3.3.11 Vieraslajit

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Jotkin vieraslajeista menestyvät hyvin ja ovat uhka aiheuttaessaan vahinkoa alkuperäislajeille. Selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäisiä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi.

Kansallinen vieraslajistrategia (2012) ja EU:n vieraslajiasetus (2014) pyrkivät ehkäisemään vakiintuneiden vieraslajien leviämistä ja uusien saapumista. Haitallisten vieraslajien torjuntaa ohjataan hallintasuunnitelmilla.

Pohjois-Amerikkalaista puronieriää on istutettu Tulomajoen vesistöalueelle, ja laji lisääntyy vesistön yläosan puroissa. Lajia on seurattu Kuutusjärven läheisyydessä jo 1990-luvulta lähtien ja sitä on havaittu myös järveen laskevissa puroissa. Vuonna 2012 havaittiin puronieriän levinneen myös Kuutusojaan, joka laskee Aittajärveen. Puronieriä kilpailee elintilasta paikallisten taimenkantojen kanssa.

Paatsjoen vesistöalueelle on istutettu useita talouskalalajeja. Muikku ei ole varsinainen vieraslaji Suomessa, mutta Paatjoen vesistöalueelle se on siirtoistutettu etelästä, ja muodostanut muutamiin järviin (Inarijärvi ja sen lähiympäristön järvet) pysyvät kannat. Muikku on myös levinnyt alas Paatsjokeen, missä se on heikentänyt paikallisia siikakantoja. Inarijärveen ja Ivalojokeen on istutettu myös Vuoksen järvilohta vuosina 1971-2001. Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa harmaanieriää istutettiin Inarijärveen 1972-2012. Molempien lajien yleisyyttä seurataan Inarijärvessä.

Gyrodactylus salaris –lohiloinen on vakava ekologinen ja taloudellinen uhka Jäämereen laskevien jokien lohikannoille. Loista esiintyy Itämereen laskevissa joissa, joiden lohikannat ovat sille vastustuskykyisiä. Tenovuono on liitetty Norjan kansallisiin lohivuonoihin, ja villilojen suojelemiseksi lohen kasvatusta ei enää sallita.  

Kyttyrälohi on Tyyneltä valtamereltä Kuolan niemimaalle siirretty lohikala, jolla on kaksivuotinen elinkierto. Sekä Tenojoessa että Näätämöjoessa on ollut viime vuosina suuria määriä kyttyrälohia ja kesällä 2021 niitä nousi Tenojokeen kymmeniä tuhansia yksilöitä. Laji todistetusti lisääntyy molempien jokien vesistöalueilla ja on yleistymässä. Vaikka kyttyrälohi kutee Atlantin lohta aiemmin, se saattaa kesän aikana kilpailla samoista resursseista.  

Alueella tavataan myös pohjoisamerikkalaisia nisäkäsvieraslajeja: kanadanmajavaa, minkkiä ja piisamia. Vesienhoidon näkökulmasta majava on hyödyllinen eläin, mutta vieraslaji kanadanmajava on suurilta osin syrjäyttänyt alkuperäisen euroopanmajavan. Vastaavasti minkin on katsottu syrjäyttäneen aiemmin lajistoomme kuuluvan lähes saman näköisen vesikon. Voimakkaampana lajina minkki estää vesikon palautumisen takaisin Suomen luontoon. Minkki elää vesistöjen rannoilla ja saarissa, missä sen haitallinen vaikutus paikallisiin lintukantoihin voi olla merkittävä.

Taulukko 3.3.11.1 Vesienhoitoalueella tavattavat sisävesien haitalliset ja potentiaalisesti haitalliset vieraslajit (Lähde: Kansallinen vieraslajistrategia ja www.luonnontila.fi)