15.3.6. Maatalous

Maatalous ja erityisesti peltoviljely muodostaa ravinnekuormituksen suurimman lähteen Uudenmaan alueella. Maatalouden vesistökuormitus koostuu pääosin pelloilta huuhtoutuvista ravinteista sekä pienemmässä määrin jaloittelualueilta, navetoista, lantaloista sekä rehusiiloista tulevista ravinteista.

Edellisen suunnittelukauden toimenpiteiden toteutuminen

Keskeinen keino maatalouden ympäristönsuojelun toteuttamisessa oli maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä. Sitoutuessaan maatalouden ympäristökorvausjärjestelmään viljelijä hyväksyi ympäristösitoumuksen toimenpiteiden perustason ja täydentävien ehtojen vaatimukset. Ympäristökorvauksen tavoitteena oli maatalous- ja puutarhatuotannon harjoittaminen kestävästi niin, että tuotanto muun muassa kuormittaa ympäristöä vähemmän. Maatalouden ympäristökorvauksen mukaisten toimenpiteiden yhtenä keskeisenä tavoitteena oli vähentää maataloudesta aiheutuvaa vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Tukijärjestelmä vuosille 2015–2020 oli osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. Se sai vielä kaksi vuotta jatkoaikaa. Toimenpideohjelmaan valitut lisätoimenpiteet sisältyivät ympäristökorvausjärjestelmään joko tila- tai lohkokohtaisista toimenpiteistä. Taulukossa 28 on esitetty toisen suunnittelukauden toimenpiteiden toteutuminen 2019.

Suojavyöhykkeiden määrä kasvoi suunnittelukaudella ylittäen asetetun tavoitteen. Suosio johtui sopimuskäytännön yksinkertaistamisesta sekä hyvästä korvaustasosta. Tarvetta uusille suojavyöhykkeille on kuitenkin edelleen runsaasti, mutta ympäristökorvaukseen tehtyjen muutosten mukaan uusia suojavyöhykkeitä ei voinut perustaa vuodesta 2016. ELY-keskus on edistänyt suojavyöhykkeiden perustamista teettämällä yleissuunnitelmia potentiaalisten kohteiden löytämiseksi.

Toimenpideohjelman lisätoimenpiteisiin laskettavien kosteikkojen määrä jäi vähäiseksi johtuen ei-tuotannollisten investointien tukijärjestelmän kovista vaatimuksista. Pelkästään patoamalla toteutettavia kohteita on vaikea löytää. Kosteikkojen pinta-ala jää monesti myös liian pieneksi verrattuna valuma-alueen pinta-alaan. ELY-keskus on kartoittanut potentiaalisia kosteikkojen paikkoja mm. yleissuunnitelmien avulla. Kaivettavat kosteikot tulevat kalliiksi, jolloin tuki ei kata kustannuksia. Ei-tukikelpoisia kosteikkoja ja laskeutusaltaita on perustettu eri hankkeissa kymmeniä.

Ravinteiden käytön hallinta ja peltojen talviaikainen eroosion torjunta lisätoimenpiteissä ylitettiin asetetut tavoitteet. Ravinteiden käytön hallinta lisätoimenpide rajoittaa ravinteiden käyttöä pelloilla. Talviaikainen kasvipeitteisyys vähentää merkittävästi pelloilta huuhtoutuvien ravinteiden määrää varsinkin sateisina talvina. Monivuotisen nurmiviljelyn pinta-ala ei vaihtele kovinkaan paljon. Nurmelle tulisi löytyä käyttöä, jos sen pinta-alaa lisätään huomattavasti. Ympäristökorvausjärjestelmä rajoittaa tietyissä tapauksissa nurmien ikää.

Lannan prosessointi ja ympäristöystävällinen käyttö lisätoimenpiteet eivät saavuttanut viljelijöiden keskuudessa tavoiteltua suosiota. Uudellamaalla lannan levitysalasta ei keskimäärin ole pulaa eikä huono kannattavuus houkuttele viljelijää tekemään ylimääräisiä investointeja.

Maatalouden tilakohtainen neuvonta lisätoimenpide ylitti asetetun tavoitteen, Neuvo 2020 -järjestelmä osoittautui tehokkaaksi työkaluksi. Neuvontajärjestöt ovat tehneet suunnittelukaudella yli 1000 neuvontakäyntiä Uudellamaalla ympäristöosion puitteissa.

Taulukko 28. Maatalouden toisen suunnittelukauden toimenpiteiden toteutuminen.

Esitykset maatalouden vesienhoitotoimenpiteiksi

Toimenpiteitä kohdennetaan aiempaa selkeämmin riskialueille. Ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoumia vähennetään lisäämällä aitoa peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Viljelykasvien lannoitus perustuu kasvien ravinnetarpeeseen ja maaperäanalyyseihin. Ympäristökorvausjärjestelmän toimivuutta tehostetaan siirtämällä lohkokohtaisia toimenpiteitä tilatason toimenpiteiksi. CAP-suunnitelma kattaa nykyisen rahoituskauden maaseutuohjelman, suorat tuet ja osittain maatalouden markkinatuet. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, eläinten hyvinvointi sekä uusien viljelijöiden saaminen alalle ovat politiikan uudistuksessa korostuvia painopisteitä.  CAP27-uudistuksen valmistelu jatkuu EU-elimissä ja kansallista valmistelua jatketaan vielä ainakin vuonna 2021. Toimenpideohjelman suunnitteluvaiheessa ei ole tarkkaa tietoa uuden maataloustukijärjestelmän sisällöstä. Toimenpiteet on laadittu olemassa olevan tiedon pohjalta ja voivat muuttua CAP27-uudistuksen edetessä.

Ensimmäisen ja toisen suunnittelukauden tapaan maatalouden vesienhoitotoimenpiteet suunnitellaan koko suunnittelualueen laajuisina toimenpiteinä. Vesienhoidossa ei suunnitella perustoimenpiteitä, mutta niiden kustannukset ja vaikutukset otetaan taustatietona huomioon suunniteltaessa ja mitoitettaessa täydentäviä toimenpiteitä. Toimenpiteiden määrät on esitetty taulukossa 27. Lähtöoletuksena on, että 90 % viljelijöistä sitoutuu uuteen ympäristökorvausjärjestelmään ja peltoala säilyy ennallaan. Todellisuudessa peltoala vähenee vuosittain noin 1 %.

Uudellamaalla oli vuonna 2019 noin 3 100 maatilaa ja noin 181 000 ha peltoa. Viljeltyä alaa oli noin 150 000 ha ja loput kesantoja, luonnonhoitopeltoja ja viherlannoitusnurmia. Luomun osuus oli 14,5 %.

Suojavyöhykkeitä tarvitaan Uudellamaalla erityisesti kaltevilla rantapelloilla. Kaltevuudeltaan yli kolmen prosentin rantapeltoja arvioidaan olevan VIPU-vesistöjen varrella lähes 3000 ha. Suojavyöhykkeet ovat tarpeellisia myös monilla tasaisemmilla eroosioherkillä pelloilla ja tulva-alueilla. Vuonna 2019 suojavyöhykesopimuksia oli voimassa Uudellamaalla 3 685 ha. Pohjavesialueiden karkearakeisilla muodostumisalueilla oli vuonna 2019 peltoa 280 ha. Kosteikkojen osalta tavoitetta on nostettu, mutta sen toteuttaminen suuressa mittakaavassa on erittäin haasteellista.

Ympäristökorvausjärjestelmästä on uuden CAP suunnitelman myötä poistumassa ravinteiden käytön hallinta -toimenpide, joka on pitkälti määritellyt käytettyjen lannoitteiden määrän. Asia on merkityksellinen varsinkin Uudellamaalla, jossa viljelijöiden sitoutuneisuus ympäristökorvausjärjestelmään on ollut korkea. Fosforin osalta lannoitusta tullaan jatkossa säätelemään Valtioneuvoston asetuksella, jolla säädellään fosforilannoitusta. Typen osalta lannoituksen säätely jää ns. nitraattiasetuksen varaan. Peltojen talviaikaisen eroosiontorjunnan toimenpiteitä tavoitellaan kolmelle neljäsosalle peltoalasta ja ne tulisi kohdentaa kalteville ja eroosioherkille pelloille. Talviaikainen aito kasvipeitteisyys vähentää pelloilta huuhtoutuvien ravinteiden määrää varsinkin, jos maa on sula ja talvet sateisia. Toimenpiteiden kohdentaminen ja tehokas toimeenpano ovat keskeistä neuvonnassa sekä tiedonvälitystä edistävissä hankkeissa. Maatalouden tilakohtainen neuvonta on edelleen keskeinen toimenpide vesienhoidossa. Neuvo 2020 -järjestelmälle on suunniteltu vastaava järjestelmä uudessa maatalouden tukijärjestelmässä. Myös muilla kehittämishankkeilla ja yritystuilla voidaan merkittävästi parantaa maatalous- ja maaseutuympäristön tilaa.

Maatalouden vesiensuojeluun on muutaman viime vuoden aikana kehitetty uusia vesiensuojelumenetelmiä. Varsinkin kipsin ja rakennekalkin käyttö sekä erilaisten kuitujen hyödyntäminen on edennyt nopeasti. Kaikista kolmesta toimenpiteestä on jo jonkin verran käytännönkokemusta ja lupaavia tutkimustuloksia. Kaudella 2022–2027 näitä toimenpiteitä on tavoitteena ottaa laajemmin käyttöön Uudellamaalla.

Kipsikäsittely soveltuu hyvin valuma-alueille, joiden joet laskevat suoraan mereen. Kipsiä ei voida käyttää järvivaltaisilla valuma-alueilla, joilla sulfaatti saattaa aiheuttaa järviin päätyessään fosforin vapautumista pohjasta ja kiihdyttää näin vesistön rehevöitymistä. Kipsikäsittely vähentää tutkimusten perusteella fosforihuuhtoumaa noin viiden vuoden ajan levityksestä.

Rakennekalkituksella vähennetään fosforin huuhtoutumista savimailta ja parannetaan peltojen viljelykuntoa. Ravinteikkailla savimailla rakennekalkituksella parannetaan maan mururakennetta ja vedenläpäisevyyttä sekä nostetaan maan pH:ta. Fosforin huuhtoutuminen vesistöihin vähenee, kun viljelykasvit käyttävät ravinteet paremmin hyödyksi ja eroosio pienenee.

Maanparannuskuitujen käyttö lisää maahan orgaanisen aineksen määrää ja parantaa siten maan mururakennetta pieneliötoiminnan lisääntyessä. Maanparannuskuiduilla tavoitellaan pellon mururakenteen parantumista, mikä vähentää eroosiota ja siten fosforin huuhtoutumista.

Ympäristönhoidon tavoitteita edistää myös luonnonmukainen tuotanto. Luonnonmukaiseen tuotantoon olennaisesti kuuluvat mekaaninen kasvinsuojelu, viljelykierto, kemiallisten lannoitteiden käyttökielto ja viherkesannointi edistävät sekä vesiensuojelua että kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämistä.

Toimenpiteiden kustannukset

Vesienhoidon kustannukset on arvioitu maataloutta koskevan toimenpiteiden suunnitteluoppaan avulla (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas). Maataloustukia maksetaan vain lainsäädännön velvoitteet ylittäville toimenpiteille. Taulukossa 29 on esitetty lisätoimenpiteiden kustannukset.

Taulukko 29. Maataloutta koskevien toimenpiteiden määrät ja kustannukset suunnittelukaudella 2022–2027.

Maatalouden vesienhoitotoimenpiteiden rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen 

Maatalouden vesiensuojelutoimia rahoitetaan pääasiassa CAP-suunnitelman pohjalta. Ohjelmakauden 2023–2027 keskeisin maatalouden vesiensuojelua edistävä tukijärjestelmä on ympäristökorvauksen korvaava vasta suunnitteilla oleva uusi ympäristökorvaus. Ympäristökorvausten ympäristösitoumuksiin ja -sopimuksiin on arviolta käytettävissä 200 miljoonaa euroa/vuosi kaudella 2023–2027. Ympäristökorvauksen ulkopuolelle jäävien tilojen peltomäärä on Uudellamaalla ollut noin 6 % kokonaispeltoalasta. Kaikkia tiloja koskee kuitenkin ns. nitraattiasetus sekä uusi suunnitteilla oleva fosforilannoitusta säätelevä valtioneuvoston asetus. Suunnittelun lähtökohtana on ollut viljelijöiden ja peltopinta-alan korkea sitoutumisaste jatkossakin.

Ympäristökorvaukset koostuvat ympäristösitoumuksista ja ympäristösopimuksista. Ympäristösitoumuksia ovat tilakohtainen toimenpide, maanparannus- ja saneerauskasvit, kerääjäkasvien viljely, kiertotalouden edistäminen, suojavyöhykkeet ja turvepeltojen nurmet, valumavesien hallinta, puutarhakasvien vaihtoehtoiset kasvinsuojelumenetelmät ja lintupellot.  Ympäristösopimuksia ovat maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito, kosteikkojen hoito, alkuperäisrotujen kasvattaminen, alkuperäiskasvien viljely, alkuperäiskasvien varmuuskokoelmat ja alkuperäisrotujen perimän säilytys. Uuden tukijärjestelmän toimenpiteet eivät ole nimeltään täysin yhteneväisiä vesienhoidon toimenpiteiden kanssa ja osa vesienhoidon toimenpiteistä sisältyy laajempaan ympäristökorvauksen toimenpiteeseen. Luomuviljelyn tuki on uudessa CAP-suunnitelmassa eriytetty ympäristökorvauksesta erilliseksi luonnonmukaisen tuotannon korvaukseksi. Sen tavoitteena on edistää kestävää kehitystä, luonnonvarojen tehokasta hoitoa, luonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Maaseudun neuvontajärjestöjen toimintaa rahoitetaan julkisin varoin maa- ja metsätalousministeriön budjetista. Valtionapua voi käyttää maaseutuyritysten kilpailukyvyn sekä tuotteiden, toiminnan ja palvelujen laadun parantamiseen, maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseen sekä ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen. Toisella suunnittelukaudella neuvontajärjestöjen toimintaa tuettiin Neuvo 2020 -järjestelmän avulla, jolloin neuvonta oli viljelijälle erittäin edullista. CAP-suunnitelmassa neuvontapalveluita edistetään NEUVO 2030 järjestelmän kautta. Viljelijöille voidaan tarjota kattavat neuvontapalvelut koko ympäristösektorin osalta. Neuvontapalvelujen hyödyntäminen ja niiden markkinointi tulee olemaan keskeisessä roolissa vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen kannalta.

Viime vuosina yksityistä rahaa on kohdennettu entistä enemmän maatalouden vesiensuojelutoimiin muun muassa erilaisten muiden toimijoiden, kuten säätiöiden ja yhdistysten kautta. Monissa hankkeissa on tuotettu ja jaettu erittäin paljon tietoa alueen viljelijöille. Hankkeissa on myös toteutettu konkreettisia vesiensuojelurakenteita ja edistetty luonnonmukaisen kuivatuksen toteuttamista.

Maatalouden vesienhoitotoimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut

Vastuu maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kehittämisestä on maa- ja metsätalousministeriöllä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Vastuu maataloudelle ehdotettujen vesiensuojelutoimien käytännön toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Myös Ruokavirastolla, ELY-keskuksilla ja kuntien viranomaisilla sekä neuvonta- ja tuottajajärjestöillä ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä rooli maatalouden vesienhoidon toimeenpanossa.

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteumatiedot saadaan suurelta osin keskitetysti Ruokaviraston tukisovelluksesta. Edellisen vuoden toimenpiteiden määrätiedot ovat saatavilla seuraavan vuoden aikana. Tiedot kerätään keskitetysti ja jaetaan suunnittelualueittain. Koulutuksesta ja neuvonnan järjestämisestä saa tietoa suoraan koulutus- ja neuvontajärjestöiltä ja kunnilta sekä hankkeiden kautta.