7.5. Maa-ainesten otto
Pääkaupunkiseutu on Suomen suurin yksittäinen kiviainesten kulutuskeskittymä. Uudenmaan omat harjukiviainesvarat eivät riitä tyydyttämään kysyntää, joten Etelä-Hämeestä tuodaan harjukiviainesta pääkaupunkiseudulle. Pääkaupunkiseudulla käytetään runsaasti myös rakennuspohjien louhinnasta saatavaa kalliokiviainesta. Harjukiviainesten otto tapahtuu pääasiassa yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeillä sekä vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla. Maa-ainesten otto on ollut laajamittaista Tuusulan Jäniksenlinnan ja Kaikulan, Nurmijärven Teilinummen sekä Hyvinkään Kapilamminnummen pohjavesialueilla (taulukko 6). Suurella osalla Uudenmaan pohjavesialueista on tapahtunut jonkinlaista maa-ainesten ottoa (taulukko 7).
Pohjavettä uhkaa maa-ainesten ottotoiminnan lisäksi myös oheistoiminnot sekä jälkihoitamattomat alueet. Maa-ainesten otossa häviävät pohjavettä suojaavat kerrokset ja kasvillisuus. Paljaan mineraalimaan alla monien aineiden pitoisuudet pohjavedessä ovat korkeampia kuin luonnontilaisilla alueilla. Ottamistoimintaan ja siihen liittyvään liikenteeseen sisältyviä riskejä pohjavedelle ovat mm. polttoaineiden käsittely ja varastointi, työkoneiden öljyvuodot, kulkuteiden ja toiminta-alueiden pölynsidontasuolaus. Lisäksi pesuseulonnasta peräisin oleva hienoaines voi paikoin aiheuttaa pohjavedelle haittaa, kuten sulfaattipitoisuuksien nousua.
Uudellamaalla voimassa olevien maa-aineslupien määrä on vähentynyt viimeisten 20 vuoden aikana. Kalliokiviaineksen ottamislupamäärät ovat kuitenkin kasvaneet, kun kallioaineksen merkitys rakentamisessa on lisääntynyt. Kallioaineksen lisääntyneeseen käyttöön on vaikuttanut myös pula hyödynnettävissä olevista soravaroista sekä pohjaveden suojelun asettamat rajoitukset soranotolle. Lupien mahdollistamissa ottomäärissä on valtakunnallisesti alueellisia vaihteluita ja suurimmat ottomäärät olivat Uudellamaalla. Uudellamaalla vuosina 2013–2019 myönnettyjen sora- ja hiekkalupien ottomäärän keskiarvo on 282 (1000 k-m3) ja kalliolupien 942 (1000 k-m3). Uudenmaan pohjavesialueilla vuonna 2019 voimassa olleet ja ennen vuotta 2013 päättyneet maa-ainesten ottoluvat on esitetty kuvassa 6. Maa-ainestenottomäärät on esitetty kuvassa 7.
Taulukko 6. Maa-ainesten otto pohjavesialueilla Uudellamaalla, mikäli maa-ainesten ottoa on yli 10,0 % pohjavesialueen pinta-alasta. Lähde: Corine2018.
|
Kunta |
Pohjavesialueen nimi |
Pohjavesialueen pinta-ala, ha |
Maa-ainesten-ottoalueet, ha |
Maa-ainesten-ottoalueet % |
|
Tuusula |
Jäniksenlinna |
317 |
80,2 |
25,3 |
|
Hyvinkää |
Kapilamminnummi |
224 |
51,8 |
23,1 |
|
Loviisa |
Garpgård |
60 |
9,7 |
16,3 |
|
Nurmijärvi |
Nukari |
207 |
31,8 |
15,3 |
|
Tuusula |
Kaikula |
59 |
8,6 |
14,7 |
|
Lohja |
Kirkniemi |
227 |
28,4 |
12,5 |
|
Karkkila |
Asemanseutu |
254 |
31,2 |
12,3 |
|
Vihti |
Ukinvaha |
80 |
9,3 |
11,6 |
|
Nurmijärvi |
Teilinummi |
239 |
27,1 |
11,3 |
|
Vihti |
Painonummi |
56 |
6,3 |
11,2 |
|
Vihti |
Lautoja |
439 |
47,7 |
10,9 |
|
Karkkila |
Kuonjoki B |
235 |
24,5 |
10,4 |
|
Inkoo |
Malmskyan |
60 |
6,0 |
10,1 |
Taulukko 7. Maa-ainesten otto pohjavesialueilla Uudellamaalla. Tiedot Corine-aineistosta 2013.
|
Oton laajuus (%) pohjavesialueen pinta-alasta |
Pohjavesialueita, kpl |
|
> 35 % |
1 |
|
20–35 % |
3 |
|
15–20 % |
6 |
|
10–15 % |
17 |
|
5-10 % |
44 |
|
<5 % |
180 |
|
ei ottoa |
80 |
Kuva 6. Uudellamaalla vuonna 2020 voimassa olleet ja ennen vuotta 2020 päättyneet maa-ainesten ottoluvat.
Kuva 7. Maa-ainesten ottomäärät Uudellamaalla.
