5.2.1 Pintavedet

Toimenpiteiden tarpeen arvioimiseksi vesienhoitoalueella on tunnistettu pintavesien tilaa heikentävät tai sen säilymiselle riskiä aiheuttavat merkittävät paineet (luku 3). Tulokset on koottu taulukkoon 5.2.1.

Merkittävien paineiden perusteella pintavesien tilan parantamisessa ja ylläpitämisessä pyritään vaikuttamaan erityisesti vesistöjen haitalliseen rehevyyteen sekä vesistöjen rakentamisesta johtuneisiin hydrologisiin ja rakenteellisiin muutoksiin. Joissakin tapauksissa rehevyyteen liittyvät ongelmat johtuvat pääosin vesimuodostuman hydrologisista tai morfologisista muutoksista, jolloin vesimuodostumalla on sekä rehevyystason alentamiseen että hydrologis-morfologisen tilan parantamiseen liittyviä tarpeita.

Rehevyyden osalta toimenpideohjelmassa on parantamistavoitteeksi asetettu fosfori- ja typpikuormituksen alentaminen. Fosfori- ja typpikuormituksen vähentämistarvetta on arvioitu VEMALA-mallin avulla. Ravinteille on fysikaalis-kemiallisen tilan luokittelussa tyyppikohtaiset raja-arvot. Hyvä tila saavutetaan kun pitoisuudet alittavat hyvän tilan rajan. Kiintoaineelle ja humukselle ei ole pitoisuusrajoja, joten niiden vähentämisen tarvetta ei ole voitu arvioida samalla tarkkuudella. Mikäli muilla tekijöillä, kuten happamuudella tai suolaantumisella, on keskeinen merkitys ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta, on niitä kuvaavien muuttujien merkitys arvioitu erikseen. 

Fosforin suurin suhteellinen vähentämistarve on Muonionjoen suunnittelualueella, johtuen etenkin metsätalouden kuormituksesta (kuva 5.2.1.1). Typen vähentämistarpeessa ei ole suuria eroja, vaan se on kaikille suunnittelualueille n. 10-11 %.

Hydro-morfologisen tilan parantamistarve kytkeytyy muutoksen arvioon osana ekologista luokittelua. Parantamistarvetta on yleensä kun hydro-morfologinen tila on hyvää huonompi. Merkittävimmät parantamistarpeet kohdistuvat jokivaluma-alueiden maankuivatuksen vesiensuojeluun ja perkausten elinympäristökunnostuksiin, vaellusyhteyksien palauttamiseen ja säännöstellyissä vesissä myös säännöstelykäytäntöjen kehittämiseen.

Kemiallisen tilan parantamistarve koskee pääasiassa kaukokulkeumana laajalle levinneitä aineita (PBDE ja elohopea) eikä niiden vähentämiseen ole vesienhoitoalueella tehokkaita keinoja. Elohopeakuormituksen syntymiseen turvemaiden käytössä on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota.

Taulukko 5.2.1.1 Järvi-, joki- ja rannikkovesimuodostumissa tunnistetut merkittävät paineet vesienhoitoalueella. Tarkastelussa ei ole mukana paineen suuruus, ainoastaan sen kohdistuminen vesimuodostumiin.

Kuva 5.2.1.1. Ihmistoimintojen fosfori- ja typpikuorman vähennystarve Tornionjoen vesienhoitoalueen suunnittelualueilla (VEMALA).

Hyvää huonommassa tilassa olevat vesimuodostumat

Kaikkien vesimuodostumien kemiallinen tila on polybromattujen difenyylieettereiden ympäristönlaatunormin ylityksestä johtuen huono. Tämän lisäksi elohopean ympäristölaatunormi ylittyy mittausten perusteella yhdessä rannikkomuodostumassa ja yhdessä järvessä.

Vesienhoitoalueella on 6 jokivesimuodostumaa ja 13 järveä hyvää huonommassa ekologisessa tilassa tai potentiaalissa. Rannikkoalueen kaikki vesimuodostumat ovat tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Kaikille tyydyttävässä tai huonommassa tilassa oleville vesimuodostumille, jotka eivät ole voimakkaasti muutettuja tai keinotekoisia, tilatavoite on vähintään hyvä ekologinen tila. Voimakkaasti muutetuille ja keinotekoisille vesille tilatavoite määräytyy eri tavalla, suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevan tilaan.

Muonionjoen suunnittelualue

Muonionjoen suunnittelualueella on yhteensä kolme tyydyttävässä ekologisessa tilassa olevaa järveä. Ne ovat myös osa erityiseksi alueeksi valittua Tornionjoen ja Muonionjoen Natura-aluetta.

Särkilompolo on Särkijoen latvaosissa sijaitseva pieni humusjärvi (Ph), johon on kohdistunut vuoteen 2010 saakka yläpuolisen Särkijärven jätevedenpuhdistamon kuormitusta sekä vuoteen 2013 saakka Särkilompolon rannalla sijainneen Muonion kalanviljelylaitoksen kuormitusta. Vaikka Särkilompolon fysikaalis-kemiallinen veden laatu on vuoteen 2014 ulottuneiden seurantatulosten mukaan hyvä, niin biologiset laatutekijät (klorofyllipitoisuus, syvännepohjaeläimet) kuvastavat tyydyttävää tilaa. Järvi kärsii myös sisäisestä kuormituksesta ja ekologisen tilan toipuminen tapahtuu viiveellä kuormituksen vähennyttyä. Järven nykytilasta tarvitaan lisätietoa.

Ylläsjärvi ja Kurtakkojärvi ovat Ylläsjoen valuma-alueen latvaosissa sijaitsevia matalia humusjärviä. Ylläsjärveen kohdistuu kohtalaista hajakuormitusta lähinnä metsätaloudesta ja haja-asutuksesta. Kurtakkojärveen kohdistuu merkittävää hajakuormitusta pääasiassa metsätaloudesta ja peltoviljelystä. Molemmat järvet kärsivät myös sisäisestä kuormituksesta. Kurtakkojärven tilaa on pyritty parantamaan vuosina 2015-2016 toteutetun kunnostuksen avulla, missä nostettiin järven vedenpintaa noin 40 cm, parannettiin virtausolosuhteita ruoppaamalla sekä niitettiin kasvillisuutta. Järvien tilan parantaminen edellyttää sekä ulkoisen hajakuormituksen että sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Tornionjoen suunnittelualue

Martimojoen vesistöalue

Tornionjokeen laskeva Martimojoki ja sen sivujoki Luomajoki ovat laajan metsä- ja maatalouden maankuivatuksen ja hajakuormituksen vuoksi tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Martimojoen valuma-alueesta yli 40 % on ojitettua turvemaata tai peltoa. Laskennallisesti metsätalouden fosforikuorma on yli kaksinkertainen luonnonhuuhtoumaan nähden. Martimojoen valuma-alueella on myös kolme turvetuotantoaluetta. Luomajoella fosforin hajakuormitus vastaa noin luonnonhuuhtouman määrää ja maatalouden osuus kuormasta on noin neljännes. Molempia jokia on voimakkaasti perattu useita kilometrejä, Luomajoen uomasta yli puolet. 

Maankuivatuksen vaikutukset näkyvät Martimojoen vesistöalueen uomissa liettyminä.  Alueella on ojituksia siltti- ja moreenimaalla, jossa valtaojat ovat voimakkaasti syöpyneitä.  Vesistöalueen latvojen liettyminen ja siitä seurannut lohikalojen kutualueiden peittyminen havaittiin jo 1980-luvulla. Kuormituksen vähennystarve kohdistuukin ensisijaisesti kiintoaineeseen ja humukseen. 

 Kuormitus näkyy Martimojoella happamuuspiikkeinä ja kalaston jokikalaindeksi osoittaa välttävää tilaa. Luomajoen fosforipitoisuus on hajakuormituksen vuoksi välttävällä tasolla. Luomajoesta ei ole löytynyt riittävästi edustavaa kovapohjaista virta-aluetta koekalastukseen, mutta kuormituksen ja mittavien perkausten vaikutukset kalastoon ovat väistämättä heikentäviä. Molempien jokien hydro-morfologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi.

Martimojoen valuma-alueella on toteutettu valuma-aluekunnostuksia vuonna 2003, jossa valtaojiin rakennettiin ylivalunta-kynnyksiä ja pintavalutuskenttiä. Täydentävinä toimenpiteinä valuma-aluekunnostusta on tarpeen jatkaa sekä peratuille jokiuomille kohdistaa elinympäristökunnostusta. Kunnostussuunnittelun pohjaksi on TRIWA III-Interreg-hankkeessa jo inventoitu pääuomien hydro-morfologiset muutokset sekä kuormittavat ojat. Lisäksi maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon perustoimenpiteillä pyritään hallitsemaan ravinne-, humus- ja kiintoainekuormitusta.

Venejoki

Venejoki on Naamijoen latvaosa, jonka tila on heikentynyt metsätalouden maankuivatuksen ja hajakuormituksen seurauksena. Naamijoen vesistöalueen vesistöt, ml. Venejoki, kuuluvat Tornionjoen ja Muonionjoen Natura-alueeseen.

Venejoen valuma-alueesta noin 20 % on ojitettua turvemaata. Ojitusalueet on alun perin toteutettu ilman vesiensuojelua ja niistä on aiheutunut jokiuomiin liettymähaittoja. Pääasiallinen vähentämistarve kohdistuu kiintoaine- ja humuskuormaan. Vesienhoidon toisella kaudella Venejoelta oli käytettävissä vain kalastotietoa, jonka perusteella ekologinen tila oli hyvää huonompi. Uuden, laajemman aineiston perusteella biologinen ja fysikaalis-kemiallinen tila vastaa hyvää. Hajakuormituksen vaikutuksia on kuitenkin havaittavissa muun muassa kevätylivirtaaman happamuuspiikissä ja veden humuspitoisuudessa. Hydro-morfologinen tila on alentunut tyydyttäväksi maankuivatuksen vaikutusten ja latvapurojen kanavoinnin vuoksi. Kokonaisuutena ekologinen tila on arvioitu vielä tyydyttäväksi.

Venejoen koskia on kunnostettu Naamijoen kunnostuksen yhteydessä 2008-2009. Vuosina 2011-2014 toteutetussa TRIWA III-hankkeessa kartoitettiin Venejoen pääuomaan laskevat ojat ja pohjan nykytila. Venejoen alueella havaittiin usean muokatun sivu-uoman (esimerkiksi Alinen Teuraoja) ja laajojen ojikkoalueiden edelleen purkavan kiintoainetta jokeen. Sedimentaatiota ja pohjan liettymistä havaittiin myös puolen kymmentä vuotta sitten kunnostetuilla koskialueilla, mikä osaltaan todistaa kiintoainekuormituksen edelleen jatkuvan. Freshabit LIFE IP -hankkeessa (2016–2022) kunnostetaan Teurajärveä ja Alaista Teuraojaa, sekä toteutetaan vesiensuojeluratkaisuja alueen yksityismaiden ojitusalueille 3 450 ha alalla.

Venejoen ekologisen tilatavoitteen saavuttaminen on mahdollista kunnostamalla latva-alueiden kuormittavat kanavat ja jatkamalla metsätalouden vesiensuojelun tehostamista. Valuma-aluetoimenpiteiden vaikutukset tulevat näkymään viiveellä.

Alainen Ratasjoki

Alaisen Ratasjoen vesialue muodostuu Ratasjärven yläpuolisesta Vuomajoesta ja alapuolisesta Ratasjoesta. Merkittävimmät paineet aiheutuvat maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta. Joen uomaa sekä latvoja on lisäksi perattu voimakkaasti.

Alaisen Ratasjoen fosforipitoisuus on välttävällä tasolla. Hydro-morfologinen tila on alentunut perkausten ja maankuivatuksen vuoksi.

Myös Alainen Ratasjoki on kartoitettu TRIWA III-hankkeessa, joten toimenpidesuunnittelua varten on inventointitietoa. Alaiselle Ratasjoelle esitetään maa- ja metsätalouden perustoimenpiteitä, sekä tyädentäviä elinympäristökunnostuksia perkausten ennallistamiseksi.

Alainenjoki

Alaisenjoen valuma-alue muodostuu Meltosjoesta ja Meltosjärvien alapuolisesta Alainenjoesta. Joki laskee Miekojärveen Tengeliönjoen vesistöalueella. Jokeen kohdistuu merkittävä paine metsätalouden maankuivatuksesta ja hajakuormituksesta. Noin kolmannes valuma-alueesta on ojitettua turvemaata ja yksin metsätalouden laskennallinen fosforikuormitus ylittää luonnonhuuhtouman määrän.

Alaisenjoen fosforipitoisuus on tyydyttävällä tasolla ja biologinen tila kaikkien laatutekijöiden perusteella kokonaisuutena tyydyttävä. Hydro-morfologinen tila on alentunut perkausten vuoksi. Jokea on perattu Meltosjärvien laskemiseksi, sekä uittoa varten, ja muutoksia on aiheutunut myös maankuivatuksesta.

Toimenpiteinä esitetään mm. metsä- ja maatalouden perustoimenpiteitä, täydentävinä toimenpiteinä elinympäristökunnostuksia perkausten ennallistamiseksi sekä metsätalouden tehostettua vesiensuojelua. Elinympäristökunnostukset ja tehostettu vesiensuojelu vaatii inventointihankkeen suunnittelun pohjaksi. Joen alaosan vedenlaatuun vaikuttaa suuresti myös rehevien Meltosjärvien tila. Meltosjärvet ja Pysäjärvi kuuluvat valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä Meltosjärvet-Pysäjärvi Natura 2000-alueeseen.

Tengeliönjoki alaosa

Hyvän tilan saavuttaminen Tengeliönjoen alaosalla edellyttää vaellusyhteyden palauttamista Tengeliön-jokeen Portimokosken säännöstelypadon ohi ja uoman elinympäristökunnostusta. Hyvä tila arvioidaan saavutettavan ilman merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle, joten vesimuodostuma ei enää ole voimakkaasti muutettu. Tengeliönjoen kalatie on siirtymässä lupavaiheeseen.

Järvet

Tornionjoen suunnittelualueella sijaitsevat tyydyttävässä tilassa olevat järvet sijoittuvat osittain samoille valuma-alueille kuin tyydyttävässä tilassa olevat jokivedet. Tällaisia järviä ovat Ratasjärvi, Teurajärvi, Meltosjärvet ja Pysäjärvi. Näiden lisäksi tilan parantamistarvetta rehevyyteen tai mataluuteen liittyvien syiden vuoksi on Kantojärvessä, Paamajärvessä, Pasmajärvessä ja Lampsijärvessä (taulukko 5.2.1.2). Valtaosaan näistä järvistä kohdistuu kohtalaista tai merkittävää hajakuormitusta pääasiassa metsätaloudesta ja peltoviljelystä sekä joissakin tapauksissa haja-asutuksesta (taulukko 5.4.1.3). Lisäksi useimmissa järvissä sisäisen kuormituksen merkitys on arvioitu suureksi. Hyvin matalissa järvissä tapahtuu kesäaikaan voimakasta sedimentin resuspensiota eli pohjaan laskeutuneen kiintoaineen ja siihen sitoutuneiden ravinteiden uudelleensekoittumista veteen. Järvien tilan parantamiseksi tarvitaan sekä hajakuormituksen että sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet

Vesistöjen rakentamisesta johtuneiden hydrologisten ja rakenteellisten muutosten vuoksi tyydyttävässä tilassa ovat säännöstelty Iso-Vietonen ja luonnonravintolammikkona toimiva Matalajärvi (taulukko 5.2.1.4). Iso-Vietosen osalta on arvioitu, että nykyistä säännöstelykäytäntöä kehittämällä voi olla mahdollista kohtuullisella haitalla lieventää ekologisia vaikutuksia. Toimenpiteenä esitetään Iso-Vietosen säännöstelykäytännön kehittämisselvitystä. Luonnonravintolammikkona toimivan Matalajärven tilaa on vaikea parantaa niin kauan kuin se on luonnonravintolammikkokäytössä. Koska ekologisen tilan parantamismahdollisuudet jäävät vähäisiksi aiheuttamatta merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle, Matalajärven on katsottu olevan hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa.

Taulukko 5.2.1.2. Tornionjoen vesienhoitoalueen tyydyttävässä tilassa olevat joet ja järvet (ei KEVOMU). * Vesimuodostuma on kokonaan tai osittain erityisalueeksi valitulla Natura-alueella.

Taulukko 5.2.1.3. Tornionjoen vesienhoitoalueen rehevyydestä kärsivien järvien VEMALA-mallilla arvioitu fosfori- ja typpikuormituksen vähentämistarve, arvio sisäisen kuormituksen merkityksestä sekä pääasialliset ulkoisen kuormituksen lähteet, joihin toimenpiteitä tulisi kohdistaa.

*) Sisältäen sedimentin resuspension eli sedimentin uudelleen sekoittumisen veteen

Taulukko 5.2.1.4. Tornionjoen vesienhoitoalueen voimakkaasti muutetut vesimuodostumat.

Rannikko

Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesissä on ravinnepitoisuuksien perusteella arvioituna vähäistä kuormituksen vähentämistarvetta Tornio sisä ja Tornio ulko -vesimuodostumissa (taulukko 5.4.1.5). Sen sijaan klorofyllipitoisuuden perusteella arvioituna kuormituksen vähentämistarvetta on kaikissa vesimuodostumissa ja suurin vähennystarve on Tornio sisä ja Tornio ulko -vesimuodostumissa. Tähän vaikuttavat rannikkovesien hyvin tiukat klorofyllin luokkarajat sisävesiin verrattuna.

Taulukko 5.2.1.5. Tornionjoen vesienhoitoalueen rannikkovesien kuormituksen vähennystarve ravinnepitoisuuksien ja klorofyllipitoisuuden perusteella arvioituna.

Riskivedet

Tornionjoen vesienhoitoalueella on 54 vesimuodostumaa, joiden hyvä tai erinomainen ekologinen tila on riskissä heikentyä. Yleisimpiä vesiympäristön tilaan kohdistuvia merkittäviä paineita ovat metsätalouden hajakuormitus ja maankuivatuksen aiheuttama hydrologinen ja rakenteellinen muutos sekä peltoviljelyn hajakuormitus. Myös jokien perkausten aiheuttamat muutokset voivat olla merkittävä paine virtavesille.

Riskin arviointi on tehty sekä seuranta- ja kuormitustiedon, että suoraan laskennallisen hajakuormituksen perusteella. Mikäli ravinteiden kuormitus on ollut merkittävällä tasolla, tai valuma-alueesta yli 30 % ojitettua turvemaata, vesimuodostuman hyvän tai erinomaisen tilan on katsottu olevan riskissä heikentyä. Rakenteellisten muutosten vaikutusta on arvioitu tapauskohtaisesti.

Taulukko 5.2.1.6. Tornionjoen vesienhoitoalueen vesimuodostumat, joiden hyvä tai erinomainen ekologinen tila on riskissä heikentyä. * Vesimuodostuma on kokonaan tai osittain erityisalueeksi valitulla Natura-alueella.

Pienvedet

Metsätalousvaltaisten alueiden puroja on perattu maankuivatuksen ja uiton tarpeisiin. Voimakkaan maankäytön muutoksia on kohdistunut myös lähde-elinympäristöihin. Pienvesien tilaa tulee parantaa ja ylläpitää osana vesimuodostumaa, jonka vesistöalueeseen ne kuuluvat. Usein vesimuodostuman tilan parantaminen edellyttää vesisiensuojelun tehostamista juuri latvavesien valuma-alueella.