ja kokonaistyppi ilmentävät hyvää tilaa ja näkösyvyys tyydyttävää tilaa. Kokonaisarvio fysikaalis-kemiallisesta tilasta on edelleen hyvä. Biologisista laatutekijöistä klorofyllipitoisuus on noussut edellisen kauden tasolta 2,6 µg/l tasolle 3,5 µg/l ilmentäen edelleen tyydyttävää tilaa kuten kasviplankton kokonaisuudessaan. Laskennallinen pohjaeläinindeksi kuvasti välttävää tilaa, mutta asiantuntija-arviona sen tila arvioitiin tyydyttäväksi. Arvio biologisesta ja ekologisesta tilasta on kokonaisuutena tyydyttävä.

Perämeren rannikkovesien luokittelu on ongelmallista, sillä käytössä olevat biologiset laatutekijät eivät ota riittävästi huomioon Perämeren ominaispiirteitä. Vesienhoidon toiselle suunnittelukierrokselle rannikkovesien kasviplanktonin klorofyllin luokkarajoja tarkistettiin osana EU:n interkalibrointityötä. Luokkarajojen tarkistuksen myötä klorofyllin luokkarajat tiukkenivat entisestään. Luokittelussa ei ole huomioitu Perämeren olosuhteita, missä jokivesien vaikutus on voimakas matalalla rannikkoalueella. Myös rannikon pohjaeläinindeksin (BBI) käyttökelpoisuuteen Perämeren pohjoisosissa sisältyy epävarmuutta. Pohjan laatu alueella on hyvin vaihtelevaa, ja pohjat ovat enimmäkseen hiekka- tai sorapohjia. Pehmeäpohjaisia alueita esiintyy satunnaisesti pieninä painanteina. Pohjaeläimistö on niukkaa ja vähälajista, ja lajistossa vallitsevat surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot. BBI-indeksi ei ehkä ota riittävästi huomioon alueen erityispiirteitä.

Taulukko 4.1.2. Pintavesimuodostumien ekologisen luokittelun taso (% vesimuodostumien lukumäärästä).

Taulukko 4.1.3. Vesienhoitoalueen vesimuodostumien jakautuminen ekologisen tilan eri luokkiin. Keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen vesien osalta tarkastellaan ekologista potentiaalia.

Kuva 4.1.1. Jokivesimuodostumien pituuksien sekä järvi- ja rannikkovesimuodostumien pinta-alojen osuudet eri ekologisissa tilaluokissa . Keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen vesien osalta on tarkasteltu ekologista potentiaalia.

Taulukko 4.1.4. Kemijoen vesienhoitoalueen rannikkovesien fysikaalis-kemiallisen tilan, biologisten laatutekijöiden ja biologisen tilan, hydrologis-morfologisen tilan ja ekologisen tilan luokittelu.

Kuva 4.1.2. Kokonaisarvio pintavesien ekologisesta tilasta Kemijoen vesienhoitoalueella. Kuvassa ovat mukana myös keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat, joiden tila on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet

Kaikkien edellisellä suunnittelukierroksella voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimettyjen vesimuodostumien nimeämisperusteet tarkistettiin. Vesienhoitoalueella nimettiin 11 jokea tai jokijaksoa voimakkaasti muutetuiksi sekä 4 kanavaa keinotekoisiksi (taulukko 4.1.5). Järvistä nimettiin 16 järveä voimakkaasti muutetuiksi ja 4 keinotekoisiksi (taulukko 4.1.6). Kolmannella suunnittelukierroksella otettiin tarkasteluun myös muutamia uusia vesimuodostumia, jotka nimettiin voimakkaasti muutetuiksi. Tällaisia ovat Jumiskon säännöstelykokonaisuuteen kuuluvat Vierusjoki ja Iso-Askanjoki. Lisäksi joidenkin rakennettujen vesimuodostumien rajauksia tarkistettiin siten, että keinotekoiset osat rajattiin omiksi vesimuodostumiksi (Vanttausjoen kanava, Köykenönjoen pumppukanava). Edellisellä suunnittelukierroksella voimakkaasti muutetuiksi nimetyistä vesimuodostumista jäi nimeämättä yhteensä 7 järveä: Iso-Kaihua, Pikku-Kaarni, Vanttausjärvi, Paattinkijärvi, Näskäjärvi sekä Neitijärvi ja Luusuanjärvi. Niiden ekologinen tila tai mahdollisuudet tilan parantamiseksi ilman merkittävää haittaa vesistön käytölle katsottiin niin hyväksi, että perusteita nimeämiselle ei enää ollut.

Kemijoen vesienhoitoalueella on yhteensä 11 voimakkaasti muutetuksi nimettyä jokea ja 4 keinotekoista jokivesimuodostumaa, joiden ekologinen tila on arvioitu hyvää huonommaksi (taulukko 4.1.5). Kaikkien voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimettyjen jokien vedenlaatu on nykytiedon perusteella hyvä tai erinomainen. Jokivesien säännöstelyn ja vesirakentamisen aiheuttamat ongelmat ilmenevät vedenlaatutekijöiden sijaan etupäässä elinympäristöjen rakenteessa ja laajuudessa sekä eliölajiston koostumuksessa.

Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen jokivesien ekologisen tilan luokittelu on ongelmallista, sillä kyseisistä vesistä  puuttuvat usein koskihabitaatit, joiden lajistoon virtavesien tilan arvioinnissa käytetyt indeksit pääosin perustuvat. Usein vesivoimaloiden rakentaminen on merkinnyt koskialueiden katoamista ja korvautumista järvimäisillä ja suvantoisilla jokiosuuksilla. Suvantoja ja hidasvirtauksisia elinympäristöjä koskeva tutkimustieto on niukkaa, eikä niiden ekologisen tilan arviointiin siksi ole nykyisellään pystytty kehittämään luotettavia mittareita. Ekologisen tilan muutosta joudutaankin usein arvioimaan epäsuorasti tarkastelemalla esimerkiksi vaellusesteiden vaikutuksia vesistöalueen kalayhteisön rakenteeseen ja patoamisen aikaansaamaa muutosta alkuperäisten habitaattien pinta-alassa. Lisätiedon ja tutkimuksen tarve on keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen jokien osalta edelleen suuri.

Kemijoen vesienhoitoalueella on 16 voimakkaasti muutetuksi nimettyä järveä ja 4 keinotekoista järvivesimuodostumaa, joiden ekologinen tila on arvioitu hyvää huonommaksi (taulukko 4.1.6). Suurin osa voimakkaasti muutetuista tai keinotekoisista järvistä on veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella hyvässä tai jopa erinomaisessa tilassa. Veden laadun perusteella tyydyttävässä tilassa ovat Kemijärvestä padolla eristetyt Kostamonjärvi ja Severijärvi, jotka ovat rehevöityneet järvien luontaisen veden vaihtuvuuden heikentymisen ja hajakuormituksen johdosta. Severijärven ravinnepitoisuudet kuvastavat vähintään hyvää tilaa, mutta järvessä on esiintynyt hapettomuutta tai hapen vajausta kevättalvisin. Myös luonnonravintolammikkona toimivan Lintulammen fysikaalis-kemiallinen tila on korkeiden ravinnepitoisuuksien vuoksi tyydyttävä.

Vain osasta voimakkaasti muutettuja ja keinotekoisia järviä on käytettävissä varsinaisiin biologisiin laatutekijöihin pohjautuvaa tietoa ekologisesta tilasta. Suppeaan biologiseen aineistoon (1-2 laatutekijää) pohjautuvaa tietoa on ollut käytettävissä 6 järvestä ja laajaan biologiseen aineistoon (3-6 laatutekijää) pohjautuvaa tietoa neljästä järvestä; Iso-Kaarnista, Kemijärvestä sekä Lokan ja Porttipahdan tekojärvistä. Näiden järvien osalta ekologinen tila on arvioitu käytettävissä olevien biologisten laatutekijöiden perusteella painottaen säännöstelylle herkimpiä laatutekijöitä, vesikasvillisuutta ja rantavyöhykkeen pohjaeläimiä. Muiden järvien tilasta on ollut käytettävissä joko mitattua tai VEMALA-mallilla arvioitua vedenlaatu- ja klorofyllitietoa. Näiden järvien ekologinen tila on arvioitu niiden hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden perusteella.

Taulukko 4.1.5. Kemijoen vesienhoitoalueen voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimetyt joet sekä niiden ekologinen tila ja sen eri osatekijät.

Taulukko 4.1.6. Kemijoen vesienhoitoalueen voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimetyt järvet sekä niiden ekologinen tila ja sen eri osatekijät.

Kemiallinen tila

Vesien kemiallisen tilan luokittelu on määritelty vesienhoitoasetuksessa ja eräiltä osin myös vaarallisten aineiden asetuksessa (asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja sen muutokset, asetus 1308/2015 ja 1090/2016). Ympäristöministeriön raportteja -julkaisussa 19/2018 Vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita koskevan lainsäädännön soveltaminen, on kuvattu säädösten soveltamisen hyvistä käytännöistä.

Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen EU:n prioriteettiaineiden pitoisuudet vesimuodostumassa määrittävät veden kemiallisen tilan luokan. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EU:n prioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin. Asetuksen kansallisten aineiden osalta veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä, jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää laatunormin.

Luokittelua suoritettaessa on arvioitu vesimuodostumakohtaisesti luokittelun perusteena olevan aineiston riittävyyttä, luotettavuutta ja laatua.

Edellisen luokittelukierroksen jälkeen polybromattujen difenyylieettereiden ympäristönlaatunormi siirtyi vedestä kalaan. Laatunormin tiukentuminen aiheutti sen, että kemiallinen tila muuttui koko Suomessa ja näin ollen myös vesienhoitoalueen kaikissa vesimuodostumissa huonoksi. Ympäristön tilaa koskevien selvitysten ja seurantojen perusteella vesienhoitoalueella on havaittu asetuksessa (1022/2006) määriteltyjen haitallisten aineiden tai yhdisteiden vesiin kohdistuvaa kansallisen ympäristölaatunormin ylittävää kuormitusta elohopean osalta. Ahvenesta mitattu eliöstölle määritelty elohopean uusi ympäristölaatunormi ylittyy mittausten perusteella Marrasjärvessä ja vesienhoitoalueen rannikolla, mutta elintarvikkeena käytetyille kaloille asetettu raja-arvo ei ylity. Suoritetuissa seurantamittauksissa samalla alueella Etelä-Lapissa muutamien muidenkin järvien ahventen elohopeapitoisuus on lähellä raja-arvoa. Toinen elohopearaja-arvon ylitys Etelä-Lapissa on Merijärvessä Tornion vesienhoitoalueen puolella. Vesienhoitoalueen tekojärvien petokalojen elohopeapitoisuudet olivat selvästi kohonneita altaiden alkuaikoina, mutta pitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet 2000-luvulle tultaessa. Tausta-alueiden elohopeapitoisuudet ovat suurentuneet erityisesti kaukokulkeutuman seurauksena ja maankäytöstä johtuen. Edellä mainitusta syistä johtuen elohopean pitoisuudet esim. metsäalueiden humuspitoisissa pienissä puroissa ovat yleisesti suurempia kuin isoissa reittivesistöissä ja joissa. Erityisesti vähähappisissa oloissa elohopean muuttuminen nisäkkäille myrkylliseksi metyylielohopeaksi on nopeaa ja kalojen sisältämästä elohopeasta on keskimäärin 90 % metyylielohopeaa.

Nikkelin osalta vesienhoitoalueella on mitattu ajoittain korkeita pitoisuuksia Kevitsan kaivoksen alapuolisessa Mataraojassa.

Bromattujen difenyylieetterien (PBDE:n) laatunormin on arvioitu ylittyvän Suomen kaikissa vesimuodostumissa. Kohonneita pitoisuuksia palonestoaineita (bromatut difenylieetterit) on löydetty rannikkoalueen kaloista, mikä edellyttää jatkoseurantaa. Bromattuja difenyylieettereitä (PBDE) on käytetty aiemmin yleisesti mm. muoveissa, tekstiileissä, elektroniikassa, moottoriajoneuvoissa ja rakennusmateriaaleissa. PBDE:tä ei saa enää käyttää, mutta ympäristöön jo päätyneet aineet hajoavat erittäin hitaasti ja niitä tihkuu vesiin mahdollisesti useista eri lähteistä. Lisäksi PBDE:tä on havaittu myös tausta-alueilla laskeumassa.

Kohonneita pitoisuuksia Orgaanisia tinayhdisteitä (TBT) on löytynyt merisedimentistä Kemin edustalta ruoppausselvitysten yhteydessä, mikä osoittaa tarvetta jatkotutkimukselle. Sedimentille ei ole kuitenkaan määritelty ympäristölaatunormeja (EQS). Orgaanisia tinayhdisteitä on käytetty merialusten pohjamaaleissa estämään levien kiinnittyminen alusten runkoon. Vastaavia havaintoja on tehty myös muualla Suomen rannikolla. Sedimentille ei ole kuitenkaan määritelty ympäristölaatunormeja (EQS).