-
- 6.1 Yhdyskunnat ja haja-asutus
- 6.2 Teollisuus ja kaivostoiminta
- 6.3 Kalankasvatus
- 6.4 Metsätalous
- 6.5 Maatalous
- 6.6 Maa-ainesten ottaminen
- 6.7 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset
- 6.8. Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit
- 6.9 Liikenne
- 6.10 Vedenotto
- 6.11 Vesirakentaminen, säännöstely ja vesistökunnostukset
- 6.12 Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit
- 6.13 Maankäyttö
- 6.14 Muut toimenpiteet ja ohjauskeinot
- 6.15 Yhteenveto toimenpiteistä ja niiden kustannuksista
3.3.4 Maatalous
Maatalouden merkitys vesistökuormittajana vesienhoitoalueella on vähäinen ja vaikutukset enintään pai-kallisia. Vesienhoitoalueen maatalous on maitotilavaltaista, peltoviljely on pääasiassa nurmiviljelyä ja tilojen keskikoko valtakunnalliseen tasoon nähden pieni.
Yhteensä vesienhoitoalueella on 40 tilaa, joista kuusi lypsykarjatilaa. Peltoja alueella on noin 650 ha ja ne sijoittuvat Paatsjoen ja Tenojoen vesistöalueille. Kaltevimpien peltojen osuus on noin 10 % peltoalasta. Vajaa kolmannes vesienhoitoalueen pelloista on ravinteisuudeltaan tyydyttävää korkeampia.
Maatalouden vesistökuormitus koostuu pääosin pelloilta huuhtoutuvista ravinteista sekä pienemmässä määrin navetoista, lantaloista sekä rehusiiloista tulevista ravinteista ja ulosteperäisistä bakteereista.
Porotalouden aiheuttamaa kuormitusta ei ole yleensä huomioitu erikseen vesistöjä kuormittavana tekijänä. Pääosa alueen kasvinviljelytiloista tuottaa heinää poroille. Veden laadussa ongelmia on havaittu lähinnä silloin, kun porojen talvista ruokintaa on järjestetty vesistöjen jäällä tai rannalla.
Maatalouden riskit pohjavedelle liittyvät yleensä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöön. Pohjavesien kannalta typpiyhdisteiden käyttö voi olla ongelmallista. Vesienhoitoalueella maatalouden aiheuttamat riskit pohjavesille ovat hyvin vähäiset.