1.2 Vesienhoitoalueen kuvaus

Tenon–Näätämöjoen–Paatsjoen kansainvälinen vesienhoitoalue kattaa Suomesta Jäämereen laskevat vesistöt: Tenojoen, Näätämöjoen, Uutuanjoen ja Paatsjoen vesistöalueet, sekä Venäjälle laskevan Tulomajoen latvavesistöalueen. Vesienhoitoalueen pinta-ala Suomen puolella on 25 566 km², mikä on noin kaksi kolmasosaa valuma-alueiden kokonaispinta-alasta.

Karuus, kirkkaus ja vähähumuksisuus ovat tyypillisiä ominaisuuksia alueen vesille. Suurimmat joet ovat Tenojoki, Inarijoki, Näätämöjoki, Utsjoki, Vaskojoki, Ivalojoki ja Juutuanjoki. Teno- ja Näätämöjoen vesistöt ovat merkittäviä Atlantin merilohen ja taimenen lisääntymisalueita. Suurin osa järvistä on tunturijärviä sekä pieniä ja keskikokoisia vähähumuksisia järviä. Alueen suurin järvi on Inarijärvi, josta vedet laskevat Pohjoiseen Jäämereen Norjan ja Venäjän välistä rajajokea, Paatsjokea, pitkin.

Väestöä ja asutuskeskittymiä alueella on vähän. Vesienhoitoalueen väkimäärä Suomen puolella on noin 7 900 asukasta (v. 2018) ja väestöntiheys noin 0,3 asukasta/km². Pääosa vesienhoitoalueesta kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen.

Ihmisperäinen kuormitus Suomen puoleisella alueella on vähäistä. Kuormittavia tekijöitä alueella ovat lähinnä metsätalous, yhdyskunnat sekä haja- ja loma-asutus. Teollisuutta on vain vähän, Utsjoen kunnassa on pieniä lohen ja poronlihan jalostuslaitoksia ja Inarissa yksi kalankasvatuslaitos. Norjassa Tenovuonoon kuuluvassa Jouluvuonossa sijaitsee kvartsiittikaivos. Koko alueen suurin kuormittaja on Venäjällä Nikkelin kaupungissa Paatsjoen varrella sijaitseva Petsenganikel-kombinaatti, jossa tuotetaan kuparia, nikkeliä ja rikkihappoa. Kombinaatin päästöt sisältävät suuria määriä rikkidioksidia ja raskasmetalleja, pääasiassa nikkeliä ja kuparia. Inarijärvessä ja sen yläpuolisessa Rahajärvessä säännöstely vesivoimatuotantoa varten on muuttanut vesielinympäristön tilaa.

Kuva 1.2.1. Tenon–Näätämöjoen–Paatsjoen vesienhoitoalue ja osa-aluejako.