-
- 6.1 Yhdyskunnat ja haja-asutus
- 6.2 Teollisuus ja kaivostoiminta
- 6.3 Kalankasvatus
- 6.4 Metsätalous
- 6.5 Maatalous
- 6.6 Maa-ainesten ottaminen
- 6.7 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset
- 6.8. Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit
- 6.9 Liikenne
- 6.10 Vedenotto
- 6.11 Vesirakentaminen, säännöstely ja vesistökunnostukset
- 6.12 Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit
- 6.13 Maankäyttö
- 6.14 Muut toimenpiteet ja ohjauskeinot
- 6.15 Yhteenveto toimenpiteistä ja niiden kustannuksista
2.6 Erityiset alueet
Vesien tilaan voi kohdistua suojelun tai vaativan käytön vuoksi tavanomaista tiukempia ympäristötavoitteita. Tällaisia vesiä tai alueita kutsutaan vesienhoidossa erityisiksi alueiksi. Erityisiä alueita ovat vesienhoitoasetuksen mukaan seuraavat:
- Alue, josta otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa, tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin.
- Natura 2000 -verkostoon kuuluva alue, jolla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta.
- Euroopan yhteisön lainsäädännön perusteella uimavedeksi määritelty alue.
Vesipolitiikan puitedirektiivi mainitsee erityisinä alueina lisäksi taloudellisesti merkittävien vedessä elävien lajien suojeluun tarkoitetut alueet sekä kuormituksen suhteen ravinneherkät alueet. Ensin mainitut koskevat ravinnoksi käytettäviä simpukoita eikä niitä ole katsottu Suomessa olevan. Kaikki pintavedet on määritelty nitraattidirektiivin (91/676/ETY) ja yhdyskuntajätevesidirektiivin (91/271/ETY) tarkoittamiksi ravinneherkiksi alueiksi, eikä niiden nimeäminen erityisiksi alueiksi ole sen vuoksi perusteltua. Erityisalueina tulee ottaa huomioon myös kalavedet, jotka on nimetty kalavesidirektiivin (78/659/ETY) perusteella. Vesipolitiikan puitedirektiivin on kuitenkin myös katsottu korvanneen kalavesidirektiivin vuodesta 2013 alkaen.
Erityisalueita koskevat luettelot on koottu ympäristöhallinnon vesienhoidon tietojärjestelmään.