3.3.5 Metsätalous

Vesienhoitoalue on metsätalouden reuna-aluetta, sillä ilmastolliset tekijät rajoittavat metsän kasvua ja uudistumista. Alueella on runsaasti korkeita lakialueita sekä erilaisia suojelualueita, jotka ovat pääosin metsätalouskäytön ulkopuolella. Ilmasto- ja maaperätekijöistä johtuen alueella ei ole tehty metsäojituksia tai lannoituksia.

Metsätaloutta harjoitetaan nykyisin lähinnä Paatsjoen vesistöalueen eteläosissa ja Tulomajoen vesistöalueella. Vuosina 2013-17 koko vesienhoitoalueella tehtiin uudishakkuita keskimäärin 796 ha/v.  Vesistöjen läheisyydessä tehtävistä hakkuista ja maanmuokkauksesta aiheutuu kiintoaineen ja ravinteiden kuormitusta. Erityisesti avohakkuualueisiin rajautuvat karut pienvedet kärsivät helposti kuormituksesta ja puuston poistosta aiheutuvasta pienilmaston muutoksesta. Metsätalous ei ole kuitenkaan merkittävä paine yhdellekään vesimuodostumalle vesienhoitoalueella.

Metsätalouden toimenpiteet voivat vaikuttaa myös pohjavesien laatuun ja määrään. Metsätalouden vaikutuksista pohjavesialueilla on toistaiseksi erittäin vähän seurantatietoa. Ojitukset ja kunnostusojitukset voivat aiheuttaa haitallista pohjaveden purkautumista ja muodostuman antoisuuden heikkenemistä. Pohjavesialueilla ei yleensä tehdä ojituksia tai lannoituksia, mutta hakkuut ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja voivat lisätä ravinteiden ja metallien huuhtoutumista pohjavesiin varsinkin alueilla, joilla pohjavedenpinta on lähellä maanpintaa. Kemiallisia torjunta-aineita, esimerkiksi hyönteismyrkkyjä tai vesakontorjunta-aineita, ei enää juurikaan käytetä.