4.1 Pintavedet

Ekologinen tila

Pintavedet ovat luonnostaan erilaisia muun muassa maantieteellisestä sijainnista ja maaperästä johtuen, mistä syystä ne ovat näiden tekijöiden suhteen tyypitelty. Kullekin pintavesityypille on määritelty omat luokittelumuuttujien vertailuolot, joissa ihmistoiminnan vaikutus on vähäinen. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vesimuodostumien luokittelumittareiden tuloksia verrataan vertailuoloihin ja muuttujan poikkeama vertailuoloista osoitetaan ekologisena laatusuhteena. Ekologisen laatusuhteen perusteella määritetään kullekin laatutekijälle ekologinen tila viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono.

Luokittelun pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan (vedenlaatu) laatutekijät ja hydrologis-morfologiset tekijät otetaan huomioon ekologisen tilan arviointia tukevina tekijöinä. Niissä vesimuodostumissa, joissa biologisten laatutekijöiden tiedot ovat puutteellisia, on vesien tilasta tehty asiantuntija-arvio. Siinä huomioidaan tiedossa olevien paineiden suuruus sekä mahdollisesti käytettävissä oleva vanha seurantatieto.

Vesienhoidon kolmannen kauden ekologinen tilaluokittelu on tehty pääasiassa vuosien 2012-17 aineistojen perusteella. Ajantasaista seurantatietoa on Tornionjoen vesienhoitoalueella ollut sisävesiltä käytettävissä noin 40 % vesimuodostumista. Suurin osa sisävesien luokituksista on tehty perustuen asiantuntija-arvioon tai muihin saman tyyppisiin vesistöihin samalla vesistöalueella.

Taulukko 4.1.1. Pintavesien ekologisessa luokituksessa huomioitavat laatutekijät joki-, järvi- ja rannikkovesissä.

Joet

Tornionjoen vesienhoitoalueella on rajattu yhteensä 103 jokivesimuodostumaa. Valtaosa luokitelluissa vesistä oli erinomaisessa tai hyvässä tilassa (taulukko 4.1.3). Tyydyttävään tilaan luokittuivat pääosin voimakkaan hajakuormituksen, perkausten ja turvetuotannon vaikutusten vuoksi Martimojoki, Luomajoki, Alainen Ratasjoki, Venejoki ja Alainenjoki, sekä säännöstelyn aiheuttamien hydro-morfologisten muutosten vuoksi Tengeliönjoen alaosa. Näiden jokien kuormitusta ja muita ekologiseen tilaan vaikuttavia tekijöitä käsitellään yksityiskohtaisemmin luvussa ”Vesien tilan parantamistarpeet ja vesien tilatavoitteet”. Edellisellä vesienhoitokaudella tyydyttävässä tilassa olleen Muonion Särkijoen tila on parantunut hyvään kalankasvatuslaitoksen toiminnan päätyttyä. Lisäksi vesienhoitoalueella on viisi muuta jokea, joiden tila on parantunut, ja kolme joiden tila on heikentynyt yhden luokan johtuen menetelmällisistä muutoksista. 

Yhteensä 27 joen hyvä tai erinomainen tila on arvioitu olevan riskissä heikentyä pääasiassa metsätalouden hajakuormituksen, maankuivatuksen ja perkausten vuoksi. Niesajoen hyvä tila on riskissä heikentyä suuren yhdyskuntien jätevesikuormituksen vuoksi sekä Muonionjoen erinomainen tila Pajalan kaivosvesien kuormitusvaikutuksesta.

Verrattaessa jokien ekologista tilaa edellisen suunnittelukauden luokitukseen, kuuden joen tila on parantanut yhden luokan. Särkijoen tila on parantunut seuranta-aineiston perusteella tyydyttävästä hyvään tilaan ja viiden joen tilan arvioitiin parantuneen tarkentuneiden painearvioiden perusteella hyvästä erinomaiseen tilaan. Kolmen joen tila on huonontunut erinomaisesta hyvään tilaan menetelmällisten muutosten vuoksi. Muutokset johtuvat pääasiassa siitä, että hydrologis-morfologinen tila arvioitiin kolmannella suunnittelukaudella kaikille vesimuodostumille, ja jokivesien tila-arviossa huomioitiin entistä paremmin maankäytöstä aiheutuvat paineet.

Järvet

Vesienhoidon kolmannella suunnittelukaudella tilan arviointi tehtiin vesienhoitoalueella yhteensä 169 järvelle. Kaikkia järviä tarkasteltiin yksilöllisesti käytettävissä olevien tila- ja painetietojen perusteella.  Erinomaisessa tilassa oli 46 % järvistä, jotka muodostivat noin 32 % järvien pinta-alasta. Hyvässä tilassa oli  saman verran järviä, jotka muodostivat noin 56 % järvien pinta-alasta. Tyydyttävään tilaan luokiteltiin yhteensä 13 järveä, jotka muodostivat noin 12 % järvien pinta-alasta, kun voimakkaasti muutettujen järvien osalta tarkastellaan ekologista potentiaalia eli niiden tilaa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Tyydyttävään tilaan luokitelluissa järvissä merkittävimmät tilaa heikentävät tekijät ovat maa- ja metsätalouden hajakuormitus ja niihin liittyvät hydrologiset muutokset (ojitukset). Myös aiemmin tehdyt järvien laskut ja sisäinen kuormitus ovat heikentäneet järvien tilaa. Iso-Vietosen osalta järven säännöstelystä johtuvat hydrologis-morfologiset muutokset ovat heikentäneet järven ekologista tilaa.

Lisäksi 27 hyvässä tilassa olevan järven tilan on arvioitu olevan riskissä heikentyä ilman kuormituksen vähentämiseen ja tilan parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Pääosaan näistä järvistä kohdistuu merkittävää kuormitusta metsätaloudesta tai ojitusten aiheuttamia hydrologisia muutoksia.

Verrattaessa järvien varsinaista ekologista tilaa vesienhoidon edellisen suunnittelukauden luokitukseen,  33 järven tila on parantunut yhden luokan. Muutokset johtuivat pääasiassa menetelmällisistä muutoksista. Edellisellä suunnittelukaudella pienempien järvien (alle 100 ha) tila arvioitiin alustavana asiantuntija-arviona hyvään tilaan. Kolmannella suunnittelukaudella kaikkien järvien tilaa tarkasteltiin yksilöllisesti seurantatietojen ja paineiden perusteella. Tällöin esimerkiksi Käsivarren alueella sijaitsevien järvien tila arvioitiin erinomaiseksi. Yhdeksän järven tila oli huonontunut yhden luokan, ja yhtä lukuun ottamatta muutokset johtuivat menetelmällisistä muutoksista. Seuranta-aineiston perusteella Ylläsjärven tilan arvioitiin heikentyneen tyydyttäväksi.

Rannikkovedet

Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovyöhyke on matalaa ja kivikkoista, rantaviiva on rikkonainen ja sille antavat leimansa jokien suistoalueet. Aluetta luonnehtivat lisäksi alhainen suolapitoisuus, pitkä jääpeitteinen kausi ja voimakas jokivesien vaikutus. Talvella merivettä kevyemmät jokivedet kerrostuvat jääkannen ja meriveden väliin ja leviävät laajalle alueelle. Jokivesien vaikutus rannikolla on suuri myös avoveden aikana riippuen jokien virtaamasta, meriveden korkeusvaihteluista ja virtauksista. Jokien tuoma vesi parantaa veden vaihtuvuutta, sekoittumista ja siten myös jätevesien laimentumista. Toisaalta jokivesien mukana rannikkovesiin kulkeutuu myös valuma-alueelta tulevaa kuormitusta.

Kaikki kolme Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesimuodostumaa ovat tyydyttävässä ekologisessa tilassa (taulukko 4.1.4). Rannikkovesiin kohdistuu sekä jokivesien että alueella sijaitsevan Outokummun Tornion tehtaiden ja Tornion-Haaparannan jätevedenpuhdistamon kuormitusta. Lisäksi rannikkoaluetta kuormittaa ilman kautta tuleva laskeuma ja suoraan rannikkoalueelta tuleva hajakuormitus. Edellisellä suunnittelukaudella ulompi rannikkovesimuodostuma, Tornio ulko - luokiteltiin hyvään tilaan painottaen veden fysikaalis-kemiallista tilaa. Nykyisellä suunnittelukaudella ulomman rannikkovesimuodostuman sekä biologiset että fysikaalis-kemialliset laatutekijät ilmensivät tyydyttävää tilaa, joten ekologinen tila arvioitiin tyydyttäväksi.

Perämeren rannikkovesien luokittelu on ongelmallista, sillä käytössä olevat biologiset laatutekijät eivät ota riittävästi huomioon Perämeren ominaispiirteitä. Vesienhoidon toiselle suunnittelukierrokselle rannikkovesien kasviplanktonin klorofyllin luokkarajoja tarkistettiin osana EU:n interkalibrointityötä. Luokkarajojen tarkistuksen myötä klorofyllin luokkarajat tiukkenivat entisestään. Luokittelussa ei ole huomioitu Perämeren olosuhteita, missä jokivesien vaikutus on voimakas matalalla rannikkoalueella. Myös rannikon pohjaeläinindeksin (BBI) käyttökelpoisuuteen Perämeren pohjoisosissa sisältyy epävarmuutta. Pohjan laatu alueella on hyvin vaihtelevaa, ja pohjat ovat enimmäkseen hiekka- tai sorapohjia. Pehmeäpohjaisia alueita esiintyy satunnaisesti pieninä painanteina. Pohjaeläimistö on niukkaa ja vähälajista, ja lajistossa vallitsevat surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot. BBI-indeksi ei ehkä ota riittävästi huomioon alueen erityispiirteitä.

Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet

Tornionjoen vesienhoitoalueella nimettiin kolmannella suunnittelukierroksella voimakkaasti muutetuksi Iso-Vietonen ja luonnonravintolammikkona toimiva Matalajärvi. Iso-Vietosen ekologinen tila on luokitteluaineiston perusteella tyydyttävä ilman voimakkaasti muutetuksi nimeämistä. Keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesiksi nimettyjen vesimuodostumien lopullinen ekologinen tila määritetään suhteessa toimenpiteiden kautta saavutettavissa olevaan parhaaseen tilaan. Niiden luokittelussa on keskeistä, kuinka paljon tilaa on mahdollista parantaa hydrologis-morfologislla toimenpiteillä. Tengeliönjoen alaosa on tyydyttävässä ekologisessa tilassa, mutta se ei enää täytä voimakkaasti muutetun nimeämiskriteereitä, koska uusimman arvion mukaan hyvä ekologinen tila on mahdollista saavuttaa aiheuttamatta merkittävää haittaa tärkeille käyttömuodoille. Vesienhoidon kolmannella suunnittelukierroksella hydrologis-morfologinen tila arvioitiin kaikille vesimuodostumille, ja tällöin luonnonravintolammikkona toimivat järvet nimettiin voimakkaasti muutetuiksi.

Taulukko 4.1.2. Pintavesimuodostumien ekologisen luokittelun taso (% vesimuodostumien lukumäärästä).

Taulukko 4.1.3. Vesienhoitoalueen vesimuodostumien jakautuminen ekologisen tilan eri luokkiin. Keinotekoisten tai voimakkaasti muutettujen vesien osalta tarkastellaan ekologista potentiaalia.

Taulukko 4.1.4. Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesien ekologisen tilan osatekijät ja ekologinen tila.

Kuva 4.1.1. Jokivesimuodostumien pituuksien sekä järvi- ja rannikkovesimuodostumien pinta-alojen osuudet eri ekologisissa tilaluokissa. Mukana ovat myös keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat (KeVoMu), joiden tila on suhteutettu parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Kemiallinen tila

Vesien kemiallisen tilan luokittelu on määritelty vesienhoitoasetuksessa ja eräiltä osin myös vaarallisten aineiden asetuksessa (asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja sen muutokset, asetus 1308/2015 ja 1090/2016). Ympäristöministeriön raportteja -julkaisussa 19/2018 Vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita koskevan lainsäädännön soveltaminen, on kuvattu säädösten soveltamisen hyvistä käytännöistä.

Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen EU:n prioriteettiaineiden pitoisuudet vesimuodostumassa määrittävät veden kemiallisen tilan luokan. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EU:n prioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin. Asetuksen kansallisten aineiden osalta veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä, jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää laatunormin.

Luokittelua suoritettaessa on arvioitu vesimuodostumakohtaisesti luokittelun perusteena olevan aineiston riittävyyttä, luotettavuutta ja laatua.

 Edellisen luokittelukierroksen jälkeen polybromattujen difenyylieettereiden ympäristönlaatunormi siirtyi vedestä kalaan. Laatunormin tiukentuminen aiheutti sen, että kemiallinen tila muuttui koko Suomessa ja näin ollen myös vesienhoitoalueen kaikissa vesimuodostumissa huonoksi. Ympäristön tilaa koskevien selvitysten ja seurantojen perusteella vesienhoitoalueella on mittauksin havaittu asetuksessa (1022/2006) määriteltyjen haitallisten aineiden tai yhdisteiden vesiin kohdistuvaa kansallisen ympäristölaatunormin ylittävää kuormitusta elohopean osalta. Ahvenesta mitattu eliöstölle määritelty elohopean ympäristölaatunormi ylittyy mittausten perusteella Merijärvessä ja vesienhoitoalueen rannikolla, mutta elintarvikkeena käytetyille kaloille asetettu raja-arvo ei ylity. Suoritetuissa seurantamittauksissa Etelä-Lapin alueella muutamien muidenkin järvien ahventen elohopeapitoisuus on lähellä raja-arvoa. Toinen elohopearaja-arvon ylitys on Marrasjärvessä Kemijoen vesienhoitoalueen puolella.

Tausta-alueiden elohopeapitoisuudet ovat suurentuneet erityisesti kaukokulkeutuman seurauksena ja maankäytöstä johtuen.  Elohopean pitoisuudet esim. metsäalueiden humuspitoisissa pienissä puroissa ovat yleisesti suurempia kuin isoissa reittivesistöissä ja joissa. Erityisesti vähähappisissa oloissa elohopean muuttuminen nisäkkäille myrkylliseksi metyylielohopeaksi on nopeaa ja kalojen sisältämästä elohopeasta on keskimäärin 90 % metyylielohopeaa.

Bromattujen difenyylieetterien (PBDE:n) laatunormin on arvioitu ylittyvän Suomen kaikissa vesimuodostumissa. Kohonneita pitoisuuksia palonestoaineita (bromatut difenylieetterit) on löydetty rannikkoalueen kaloista, mikä edellyttää jatkoseurantaa. Bromattuja difenyylieettereitä (PBDE) on käytetty aiemmin yleisesti mm. muoveissa, tekstiileissä, elektroniikassa, moottoriajoneuvoissa ja rakennusmateriaaleissa. PBDE:tä ei saa enää käyttää, mutta ympäristöön jo päätyneet aineet hajoavat erittäin hitaasti ja niitä tihkuu vesiin mahdollisesti useista eri lähteistä. Lisäksi PBDE:tä on havaittu myös tausta-alueilla laskeumassa.

Orgaanisia tinayhdisteitä (TBT) on löytynyt ruoppausselvitysten yhteydessä merisedimentistä Tornion edustalta, mikä osoittaa tarvetta jatkotutkimukselle. Sedimentille ei ole kuitenkaan määritelty ympäristölaatu-normeja (EQS). Orgaanisia tinayhdisteitä on käytetty merialusten pohjamaaleissa estämään levien kiinnittyminen alusten runkoon. Vastaavia havaintoja on tehty myös muualla Suomen rannikolla. Sedimentille ei ole kuitenkaan määritelty ympäristölaatunormeja (EQS).