-
- 6.1 Yhdyskunnat ja haja-asutus
- 6.2 Teollisuus ja kaivostoiminta
- 6.3 Kalankasvatus
- 6.4 Metsätalous
- 6.5 Maatalous
- 6.6 Maa-ainesten ottaminen
- 6.7 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset
- 6.8. Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit
- 6.9 Liikenne
- 6.10 Vedenotto
- 6.11 Vesirakentaminen, säännöstely ja vesistökunnostukset
- 6.12 Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit
- 6.13 Maankäyttö
- 6.14 Muut toimenpiteet ja ohjauskeinot
- 6.15 Yhteenveto toimenpiteistä ja niiden kustannuksista
3.2.3 Happamuus
Vesienhoitoalueen pohjoisosan karut vesistöt omaavat hyvin alhaisen puskurikyvyn ja ne ovat happamoitumisuusherkkiä. 1990-lukuun saakka Venäjän Petsamon metalliteollisuudesta aiheutui rikkidioksidilaskeumaa, jonka vaikutukset näkyivät raja-alueen järvien puskurikyvyn alentumisena. Laskeuma on sittemmin vähentynyt, mikä näkyy järvissä 2000-luvulla puskurikyvyn elpymisenä.
Vesienhoitoalueella ei esiinny happamia sulfaattimaita eikä mustaliuskekallioperän alueilla ole happamuusriskiä aiheuttavaa maankäyttöä. Happamuushaittoja ei myöskään käytännössä aiheudu alueella turvemaiden kuivatuksesta.
