15.3.8. Vesien säännöstely, rakentaminen ja kunnostus

Uudenmaan alueen säännöstelyhankkeet on alun perin perustettu useimmiten vedenhankintaa tai voimataloutta varten. Päijänne-tunnelin valmistuttua erityisesti pääkaupunkiseudun vedenhankintaa varten aloitettujen useiden järvisäännöstelyn tarve on vähentynyt, vaikka osa kyseisistä järvistä toimiikin yhä varavesilähteenä. Nykyisin useat näistä säännöstelyhankkeista palvelevat enemmänkin virkistyskäyttöä ja tulvasuojelua. Karjaanjoen latvajärvien (Sakara, Keritty ja Punelia) säännöstelyt on purettu ja nykyisin niiden vedenkorkeusvaihtelut noudattavat luonnonmukaista rytmiä.

Rakentamishankkeet painottuvat yhä enenevässä määrin ympäristön ennallistamiseen, virkistyskäyttöarvojen lisäämiseen ja erilaisiin kalataloudellisiin kunnostuksiin. Vesistöhankkeista osa kohdistuu maatalouden vesitalouden hallintaan ja viljelyolosuhteiden parantamiseen erityisesti erilaisina peruskorjaus- ja kunnossapitotöinä. Perinteisen suoraviivaisen vesirakentamisen sijaan pyritään uusissa hankkeissa edistämään luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmien käyttöä. Myös kulttuuriympäristö otetaan huomioon vesistökunnostuksia suunniteltaessa.

Vesistöjä kunnostetaan ja hoidetaan mm. vesi- ja rantaluonnon, virkistysmahdollisuuksien ja arvokkaiden maisemien palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Järvien ja rannikkovesien kunnostuksissa pyritään tavallisesti toisiaan täydentävin menetelmin torjumaan liiallista rehevöitymistä, joka ilmenee sinileväkukintoina, kalaverkkojen runsaana limoittumisena, liiallisena vesikasvillisuutena, särkikalavaltaisena kalastona ja happikatoina. Kunnostuksissa tavoitteena voi olla myös järven linnustollisen arvon nostaminen. Joissa ja puroissa kunnostusten tarkoituksena on esimerkiksi helpottaa vaelluskalojen, kuten meritaimenen, pääsyä koskialueille lisääntymään poistamalla vaellusesteitä. Usein on myös tarvetta kunnostaa koskialueita vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantomahdollisuuksien parantamiseksi.

Vesien kunnostuksen yhtenä keskeisenä päämääränä on vesistöjen ekologisen tilan parantaminen. Pysyvien tulosten saavuttamiseksi on usein tarpeen tehdä vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä sekä valuma-alueella että itse vesistössä. Ekologinen kunnostus ei yleensä ole kertaluonteinen toimenpide vaan vaatii pitkäaikaisia yli suunnittelukauden kestäviä hoitotoimenpiteitä, kuten rehevöityneiden järvien kunnostus on osoittanut.

Toimenpideohjelmassa vesistökunnostuksilla tarkoitetaan itse vesimuodostumassa tehtäviä kunnostustoimia. Ulkoisen kuormituksen vähentämistoimenpiteitä käsitellään muiden sektoreiden toimenpiteinä (esim. maa- ja metsätalous).

Edellisen suunnittelukauden toimenpiteiden toteutuminen

Säännöstely ja rakentaminen

Toisella suunnittelukaudella Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY haki Vantaanjoen vesistöalueen yläosalla sijaitseville säännöstellyille järville (Hirvijärvi, Ylä-Suolijärvi ja Kytäjärvi) säännöstelyluvan muutokset. Muutoksessa luovuttiin kevään ja syksyn pakollisista vedenpintojen alentamisista. Tavoitteena oli myös saada joustavuutta juoksutusten toteuttamiseen erilaiset vesitilanteet huomioon ottaen. Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi uuden luvan ja sen mukainen säännöstelykäytäntö aloitettiin keväällä 2019. Uudella luvalla pystytään paremmin vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin muuttuvissa vesitilanteissa. Erityisesti vähälumiset talvet olivat vanhan luvan aikana erityisen ongelmallisia.

Karjaanjoen säännöstelyiden tarkistamiseksi laadittiin selvitys laajassa yhteistyössä alueen kuntien ja Mustionjoen varren maanviljelijöiden kanssa. Selvityksen pohjalta määritettiin Lohjanjärven säännöstelyn muuttamiseksi suositukset, joiden pohjalta edelleen laadittiin vesilupahakemus. Lupahakemus on jätetty aluehallintoviraston käsiteltäväksi alkukesästä 2019 ja on edelleen käsittelyssä. Luvan tarkistamisella pyritään pienentämään Mustionjoen tulvavirtaamia ja sitä kautta vähentämään maataloudelle aiheutuvia vahinkoja ja ravinnehuuhtoumia. Kevään pakollisen vedenpinnan alentamisen (ns. kevätkuoppa) muuttaminen joustavaksi lumitilanteesta riippuen sekä loppukesän säännöstelyn ylärajan lievä nostaminen turvaavat paremmin Lohjanjärven virkistyskäytölle sopivat vedenkorkeudet.

Aiemmin laadittujen suunnitelmien pohjalta Espoon kaupunki hakee Bodominjärven sekä Dämmanin ja Nuuksion Pitkäjärven säännöstelyjen purkamista. Säännöstelyjen purkamiseen liittyy mm. kalankulkumahdollisuuksien avaaminen ja Nuuksion Pitkäjärven säännöstelypadon purkaminen.

Säännöstelyehtojen muokkaaminen joustavammaksi voi olla tarpeen erityisesti hydrologisten olosuhteiden muuttumisen takia. Ilmastonmuutoksen myötä lumen määrän on ennustettu vähenevän. Useissa säännöstelyluvissa olevan pakollisen kevätalennuksen myötä vedenpinnat voivat jäädä alkukesällä haitallisen alhaiseksi.

Uudenmaan kaikissa vesistöissä on tehty tulvariskien alustava arviointi tulvariskien hallintalain mukaisesti. Arvioinnissa on käyty läpi mm. säännöstelyjen vaikutusta tulvariskien hallintaan. Uudenmaan alueella merkittäviksi tulvariskialueiksi on nimetty Helsingin ja Espoon sekä Loviisan rannikkoalueet. Tulvariskien hallintasuunnitelmien toimeenpanon ympäristövaikutuksia arvioidaan suunnitelman osana tehtävässä ympäristöselostuksessa. Tulvariskien tarkistetut hallintasuunnitelmat vuosille 2022–2027 hyväksyttiin maa- ja metsätalousministeriössä joulukuussa 2021.

Pintavesien kunnostus

Kunnostustoimenpiteinä kaudelle 2016–2021 esitettiin runsaasti selvityksien ja suunnitelmien laatimista ja kunnostusten ja kalankulkua helpottavien toimenpiteiden toteutusta (taulukko 32).

Vesienhoitokaudelle 2016–2021 esitettiin neljä suuren rehevöityneen järven kunnostuksen toteutus -toimenpidettä ja kolme suuren rehevöityneen järven kunnostuksen suunnittelu -toimenpidettä. Kaikki toteutustoimenpiteet ovat olleet käynnissä, mutta suunnittelutoimenpiteet eivät. Pienten järvien osalta esitettiin 38 rehevöityneen järven kunnostuksen toteutus -toimenpidettä, 26 rehevöityneen järven kunnostuksen suunnittelu -toimenpidettä, 28 rehevöityneen järven kunnostusselvitys -toimenpidettä ja kaksi rehevöityneen järven kunnostuksen käyttö ja ylläpito -toimenpidettä. Toteutustoimenpiteitä on ollut käynnissä 21, suunnittelutoimenpiteitä viisi ja selvitystoimenpiteitä vain neljä. Käyttö ja ylläpito -toimenpiteiden toteutumisesta ei ole tietoa. Järvien kunnostuksista ei ole yksikään valmis siinä mielessä, että kunnostustoimien kohteena olevien järvien ekologinen tila olisi parantunut hyväksi. Monilla järvillä on ollut jotain kunnostustoimintaa; yleensä hoitokalastusta, ilmastusta tai hapetusta. Useille järville on aiemmin laadittu kunnostussuunnitelma (yhteensä 27), mutta niissä esitettyjä toimenpiteitä on toteutettu vain osittain.

Rannikkovesiä koskivat vesienhoitokaudelle 2016–2021 esitetyt maa- ja metsätaloussektorien sekä haja-asutuksen ja yhdyskuntien jätevesisektorien yhteistoimenpiteet. Niiden toteutumisesta ei ole saatavilla vesimuodostumakohtaisesti tietoa.

Taulukko 32. Toisen suunnittelukauden kunnostustoimenpiteiden toteutuminen.

Toimenpidetyypit

Rehevöityneiden järvien kunnostuksiin kuuluvat suoraan järveen kohdistuvat kunnostustoimenpiteet, joiden tavoitteena on vähentää rehevyyttä ja sisäistä kuormitusta. Rehevöityneiden järvien kunnostusmenetelmiä ovat hapetus, ravintoketjukunnostus, fosforin kemiallinen saostaminen, alusveden poistaminen, vesikasvillisuuden poisto, ruoppaus, vedenpinnan nostaminen, tilapäinen kuivattaminen ja erilaiset sedimentin kunnostusmenetelmät.

Rehevöityneiden merenlahtien kunnostuksiin kuuluvat suoraan merenlahteen kohdistuvat kunnostustoimenpiteet, joiden tavoitteena on vähentää merenlahteen päätyvästä kuormituksesta aiheutuvia rehevyys- ja liettymishaittoja sekä sisäistä kuormitusta. Rehevöitymisestä kärsivien merenlahtien kunnostuksessa voidaan käyttää pääosin samoja toimenpiteitä kuin rehevissä järvissä. Näitä ovat esim. ravintoketjukunnostus, hapetus ja vesikasvillisuuden poisto.

Virtavesien elinympäristökunnostusten tavoitteena on lisätä ja parantaa olemassa olevia kalojen ja muiden vesieliöiden lisääntymis- ja poikastuotantoalueita sekä tukea luonnon monimuotoisuutta. Kunnostusmenetelminä voidaan käyttää mm. syvyys- ja virtausolosuhteiden monipuolistamista kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla, puuaineksen ja kutusoraikkojen määrän lisäämistä, liettymien poistamista sekä kuivilleen jääneiden uomanosien vesittämistä. Tulvasuojelluilla jokiosuuksilla kunnostusmenetelmiä ovat mm. suoristetun rantaviivan monimuotoistaminen, suvantoalueiden leventäminen, rantasuojauksien poistaminen tai muuttaminen luonnonmukaisiksi ja penkereiden poistaminen tai siirtäminen kauemmaksi rantaviivasta. Puron elinympäristökunnostuksissa menetelmät ja tavoitteet ovat pääosin samoja kuin jokivesissä. Happamat sulfaattimaat tulee huomioida kunnostustoimenpiteitä suunniteltaessa.

Kalan kulkua helpottavilla toimenpiteillä tarkoitetaan rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Parannusmenetelmiä ovat esimerkiksi luonnonmukaiset ohitusuomat, kalatiet ja muut rakenteet sekä vaellusesteiden poistot. Myös kalojen alasvaelluksen helpottaminen voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä.

Säännöstelyn kehittämishankkeet ovat käytännössä aina monitavoitteisia ja eri tarpeista lähteviin säännöstelyjen kehittämishankkeisiin tulisi sisällyttää aina myös ekologisen tilan parantamista koskevia tarkasteluja. Säännöstelyn kehittämishankkeista on vaikea eritellä erilleen ekologisen tilan kehittämiseen tähtääviä toimia, vaan hankkeita on tarkasteltava kokonaisuuksina.

Vesirakentamisen ja vesiliikenteen haittojen vähentämistoimenpiteisiin kuuluvat hydrologis-morfologisten muutosten vähentäminen ja vesiliikenteen rajoitukset, kuten nopeusrajoitukset. Hydrologis-morfologisia muutoksia voidaan vähentää ihmisen toimintaa tai siitä aiheutuvia vaikutuksia vähentämällä sekä ennallistamalla jälkikäteen muuttunutta ympäristöä.

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostuksiin kuuluvat toimenpiteet, joiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen, ja jotka edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi lintuvesikunnostukset, joissa pyritään palauttamaan avovettä pahasti umpeenkasvaneille kohteille.

Esitys vesien säännöstelyn ja rakentamisen vesienhoitotoimenpiteiksi

Rakentamisen ja säännöstelyn vesiensuojelutoimenpiteiden suuntaviivat ovat samoja kuin aikaisemmillakin suunnittelukausilla. Ilmastonmuutokseen varautumista jatketaan säännöstelykäytäntöjen tarkistamisella. Tavoitteena on lisätä säännöstelylupaehtojen joustavuutta, jotta niissä voidaan varautua muuttuviin hydrologisiin olosuhteisiin. Uudellamaalla on tarkasteltu lähes kaikkien säännöstelyjen toimivuutta muuttuvassa ilmastossa. Vesilain mahdollistamia vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvityksiä ei ole laadittu, vaan säännöstelyjen muutostarpeita tulvien ja kuivuuden osalta on voitu tarkastella kevyemmillä menettelyillä.  Kolmannen suunnittelukauden aikana tarkastellaan loputkin säännöstelyluvat ja niihin liittyvät mahdolliset muutostarpeet yhteistyössä luvanhaltijoiden kanssa. Kuluvan suunnittelukauden aikana luvitukseen menevien hankkeiden toteutukseen päästään vasta kolmannella suunnittelukaudella.

Esitetyt toimenpiteet vesimuodostumittain on esitetty liitteessä 2. Yhteenveto toimenpiteistä ja niiden kustannuksista on esitetty taulukossa 33.

Vesienhoitotoimenpiteiden kustannukset arvioidaan suunnittelukaudella 2022–2027 pääpiirteissään samalla tavoin kuin ensimmäisellä suunnittelukaudella.

Kolmannen suunnittelukauden aikana toteutettavat säännöstelyjen ajantasaistamiseen tähtäävät hankkeet ovat pienimuotoisia ja kustannukset jäävät vähäisiksi. Kustannukset voivat nousta huomattavasti, jos tehdyistä toimenpiteistä seuraa korvattavia vahinkoja. Lähtökohtaisesti säännöstelymuutoksissa pyritään kuitenkin lisäämään lupien joustavuutta niin, että korvattavaa vahinkoa ei synny. Pienimuotoisissa hankkeissa suurin osa kustannuksista voi muodostua lupamaksuista.

Taulukko 33. Rakentamista ja säännöstelyä koskevien toimenpiteiden määrät ja kustannukset suunnittelukaudella 2022–2027.

Pintavesien kunnostuksen toimenpiteiden määrät ja kustannukset

Uudenmaan toimenpideohjelman laatimiseksi ELY-keskus on teettänyt Silvestris luontoselvitys Oy:llä selvityksen alueen virtavesien tilasta ja niiden kunnostustarpeesta. Alueelta kartoitettiin n. 1000 virtavesikohdetta ja näiden kohteiden kunnostustarve arvioitiin. Aiemmilla kahdella kaudella aineistosta seulottiin kohteita, joiden arvioitiin olevan toteutettavissa kyseisillä kausilla. Kolmannelle kaudelle esitetään nyt tarkentuneiden ohjeiden mukaisesti kaikki kohteet, joissa on hydrologis-morfologisia paineita ja joissa on vielä kunnostustarvetta. Näiden tietojen perusteella arvioidaan, että Uudenmaan alueella on perusteltua tarvetta 99 kalankulkua helpottavalle toimenpiteelle ja elinympäristökunnostuksia arvioidaan tarvittavan 137 vesimuodostumassa. Näiden lisäksi on tarvetta kehittää säännöstelykäytäntöjä 21 vesimuodostumassa.

Järvimuodostumista 86 on hyvää huonommassa ekologisessa tilassa. Niistä 55 on sellaista, jolla on sisäisen kuormituksen paineen takia tarvetta pienen rehevöityneen järven kunnostus -toimenpiteelle ja kuusi sellaista, jolla on tarvetta suuren rehevöityneen järven kunnostus -toimenpiteelle. Myös Vanjärvellä on yhtenä paineena sisäinen kuormitus, mutta rehevöityneen järven kunnostus -toimenpidettä sille ei esitetä, koska sen mukaisia toimenpiteitä järvellä ei kannata toteuttaa. Tärkeintä sen kunnostamiseksi on lähivaluma-alueelta tulevan ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Lisäksi on 21 järveä, joihin ei kohdistu sisäisen kuormituksen painetta, mutta sen sijaan haja- ja loma-asutuksen jätevesistä tai maataloudesta aiheutuva hajakuormitus on paineena. Nämä järvet ovat rehevöityneitä ja niiden tilaa uskotaan voitavan parantaa pienen rehevöityneen järven kunnostus -toimenpiteeseen kuuluvilla toimenpiteillä ja siksi se on esitetty tarpeelliseksi toimenpiteeksi. Rehevöityneiden järvien kunnostukset tai sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet on perusteltua aloittaa sen jälkeen, kun kohteessa on tai tullaan toteuttamaan kunnostuksen onnistumisen kannalta riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi.

Uudenmaan rannikolla on 34 vesimuodostumaa, joissa esiintyy sisäistä kuormitusta tai jotka ovat muutoin rehevöityneet. Näiden vesimuodostumien tilaa voidaan parantaa ulkoisen kuormituksen vähentämisen ohella rehevöityneitä merenlahtia kunnostamalla. Rehevöityneiden merenlahtien kunnostustoimenpiteitä suunniteltaessa on hyvä huomioida, että kunnostustoimenpiteet rannikkovesimuodostumissa on syytä aloittaa siinä vaiheessa, kun valuma-alueella on toteutettu tai tullaan toteuttamaan riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi.

Vesistöjen kunnostuksen ja muiden vesistörakentamiseen ja säännöstelyyn liittyvien toimenpiteiden kustannukset vaihtelevat suuresti vesimuodostuman luonnonolojen ja haittaa aiheuttavien tekijöiden mukaan. Ilman tarkentavaa hankesuunnittelua tai -selvitystä yksittäisen kohteen kunnostuskustannusten arviointi on suurpiirteistä. Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella kustannukset voidaan kuitenkin arvioida kohtuullisen tarkasti.

Suunnittelukauden 2022–2027 pintavesien kunnostustoimenpiteiden kustannukset on arvioitu pääasiassa samalla tavoin kuin ensimmäisellä ja toisella suunnittelukaudella. Kustannusten arvioinnissa on käytetty Uudenmaan ELY -keskuksen asiantuntijoita sekä ohjeissa esitettyjä kustannuslukuja. Varsinaiset kustannukset selviävät tarkemmin hankkeiden kustannussuunnitelmien myötä.

Esitetyt toimenpiteet vesimuodostumittain on esitetty liitteessä 2. Yhteenveto toimenpiteistä ja niiden kustannuksista on esitetty taulukossa 34.

Lisäksi alueellisena ohjauskeinona kaudelle 2022–2027 esitetään, että selvitetään Mustionjoen juoksutuskäytäntöjen vaikutusta Pohjanpitäjänlahden alusveden vaihtuvuuden ja vesimuodostuman tilan parantamiseksi.

Taulukko 34. Pintavesien kunnostusten määrät ja kustannukset suunnittelukaudella 2022–2027.

Vesien säännöstelyn, rakentamisen ja kunnostuksen vesienhoidon rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen 

Säännöstelyhankkeissa rahoitusvastuussa ovat vesilain mukaan säännöstely-yhteisön jäsenet saamansa hyödyn suhteessa. Lupaviranomainen voi lupapäätöksessä hakemuksesta velvoittaa myös muun hyödynsaajan osallistumaan hankkeen kustannuksiin. Valtiota ei pidetä hyödynsaajana, ellei säännöstelystä välittömästi aiheudu hyötyä valtion omaisuudelle tai valtion säännöstelyhankkeelle.

Virtavesikunnostushankkeita, kuten kalateiden suunnittelua ja toteutusta sekä muita kalan kulkua edistäviä toimenpiteitä ja virtavesikunnostuksia, voidaan tukea maa- ja metsätalousministeriön määrärahoista. Hankkeilta vaaditaan pääsääntöisesti myös muiden toimijoiden osallistumista kustannuksiin.

Vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa luvissa määrättyjä kalatalousmaksuja voidaan suunnata edellä mainittuihin hankkeisiin laatimalla kalatalousmaksun käyttösuunnitelma sellaiseksi, että se sisältää kunnostushankkeen. Myös luvissa olevat ns. suorat istutusvelvoitteet (=kalatalousvelvoitteet) voivat olla joustavia ja sallia varojen kohdentamisen kunnostushankkeisiin. Kalatalousvelvoitteisiin liittyvien kalatalousmaksujen käyttö EU-hankkeiden vastinrahoituksessa on myös ollut mahdollista vuoden 2012 määrärahasta lähtien, mikä antaa uusia rahoitusmahdollisuuksia. Kalatalousmaksujen ja kalatalousvelvoitteiden kohdentaminen kunnostushankkeisiin edellyttää, että käyttö perustuu hyväksyttyyn suunnitelmaan ja että hankkeella voidaan lieventää niitä kalataloudellisia haittoja, joita varten kalatalousmaksu on määrätty. Tällä hetkellä suurin osa Uudenmaan alueen kalatalousmaksuista ja kalatalousvelvoitteista (n. 200 000 €/v) käytetään kalanistutuksiin, mutta monipuolisempi käyttö on jonkun verran lisääntynyt. Pienimuotoisiin kunnostushankkeisiin on mahdollista käyttää myös kalastonhoitomaksuvaroja. Kohdentamismahdollisuudet riippuvat osittain vuosittain päätettävistä painopistealueista.

Kalatien aikaansaamiseksi on mahdollista myös harkita kalatalousvelvoitteen muuttamista lupaviranomaisen päätöksellä joko kokonaan tai osittain määräaikaiseksi kalatalousmaksuksi, jolla kalatien rakentamisen kustannukset katetaan. Menettelyyn haetaan ratkaisuja vaelluskalaohjelmassa vesilain muuttamisen kautta, jolloin pidemmällä tähtäimellä kalatalousvelvoitteiden muuttaminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia kalankulkua helpottavien rakenteiden rahoitukseen.

Osassa vanhoja säännöstely- ja patolupia ei ole lainkaan velvoitteita kalataloudellisten vahinkojen kompensoimiseksi. Tällöin kalatalousvelvoitetta ei voida vastoin luvan haltijan suostumusta määrätä niihin jälkikäteen (KHO 4.4.2013, t. 1160). Tämä estää kalateiden rakentamisen ja niiden kustantamisen luvanhaltijan velvoitteena monissa kohteissa, joiden ekologista tilaa tulisi kohentaa. Vesilaissa on tarkistamisen tarpeita sekä vesistöjen läpikulkukelpoisuuden edistämiseksi että ympäristövirtaamien huomioon ottamiseksi.

Kalatiestrategian linjausten mukaisesti kalateiden ja muiden kalankulkua helpottavien toimenpiteiden rahoitukselle etsitään innovatiivisesti uusia kansallisia ja kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia. Nykyisen hallituksen linjausten mukaisesti rahoitusta on ohjattu vaelluskalojen esteettömän kulun ja elinympäristöjen kunnostuksiin eri ohjelmien ja avustusmuotojen kautta. Myös EU-hankerahoitus voi olla mahdollista eri rahastojen kautta. Näitä ovat meri- ja kalatalousrahasto, LIFE+ -ohjelma sekä EU:n naapuruusohjelmat. Lisäksi on mahdollista hyödyntää monipuolisesti olemassa olevia kuntien, maakuntaliittojen tai elinkeinoelämän rahoitusmahdollisuuksia.

Kunnostusten rahoitusjärjestelmien kehittämisen päätavoitteet on kirjattu kunnostusstrategiassa:

• lisätään eri rahoituslähteiden käyttöä vesien kunnostuksessa
• kunnostushankkeet sisällytetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulosohjaukseen ja rahoituskehyksiin
• kuntien ja maakuntien merkitys alueensa vesien kunnostuksen yhteistyötahona ja rahoittajana kasvaa
• paikalliset yritykset ja yhteisöt tulevat kumppaneiksi vesien kunnostus- ja hoitotyöhön
• rannan ja vesialueiden omistajat, paikalliset asukkaat, vesitalouslupien haltijat, osakaskunnat ja kalatalousalueet tulevat hyödynsaajina aktiivisesti mukaan vesienhoitoon
• kunnostushankkeissa sovelletaan nykyistä enemmän aiheuttaja maksaa -periaatetta

Vesien säännöstelyn, rakentamisen ja kunnostuksen toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Säännöstelykäytännön kehittämisessä päätoteutusvastuu on säännöstelyluvan haltijalla. Kehittämishankkeet ovat kuitenkin olleet vapaaehtoisia, monitavoitteisia yhteishankkeita, joiden rahoitus on sovittu tapauskohtaisesti. Käytännössä säännöstelyn kehittämisselvityshankkeita ovat toteuttaneet tavallisimmin ELY-keskukset.

Kalatiehankkeiden edistämiseksi on keskeistä pyrkiä suunnittelemaan ja toimeenpanemaan hankkeita eri tahojen yhteistyönä. Ellei se ole mahdollista, voidaan vaelluskalojen palauttamisen kannalta merkittävissä kohteissa harkita hankkeen viemistä eteenpäin hakemuksella vesilain (3 luku 22 §) mukaisessa menettelyssä. Tällöin lupaviranomainen tutkii hankkeen toteuttamisen edellytykset kalatalousvelvoitetta muuttamalla tai tarkistamalla. Useat kalatiehankkeet vaativat joka tapauksessa vesilain mukaisen luvan tai olemassa olevan luvan muuttamisen.

Jokialueiden kalankulkua helpottavia toimenpiteitä ja elinympäristökunnostuksia on Uudellamaalla toteutettu 2000-luvun alkuvuosille asti pääasiassa valtion toimesta ja keskeinen viranomainen on ollut ELY-keskus. Nykyään ELY-keskuksen ympäristö- ja kalatalousviranomaisilla on näissä hankkeissa pääasiassa asiantuntijan ja avustuksen myöntäjän roolit. Paikallisten tahojen odotetaan yleensä vastaavan kunnostushankkeista ja niiden toteuttamisesta sekä rahoituksen suunnittelusta ja järjestämisestä. Järvikunnostustoimenpiteiden ja puroluokan elinympäristökunnostustoimenpiteiden selvitykset, suunnittelut ja toteutukset edellyttävät aina paikallisten tahojen ottavan vastuun toteutuksesta ja vastaavan merkittävästi myös niiden rahoituksesta.

ELY-keskus tulee olemaan jatkossakin mukana lähes kaikissa kalankulkua helpottavissa toimenpiteissä, ja hankkeet tarvitsevat ELY-keskusten myöntämiä avustuksia. Useimmissa toimenpiteissä paikallisten tahojen rahoitusosuuden on oltava vähintään 50 % ja paikallisten toivotaan ottavan myös vastuun toimenpiteistä. Joidenkin pienten kohteiden kalankulkua helpottavia toimenpiteitä voivat toteuttaa myös kalatalousalueet, yritykset tai oikeustoimikelpoiset yhdistykset ja säätiöt, jotka voivat hakea toimenpiteille kalatalouden edistämisavustusta, mutta vastaavat pääosin rahoituksesta ja toteutuksesta itse tai esimerkiksi yhdessä kunnan kanssa. Kalankulkua helpottaville toimenpiteille on mahdollista saada myös EU:n Life-rahoitusta, jos hanke täyttää rahoitusehdot. Eräässä kohteessa vesivoimalaitoksen omistajalla on puolestaan velvoite osallistua kalatien kustannuksiin.

ELY-keskus ja sen kalakunnostusvarat tulevat olemaan mukana myös suurimmassa osassa jokien elinympäristökunnostustoimenpiteitä, jotka ovat useimmiten kalataloudellisia kunnostuksia. Valtion toimesta tulvasuojelun tarpeita varten peratuilla jokialueilla on sen sijaan tarvetta perattujen uomien monimuotoistamisen mahdollisuuksien selvittelyyn. Niihin ELY-keskus tulee osallistumaan vesivarojen käytön ja hoidon määrärahoilla. Paikallisten tahojen roolin toivotaan olevan merkittävä myös jokien elinympäristökunnostustoimenpiteissä. Myös niihin voi olla mahdollista saada EU:n Life-rahoitusta, jos hanke täyttää rahoitusehdot.

Purojen elinympäristökunnostustoimenpiteet sopivat erinomaisesti kalastusalueiden tai yhdistysten ja yritysten vastuulle vesienhoidon kolmannella suunnittelukaudella. Tähänkin asti paikallisten tahojen osallistuminen on ollut merkittävää purokunnostuksissa, joita on tehty paljon talkootyönä eri toimijoiden vetämänä. Valtion ympäristö- ja kalatalousviranomaiset voivat lähinnä myöntää avustuksia hankkeisiin ja tarjota mahdollisuuksiensa mukaan asiantuntija-apua.

Vesistöjen kunnostukseen liittyvien vesienhoitotoimenpiteiden toteuttamisvastuuta on usein vaikea kohdistaa yksittäiseen toimijaan. Valtion lisäksi kunnostustoimien rahoittamiseen ja toteuttamiseen ovat osallistuneet myös EU, kunnat, yritykset, säätiöt ja yksityiset vesien käyttäjät. Etenkin pienten kunnostusten vireillepanossa, suunnittelussa ja toteutuksessa ranta-asukkailla ja muilla vesien käyttäjillä on merkittävä rooli. Pieniä kohteita lukuun ottamatta organisoituminen tapahtuu yleensä esim. osakaskuntien, kalastusalueiden, järvi- ja virtavesiyhdistysten tai kyläyhdistysten puitteissa. Suurimmissa kohteissa voidaan perustaa järven suojelusta tai hoidosta vastaava erillinen organisaatio kuten säätiö, neuvottelukunta tai suojelurahasto.

Järvien kunnostuksissa kunnostuksen vetäjänä on toiminut ja tulee jatkossakin toimimaan yleensä kunta, osakaskunta, vesiensuojelu- tai hoitoyhdistys. Myös kalatalousalueet voivat toteuttaa kunnostuksia. Kalatalousalueet voivat myös toimia yhteistyöfoorumina vesienhoidon ja kalastuksen järjestämisessä. Ympäristö- ja kalatalousviranomaiset voivat myöntää tukia ja avustuksia kunnostuksiin sekä antaa hankkeille ohjausta ja neuvontaa.

Merenlahtien kunnostustoimenpiteitä on toistaiseksi toteutettu vähän ja usein osana laajempaa valuma-aluekunnostushanketta. Merenlahtien kunnostustoimenpiteiden toteuttajana voi järvikunnostusten tavoin toimia esimerkiksi kunta, osakaskunta, vesiensuojelu- tai hoitoyhdistys. Lisäksi kalatalousalueet voivat toteuttaa kunnostuksia.

Valtion rahoituksen ja valtakunnallisten ohjauskeinojen kehittäminen on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön vastuulla. ELY-keskus seuraa alueellaan toimenpiteiden toteutusta. Toimenpiteiden toteutuksen seurannan apuna on mahdollista käyttää Vesistötyöt -tietojärjestelmää (VESTY).