3. Toimintaympäristön muutokset

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppua kohti vaikuttaen monella tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Ilmastonmuutoksen seurauksena keskilämpötilan ja sadannan ennustetaan kasvavan sekä rankkasateiden myötä kesätulvat taajama-alueilla ja pienissä jokivesissä yleistyvän. Ilmastonmuutos voi myös lisätä vieraslajien invaasiota, millä voi olla merkittäviä vaikutuksia vesiekosysteemeihin.

Talvella lisääntyvä lumen sulaminen ja vesisateet lisäävät virtaamia ja talvitulvia. Lisäksi jääpeitteisen ajan lyheneminen lisää hyydetulvia. Kevättulvat pienenevät, kun lunta kertyy talvella nykyistä vähemmän. Pienten latvajärvien tulvariski saattaa pienentyä. Suurten keskusjärvien talviset vedenkorkeudet tulevat nousemaan nykyistä ylemmäksi ja tulvien suuruus vaikuttaisi kasvavan. Säännösteltyihin järviin on jatkossa tarvetta jättää talveksi enemmän varastotilavuutta. Keväällä varastotilavuuden tarve keskimäärin pienenee, mutta ei poistu. Säännösteltyjen järvien säännöstelylupien toimivuus muuttuneissa olosuhteissa joudutaan arvioimaan ja useisiin lupiin on tarvetta hakea muutosta.

Ilmastonmuutoksen on ennustettu hieman pahentavan kuivuustilanteita etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa (Veijalainen ym. 2019). Ennusteiden mukaan alivirtaamat pienenevät ja kesäiset alivirtaamakaudet pitenevät. Monien järvien vedenkorkeudet laskevat loppukesällä.

Ilmastonmuutoksen arvioidaan yleisesti voimistavan vesiekosysteemien ravinnekuormitusta ja sitä kautta rehevöitymistä. Etenkin talvella ja syksyllä ravinteiden ja orgaanisen aineksen huuhtoutumisen ennustetaan kasvavan. Veden ravinnepitoisuudet riippuvat maalta tulevasta kuormituksesta sekä valunnasta. Talvella syntyvän kuormituksen lisääntymistä voidaan kaltevilla pelloilla vähentää mm. talviaikaisella kasvipeitteisyydellä. 

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesivaroihin on tutkittu vähemmän kuin pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia. Tehtyjen laskelmien perusteella talviaikaiset pohjavedenkorkeudet nousevat ja kesäaikaiset laskevat hieman loppukesästä (Veijalainen ym. 2019). Kesän ja syksyn alimmat pohjavedenkorkeudet laskevat entistä alemmaksi, mikä lisää etenkin pienten pohjavesimuodostumien varassa olevan vesihuollon riskejä. Syksyn ja talven vesisateet ja sulamisvedet täydentävät tehokkaasti pohjavesivarastoja, mutta toisaalta rankkasateet, pitkät sateiset jaksot ja tulvat voivat heikentää pohjaveden laatua. Suurimpia pintavalunnan ja suotautuvan veden riskinaiheuttajia ovat kasvinsuojelu- ja torjunta-aineet sekä esimerkiksi koliformiset bakteerit. Riski kasvaa etenkin alueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Ongelmia vedenlaadussa saattaa esiintyä vähäsateisina aikoina pienissä pohjavesimuodostumissa, joissa vähentynyt pohjaveden virtaama johtaa veden happipitoisuuden alenemiseen. Veden hapettomuus lisää liukoisen raudan, mangaanin ja metallien pitoisuutta pohjavedessä heikentäen pohjaveden laatua.

Ilmastonmuutoksesta hyötyviä sektoreita voivat olla maa- ja metsätalous sekä lämmitysenergian kuluttajat (Tammelin ym. 2002). Maatalouden tuotantokyky saattaa parantua pidentyvän kasvukauden ja suuremman lämpösumman kautta. Toisaalta säiden äärevöityminen sekä suurempi tauti- ja tuholaispaine saattaa aiheuttaa ennalta arvaamattomia haittoja niin maa- kuin metsätaloudessa. Vesivoiman tuotantopotentiaali vaikuttaisi kasvavan jaksolla 2040–2069 noin 5 %.

Lisätietoa ilmastomuutoksen vaikutuksista vesienhoitoon löytyy ympäristöhallinnon Internet-sivuilta

(www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas).

Maatalous

Maatilojen keskikoko tulee kasvamaan edelleen. Suuria tiloja tulee lisää ja pienet tilat lopettavat. Kotieläintilojen määrä vähenee, mutta niiden koko kasvaa ja tuotanto keskittyy. Samalla lannan levitysala ja kuljetusmatkat kotieläintilojen ympäristössä kasvavat. Hevosten määrä ja hevostalouden merkitys Uudenmaan ELY-keskuksen alueella on suuri mutta niiden määrä ei enää kasva yhtä nopeasti kuin 2000-luvun alussa. Kasvinviljelytiloilla tuotanto tehostuu, mutta voi samalla yksipuolistua varsinkin tiloilla, joilla kasvinviljely ei ole päätulonlähde. Uudenmaan viljelijät ovat tyypillisesti monialayrittäjiä tai käyvät maatilan ulkopuolella ansiotöissä. Kerääjäkasvien ja ns. ympäristönhoitonurmien määrä on lisääntynyt niiden viljelyä kannustavan ympäristökorvausjärjestelmän myötä. Luomutuotanto on yhä kasvanut viime vuosina ja vuonna 2019 se oli 14,5 % Uudenmaan peltoalasta. Suomessa tavoitteena on, että luomun osuus peltoalasta olisi 20 %.

Ravinnetase kertoo pelloille lisättyjen ravinteiden ja sieltä sadon mukana korjattujen ravinteiden erotuksen. Se antaa arvion vesistöihin päätyvän ravinnekuormituksen riskin suuruudesta. Kasvinviljelyvaltaisen Uudenmaan keskimääräinen typpitase oli 46 kg/ha ja fosforitase 1,0 kg/ha vuonna 2018. Lohkokohtainen vaihtelu voi kuitenkin olla suurta. Keskimääräiset taseet ovat valtakunnallisesti vertailtuina hyviä ja trendi on ollut laskeva vuodesta 2000 alkaen. Viimeisen viiden vuoden aikana typpitase on vaihdellut välillä 29,6–52,5 kg/ha ja fosforitase välillä -2,9–1,0 kg/ha. Jatkossa hyvä tilanne todennäköisesti jatkuu ja vuosittaista vaihtelua aiheuttavat lähinnä sääolot.

Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä ohjaa maataloutta edelleen ympäristömyönteisempään suuntaan. Ympäristökorvauksen avulla pyritään mm. alentamaan lannoitustasoja, tehostamaan lannankäyttöä, perustamaan suojavyöhykkeitä, lisäämään peltojen kasvipeitteisyyttä talvisin sekä hoitamaan perinnebiotooppeja ja lisäämään maatalousluonnon monimuotoisuutta. Erityisesti tavoitteena on kohdentaa toimenpiteitä riskialueille.

Maatalouden kaikkia ympäristövaikutuksia ei vielä tunneta, mutta esimerkiksi kuormitusmallien kehittymisen kautta tieto on tarkentunut huomattavasti viime vuosina. Tuotannon lisäämisen, tehostamisen ja keskittämisen vaarana on lisääntyvä ravinnekuormitus vesistöihin sekä maatalous- ja vesiluonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.

Metsätalous

Hakkuita on tehty paljon viime vuosina, ja kasvanut puunkäyttö edellyttää vesiensuojelun huomioimista entistä tarkemmin. Hakkuukertymä Uudellamaalla, energiapuu mukaan lukien, on vuoden 2015 jälkeen ollut 3,2–3,5 milj.m³/v, mikä on puuntuotannollisesti suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden rajalla. Luonnonvarakeskuksen mukaan nykyisen hakkuutason säilyttäminen on mahdollista Uudellamaalla myös metsäohjelman kaudella 2021–2025. Hakkuiden, lannoitusten, maanmuokkauksen ja kunnostusojitusten vesiensuojelutason parantaminen on edellytys vesien hyvän tilan turvaamiselle. Puunkorjuun ja maanmuokkauksen vesiensuojelusta huolehtiminen korostuu lauhojen talvien ja sateisten jaksojen yleistyessä ilmastomuutoksen myötä. Uudellamaalla suometsien osuus on vähäinen muuhun maahan verrattuna ja kunnostusojituksia on viime vuosina tehty vähän. Kunnostusojitusten määrän oletetaan pysyvän nykyisenkaltaisina myös tämän vesienhoidon toimenpideohjelman tarkastelujakson 2022–2027 aikana.

Teollisuus ja energian tuotanto

Kolmannen suunnittelukauden aikana Uudellemaalle on tulossa uusia teollisuuden hankkeita, ja niiden vesistövaikutukset selvitetään. Nykyisten toimintojen oletetaan jatkuvan pääpiirteissään muuttumattomina.

Merkittävimmät toimintaympäristön muutokset teollisuudessa liittyvät ympäristönsuojelulailla toimeenpantuun EU:n teollisuuspäästödirektiivin mukaiseen päästöjen vähentämiseen parhaita käyttökelpoisia tekniikkoja käyttäen. Lupaharkinnassa korostuu parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltaminen. Suurilla teollisuuslaitoksilla parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevien BAT-vertailuasiakirjojen (BREF) mukaiset päästötasot ovat pääsääntöisesti lähtökohta ympäristöluvassa määriteltäville päästöraja-arvoille. Päästötasojen mukaisia raja-arvoja tulee noudattaa neljän vuoden kuluessa BAT- päätelmien julkaisemisesta.

Sähkön tuotanto ja kulutus kasvoi 2000-luvun alkuun asti ja on sen jälkeen pysynyt ennallaan. Uusiutuvien energialähteiden osuus tuotannossa on kasvanut jatkuvasti, mutta vesivoiman määrä on pysynyt samana.   Uudellamaalla rakentamaton vesivoimapotentiaali on hyvin pieni eikä tuotannon kasvattaminen nykyisestä ole todennäköistä.

Asutus

Väestönkasvun ennustetaan olevan voimakasta Uudenmaan maakunnassa. Väkiluku kasvaa erityisesti suurimmissa kaupungeissa ja niitä ympäröivissä kehyskunnissa. Kaupungistuminen ilmenee myös kylämäisen asutuksen lisääntymisenä kasvavien kaupunkiseutujen reunoilla. Reunakylien muuttuminen taajamaksi voi johtaa kaupunkiseudun hallitsemattomaan alueelliseen kasvuun, jos kaavoitus ei ehdi rakentamisen edelle.

Entistä suurempi osa asutuksesta tulee keskitetyn viemäröinnin piiriin. Samaan aikaan vesi- ja viemäriverkosto ikääntyy. Varustelutaso haja-asutusalueilla sekä vakituisissa että vapaa-ajan asunnoissa paranee. Haja-asutuksen ravinnekuormituksen pieneneminen riippuu ratkaisevasti jätevesiasetuksen toimeenpanon onnistumisesta ja jätevesijärjestelmien toimivuudesta. Loma-asutuksen lisääntyminen todennäköisesti lisää vesistökuormitusta. Jätevesien lietekysymykset sekä taajamien hulevesien käsittely vaativat suunnitelmallisia ratkaisuja.

Liikenne       

Liikenteen kokonaismäärän on arvioitu kasvavan vuoteen 2050 mennessä noin 21 % (Liikennevirasto 2018). Nopeimmin kasvaa rautatieliikenne, jonka arvioidaan kasvavan noin 40 %. Pääkaupunkiseudulla ja pääteillä kasvu on keskimääräistä nopeampaa. Yhdyskuntarakenteen hajaantuminen lisää liikennettä ja uusien teiden rakentamistarvetta. Maantieliikenteen määrä lisää myös onnettomuusriskiä.

Suomenlahden rahti- ja matkustajaliikenteen on arvioitu kasvavan maltillisesti. Rahtiliikenteen kehittymiseen vaikuttaa taloudelliset suhdanteet ja yleinen teollisuuden rakennemuutos. Öljy- ja kemikaalivahinkojen riski kasvaa vilkkaasti liikennöidyllä Suomenlahdella. Myös riski haitallisten tulokaslajien leviämiselle kasvaa liikenteen myötä. Laivaliikenteen ja veneilyn lisääntyessä myös suorat jätevesipäästöt merialueelle lisääntyvät. Suomenlahden laivaliikennettä ja toimenpiteitä sen riskien vähentämiseksi käsitellään merenhoidon toimenpideohjelmassa.