3.3.2 Teollisuus ja kaivokset

Vesienhoitoalueella kolmen joen tila on riskissä heikentyä kullanhuuhdonnan vaikutusten vuoksi.

Lemmenjoen ja Ivalojoen vesistöalueilla harjoitetaan kullanhuuhdontaa lapio- ja konekaivuuna. Kullankaivuun huomattavin vesistövaikutus ovat siitä aiheutuvat rakenteelliset muutokset. Kaivuutoiminta kohdistuu usein suoraan rantavyöhykkeeseen ja jokiuomiin muuttaen niitä pysyvästi. Lisäksi kullan huuhtomisesta vapautuu kiintoainetta veteen. Vesistössä hienojakoinen kiintoaine aiheuttaa samentumia ja karkeammat hiukkaset sedimentoituvat pohjaan peittäen sen alkuperäisen monimuotoisemman rakenteen. Toiminta vaatii kullanhuuhdontaluvan sekä koneellinen kaivuu myös ympäristöluvan. Ivalojoen valuma-alueella oli vuonna 2020 koneellista kullankaivuuta yhteensä 72 kullanhuuhdonta-alueella. Kullanhuuhdonta-alueiden määrä on ollut kasvussa. Lemmenjoen vesistöalueen 17 koneellisen kullankaivuun kaivospiirin kaivosoikeudet lakkaavat vuonna 2020, eikä nykyisellä lainsäädännöllä koneellinen kullankaivuu ole enää mahdollista kansallispuiston sisällä. Sekä Lemmenjoen että Ivalojoen vesistöalueilla on lapiokaivuuta, joka lähtökohtaisesti ei vaadi ympäristölupaa eikä vaikutusten tarkkailua.

Varsinaisia kaivoksia vesienhoitoalueella ei ole toiminnassa vuonna 2020, mutta Savukoskelle sijoittuva Soklin kaivoshanke on saanut ympäristö- ja vesitalousluvan vuonna 2018.

Kuva 3.3.2.1. Kaivosrekisterin kullanhuuhdontaluvat ja lupahakemukset vuonna 2021.