6.11 Vesirakentaminen, säännöstely ja vesistökunnostukset

Hydrologisen ja/tai morfologisen muuttuneisuuden on arvioitu olevan merkittävä, toimenpiteitä edellyttävä paine neljässä vesienhoitoalueen pintavesimuodostumassa.

Inarijärven säännöstelyn vesioikeudellinen lupa perustuu vesistötoimikunnan 27.1.1958 tekemään päätökseen. Päätöksen pohjalta on laadittu vuonna 1959 Suomen, Norjan ja Venäjän hallitusten välinen valtiosopimus. Säännöstelyn käytännön toteuttamista ohjaa sopimuksen liitteenä oleva asiakirja (Inarijärven säännöstelemisestä Kaitakosken voimalaitoksen ja padon avulla), jossa määrätään mm. säännöstelyä koskevista juoksutuksista ja vedenkorkeuksista. Valtiosopimukseen sisältyvien ohjeiden lisäksi Inarijärven säännöstelyssä noudatetaan Suomen, Norjan ja Venäjän säännöstelyvaltuutettujen erikseen sopimia valtiosopimusta täydentäviä ohjeita. Vuodesta 1999 alkaen on Inarijärven säännöstelyssä toteutettu valtioiden yhdessä sopimaa ekologista säännöstelykäytäntöä. Se tarkoittaa sitä, että Inarijärven vedenkorkeuden vaihtelulle on asetettu tavoiterajat, joita säännöstelyn toteuttamisessa pyritään noudattamaan. Tavoitteena on, että säännöstely voidaan toteuttaa vesistön tilan, käyttökelpoisuuden, kalojen ravinto-olosuhteiden sekä poikkeuksellisten vesivuosien aiheuttamien vahinkoriskien kannalta parhaalla mahdollisella tavalla aiheuttamatta merkittäviä haittoja Paatsjoen vesivoimantuotannolle ja eliöyhteisöille. Säännöstelyn täydentävien ohjeiden mukaan Inarijärven vedenpinnan korkeus pyritään pitämään tavoitekorkeuksien muodostamalla vyöhykkeellä ilman tarpeettomia ohijuoksutuksia Paatsjoen vesivoimalaitoksilla. Juoksutussuunnittelu tehdään aina yhdessä norjalaisten ja venäläisten vesivoimayhtiöiden kanssa. Nykyisin myös voimayhtiöt ovat kiinnittäneet enemmän huomiota ekologisiin virtaamiin. Paatsjoen juoksutukset pyritäänkin toteuttamaan siten, että lintujen pesintäaikaan vältettäisiin haitallisen suuria virtaamia, sekä toisaalta loppukesästä mahdollistettaisiin Paatsjoen ekologisen tilan kannalta riittävän suuret virtaamat.

Kalan kulkua helpottavilla toimenpiteillä tarkoitetaan rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Parannusmenetelmiä ovat esimerkiksi vaellusesteiden poistot, kalatiet, kalahissit tai luonnonmukaiset ohitusuomat. Myös kalojen alasvaelluksen helpottaminen voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä. Vesienhoitoalueella on huomioitava kunnostustoiminta, jolla varmistetaan aikuisten vaelluskalojen kulkumahdollisuudet kutu- ja poikastuotantoalueille. Kirakkajoen voimalaitoksen käyttö päättyy ja suunnittelu ohitusratkaisuista on meneillään. Tavoitteena on toteuttaa vaellusyhteys Rahajärven ja Inarijärven välille luonnonmukaisena kalaväylänä. Ratkaisuissa on huomioitava Kirakkajoelle riittävä ekologinen virtaama ja Rahajärven pinnan taso muuttuvissa olosuhteissa. Lisäksi vesienhoitoalueella on huomioitava mm. siltarumpujen aiheuttamat vaellusesteet kohteista, joilla on merkitystä vaelluskalojen elinalueena.

Tulomajoen vesistön Suomen puolen latvajoet tunnetaan historiallisesti merkittävinä lohen lisääntymis- ja kalastusalueina. Ylä-Tuloman voimalaitoksen rakentaminen 1960-luvulla silloisen Neuvostoliiton alueelle on kuitenkin estänyt lohen vaelluksen padon yläpuolelle, mukaan lukien vesistön Suomen puolen latvaosat. Yli 80 % vesistön lohen ja taimenen poikastuotantoon soveltuviksi arvioiduista alueista sijaitsee Ylä-Tuloman voimalaitospadon yläpuolella. Vesistön alkuperäinen lohikanta lisääntyy kuitenkin edelleen Tulomajoen alajuoksun muutamassa sivujoessa. Lohen palauttamista myös Suomen puoleisille vesialueille on valmisteltu useissa projekteissa 1990-luvun lopulta lähtien. Ongelma tällä hetkellä on lohiloisen (Gyrodactylus salaris) esiintyminen Tulomajoen vesistössä Venäjän puolella, jonne se on levinnyt kalankasvatuksen mukana.

Joen elinympäristökunnostuksia esitetään tehtäväksi mm. Ronka-, Sarmi-, Kessi-, Korvas- ja Nellimöjoella. Akujoen morfologisen tilan parantamismahdollisuuksia on tarpeen selvittää. Koneellinen kullankaivuu päättyi Lemmenjoen kansallispuiston alueella kesäkuun lopussa 2020. Kullankaivuualueiden jälkihoito, maisemointi ja vesistövaikutusten seuranta perustuvat ympäristölupiin.

Tierumpujen aiheuttamia rakenteita on myös Tenon-Näätämön-Paatsjoen vesienhoitoalueen puroissa. Näitä rakenteita ei ole yksilöity toimenpideohjelmassa, mutta siitä huolimatta teidenalitusten aiheuttamien vaellusesteiden poistoa tulee edistää. Tavoitteena on myös, että uudet teiden alitukset toteutetaan aina esteettöminä.

Vesienhoitoalueelle esitettävien vesirakentamisen, säännöstelyn ja vesistökunnostustoimenpiteiden määrä ja kustannukset käyvät ilmi taulukosta 6.11.1. Vesimuodostumakohtaiset tiedot löytyvät vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta.

Taulukko 6.11.1. Vesirakentamisen, säännöstelyn ja vesistökunnostustoimenpiteiden määrät, investointikustannukset, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) 2022–2027.  

Säännöstelykäytännön kehittämisessä päätoteutusvastuu on lähtökohtaisesti säännöstelyluvan haltijalla. Hankkeet ovat kuitenkin yleensä olleet vapaaehtoisia, monitavoitteisia yhteishankkeita, joiden rahoitus on sovittu tapauskohtaisesti. Tavallisimmin kehittämisselvityshankkeita ovat toteuttaneet ELY-keskukset.

Kalan kulun edistämiseksi on keskeistä pyrkiä suunnittelemaan ja toimeenpanemaan hankkeita eri tahojen yhteistyönä. Ellei se ole mahdollista, voidaan vaelluskalojen palauttamisen kannalta merkittävissä kohteissa harkita hankkeen viemistä eteenpäin hakemuksella vesilain mukaisessa menettelyssä. Tällöin lupaviranomainen tutkii hankkeen toteuttamisen edellytykset kalatalousvelvoitetta muuttamalla tai tarkistamalla. Useat kalatiehankkeet vaativat joka tapauksessa vesilain mukaisen luvan taikka olemassa olevan luvan muuttamisen. Toimenpideohjelmaa päivitettäessä on tarkasteltu vesienhoitoalueen ennakkovalvontatoimenpiteitä ja esitetty tarvittaessa toimia niiden saattamiseksi ajan tasalle. Näihin ennakkovalvontatoimenpiteisiin kuuluvat myös vesilain mukaiset luvat.

Vesistöjen kunnostukseen liittyvien vesienhoitotoimenpiteiden toteuttamisvastuuta on usein vaikea kohdistaa yksittäiseen toimijaan. Valtion lisäksi kunnostustoimien rahoittamiseen ja toteuttamiseen ovat osallistuneet EU, kunnat, yritykset, säätiöt ja yksityiset vesien käyttäjät. Etenkin pienten kunnostusten vireillepanossa, suunnittelussa ja toteutuksessa ranta-asukkailla ja muilla vesien käyttäjillä on merkittävä rooli. Aivan pienimpiä kohteita lukuun ottamatta organisoituminen tapahtuu yleensä osakaskuntien, kalatalousalueiden, järvi- ja virtavesiyhdistysten tai kyläyhdistysten puitteissa. Suurimmissa kohteissa voidaan perustaa järven suojelusta tai hoidosta vastaava erillinen organisaatio kuten säätiö, neuvottelukunta tai suojelurahasto.

Esitys ohjauskeinoiksi

Kolmannen suunnittelukierroksen ohjauskeinot (taulukko 6.11.2) pohjautuvat toisen kauden ohjauskeinoihin, kuten valmistuneiden strategioiden ja ohjelmien toteuttamiseen sekä ohjeistuksen käyttöönottoon. 

Taulukko 6.11.2. Vesirakentamisen, säännöstelyn ja vesistökunnostustoimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot 2022–2027.

MMM=maa- ja metsätalousministeriö, OM=oikeusministeriö, YM=ympäristöministeriö, TEM=työ- ja elinkeinoministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, Luke=luonnonvarakeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, POPELY=Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, AVI=aluehallintovirasto

Taulukko 6.11.3. Vesirakentamisen säännöstelyn ja vesistökunnostusten toimenpiteiden määrät suunnittelualueittain.