1.4. Tulvariskien hallinnan suunnittelun huomioon ottaminen

Helsingin ja Espoon sekä Loviisan kaupunkien rannikkoalueet on nimetty Uudellamaalla merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näille alueille on laadittu ja toisella suunnittelukierroksella päivitetty tulvariskien hallinnasta säädetyn lain (620/2010) mukaisesti tulvariskien hallintasuunnitelmat. Suunnitelmat on valmisteltu alueille nimetyissä tulvaryhmissä, joiden vetovastuussa toimii Uudenmaan liitto.

Uuttamaata ja Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoaluetta koskevat myös tulvariskien hallinnan suunnittelu Vantaanjoen ja Kymijoen vesistöalueilla. Vantaanjoen latvaosalla sijaitseva Riihimäen keskusta-alue sekä Kymijoen alaosa on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi. Vaikka tulvariskien hallintasuunnitelmat koskevat koko vesistöaluetta, niissä esitettävät toimenpiteet eivät käytännössä vaikuta vesistöjen käyttöön, tulvien suuruuteen tai vesien hoitoon Uudenmaan alueella.

Uudellemaalle laadittavissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa asetetaan tavoitteet meriveden nousun aiheuttamien tulvariskien hallinnalle. Yleisinä tavoitteina ovat tulvariskien vähentäminen, tulvista aiheutuvien vahingollisten seurausten ehkäisy ja lieventäminen sekä tulviin varautumisen edistäminen. Tavoitteiden saavuttamiseksi on suunniteltu tulvariskien hallinnan toimenpiteitä, jotka kattavat mm. tulvariskien vähentämisen, valmiustoimet ja tulvasuojelun, toiminnan tulvatilanteissa sekä jälkitoimenpiteet. Toimenpiteiden arvioinnissa otetaan huomioon vaikutukset tulvariskien vähenemiseen ja luontoon sekä muut vaikutukset, toteutettavuus ja kustannukset.

Tulvariskien hallinnasta säädetyn lain mukaan on huolehdittava siitä, että tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet sovitetaan yhteen vesienhoidon toimenpideohjelman ympäristötavoitteiden kanssa. Hallintasuunnitelmien laatimisen yhteydessä tehtiin viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (SOVA, 200/2005) mukainen ympäristöarviointi. Suunnitelmaa valmisteltaessa arvioitiin hallintasuunnitelman ja siinä tarkasteltavien toimenpidevaihtoehtojen toteuttamisen todennäköisesti merkittävät ympäristövaikutukset. Arvioinnin tulokset on kuvattu ympäristöselostuksessa, joka esitetään osana hallintasuunnitelmaa.

Käytännössä tehokkaimmat tulvariskien hallinnan keinot rannikkoalueilla ovat maankäytön ohjaus, varautumisen parantaminen, tiedottaminen sekä rakennettujen alueiden tulvasuojaukset kiinteillä tai tilapäisillä ratkaisuilla. Meritulvan muodostumiseen tai suuruuteen ei voida vaikuttaa toimenpiteillä, toisin kuin vesistötulvien tapauksessa. Näin ollen tulvariskien hallinnan toimenpiteiden ei voida ennalta arvioida olevan ristiriidassa vesienhoidollisten tavoitteiden kanssa.

Vesienhoidolliset toimenpiteet kohdistuvat pääasiassa suoraan vesistöihin ja valuma-alueille. Toimenpiteet on suunniteltava siten, että tulville herkkiä toimintoja ja prosesseja ei sijoiteta tulvan vaikutusalueelle. Meriveden nousun aiheuttaman tulvimisen lisäksi toimenpiteiden suunnittelussa on huomioitava myös vesistötulvat. Toimenpidekohtaisessa tulvariskien arvioinnissa voidaan käyttää apuna tulvakarttoja, määritettyjä suositeltavia rakentamiskorkeuksia sekä muita mm. kaavoituksen yhteydessä annettuja asiantuntijalausuntoja.