3.3.6 Metsätalous

Metsätalouden hajakuormitus tai maankuivatus muodostaa merkittävän paineen 68 vesimuodostumalle Tornionjoen vesienhoitoalueella. Paine kohdistuu yhteensä noin 25 %:iin vesienhoitoalueen vesimuodostumista ja lähes 90 %:iin vesimuodostumista, jotka eivät saavuta hyvää ekologista tilaa tai joiden tila on riskissä heikentyä.

Metsätalous on koko vesienhoitoalueen tasolla merkittävin sektori vesiympäristön paineena. Metsätalouden vesistökuormitus muodostuu pääasiassa ravinteista, humuksesta ja kiintoainesta. Metsätalouden ravinnekuormitus muodostaa 69 % fosforin ja 44 % typen vesienhoitoalueella syntyvästä ihmistoiminnan kuormasta.

Kunnostusojitus on kuormittavin käytössä oleva metsätalouden toimenpide. Varsinaisia uudisojituksia ei enää tehdä. Nykytiedon perusteella ojitusten ja ojien kunnostusten vesistövaikutukset jatkuvat kuitenkin vuosikymmeniä. Humuksen lisääntyminen näkyy intensiivisesti ojitetuilla turvemailla alueiden järvialtaiden tummumisena. Kiintoainekuormitus aiheuttaa ojien suiden, ja pahimmillaan kokonaisten ojitusten alapuolisten jokijaksojen tai lahtien liettymistä. Lisäksi intensiivinen ojitus heikentää valuma-alueen vedenpidätyskykyä äärevöittäen yli- ja alivirtaamia. Vanhat ojitukset vesistöjen latvoilla ovat myös usein kohdistuneet suoraa pienvesiin, jotka kaivamisen seurauksena ovat voimakkaasti muuttuneet tai tuhoutuneet.

Ojitus on keskittynyt Tornionjoen alueelle, jonka maa-alasta 25 % on ojitettua turvemaata. Muonionjoen alueella osuus on enää 5 % ja Könkämäenon alueella ei ole metsäojitusta käytännössä lainkaan. Paikallisesti voimakkaimmin muokattujen valuma-alueiden maa-alasta yli kolmannes on ojitettu. VEMALA-mallin perusteella metsätalouden fosforikuorma Tornionjoen alaosalla vastaa 13 % ja Muonionjoella alle 10 % luonnonhuuhtouman määrästä. Yksittäisillä metsätalousvaltaisilla valuma-alueilla metsätalouden ravinnekuormitus on kuitenkin suurimmillaan yli kaksinkertaista luonnonhuuhtoumana verrattuna.

Vesienhoitoalueen kunnostusojitusalat ovat ELY-keskukselle tehtyjen ilmoitusten perusteella olleet vuosina 2016-19 keskimäärin 399 ha/v, mikä on huomattavasti vähemmän kuin ajanjaksolla 2004-12 (800 ha/v). Uudishakkuita tehtiin 2013-17 keskimäärin 3 188 ha/v, mikä on samaa tasoa kuin vuosina 2004-12 (3 000 ha/v).

Metsätalouden toimenpiteet voivat vaikuttaa myös pohjavesien laatuun ja määrään. Metsätalouden vaikutuksista pohjavesialueilla on toistaiseksi erittäin vähän seurantatietoa. Ojitukset ja kunnostusojitukset voivat aiheuttaa haitallista pohjaveden purkautumista ja muodostuman antoisuuden heikkenemistä. Pohjavesialueilla ei yleensä tehdä ojituksia tai lannoituksia, mutta hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää, ja voivat lisätä ravinteiden ja metallien huuhtoutumista pohjavesiin varsinkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa.

Taulukko 3.3.6.1. Keskiarvo metsäojituksista 2016-19 ja uudishakkuista osa-alueittain vuosina 2013-17. (Lähde: Metsäkeskus, Metsähallitus, VEMALA-malli)

Taulukko 3.3.6.2 Yhteenveto turvemaan kuivatuksen vesistövaikutuksista