-
- 6. Tarkasteltavat pohjavedet
- 7. Pohjaveden tilaan vaikuttava toiminta
- 8. Pohjavesien seuranta, riskinarviointi ja tilan luokittelu
- 9. Pohjaveden tilatavoitteet
-
10. Pohjavesiä koskevat toimenpiteet
- 10.1. Toimenpiteiden suunnittelun perusteet
- 10.2. Edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutuminen
-
10.3. Sektorikohtaiset toimenpiteet ja arviot niiden kustannuksista
- 10.3.1 Yhdyskunnat ja haja-asutus
- 10.3.2. Teollisuus- ja yritystoiminta
- 10.3.3. Pilaantuneet maa-alueet
- 10.3.4. Liikenne
- 10.3.5. Maa-ainesten otto
- 10.3.6. Maatalous ja turkiseläintuotanto
- 10.3.7. Metsätalous ja turvetuotanto
- 10.3.8. Vedenotto
- 10.3.9. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat, tilan seuranta ja pohjavesiselvitykset
- 10.3.10. Ilmastonmuutos
-
- 11. Vesienhoidossa tarkasteltavat pintavedet
- 12. Pintavesien kuormitus ja muu tilaa muuttava toiminta
- 13. Pintavesien seuranta ja tilan luokittelu
- 14. Vesien tilatavoitteet ja tilan parantamistarpeet
-
15. Pintavesiä koskevat toimenpiteet
- 15.1. Toimenpiteiden suunnittelun perusteet
- 15.2. Edellisen kauden toimenpiteiden toteutuminen
-
15.3. Sektorikohtaiset toimenpiteet ja arvio niiden kustannuksista
- 15.3.1. Yhdyskunnat
- 15.3.2. Haja-asutus
- 15.3.3. Teollisuus ja yritystoiminta
- 15.3.4. Turvetuotanto
- 15.3.5. Kalankasvatus
- 15.3.6. Maatalous
- 15.3.7. Metsätalous
- 15.3.8. Vesien säännöstely, rakentaminen ja kunnostus
- 15.3.9. Alueidenkäyttö
- 15.3.10. Haitalliset ja vaaralliset aineet ja happamat sulfaattimaat
- 15.3.11. Vesienhoitoon liittyvä viestintä
7.11. Vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen
|
Ensimmäiset Uudenmaan pohjavedenottamot on otettu käyttöön 1900-luvun alussa, mutta suurin osa on rakennettu 1970- ja 1980-luvulla. Pohjavedenottamoita on Uudellamaalla noin 270 kpl. |
Vesilain pohjaveden muuttamiskiellon ja vedenoton luvanvaraisuuden ansiosta pohjavedenotto ei yleensä aiheuta uhkaa pohjaveden hyvälle tilalle. Pohjavedenotosta ei ole aiheutunut laaja-alaista tai edelleen jatkuvaa pohjavedenpinnan laskua. Vedenottaja on velvoitettu seuraamaan pumpattuja vesimääriä ja pohjaveden pinnankorkeutta sekä laatua.
Liiallinen vedenotto suhteessa muodostuvaan pohjaveden määrään voi aiheuttaa pohjavedenpinnan alenemista ja heikentää veden laatua. Vedenpinnan lasku ja virtaaman väheneminen voivat olla haitallisia pienille vesistöille sekä pohjavedestä riippuvaisille lähde- ja suoekosysteemeille ja suurimmat vaikutukset näkyvät yleensä lähdeympäristöissä.
Pohjavedenotto on jollain alueilla kuivattanut vedenottopaikan läheisyydessä sijaitsevia lähteitä tai pienentänyt niiden virtaamaa. Lähteiden luonnontilassa tapahtuneet muutokset ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet niin kauan aikaa sitten, että muutoksien toteaminen on nykytilanteessa monin paikoin hankalaa. 1990-luvun lopulla voimaan tullut lainsäädäntö estää luonnontilaisten lähteiden ja pienvesistöjen luonnontilan muuttamisen.
Tekopohjaveden muodostamisella voi olla huomattavia vaikutuksia alueen luontoon. Tekopohjavesilaitoksilla ja rantaimeytymistä hyödyntävillä vedenottamoilla pohjaveden kemiallista tilaa uhkaavana tekijänä voidaan pitää raakavesilähteen äkillistä pilaantumista ja sen seurauksena imeytettävän veden mukana pohjaveteen kulkeutuvia haitta-aineita. Pintaveden luonnollinen orgaaninen aines ei ole aiheuttanut toiminnassa olevilla tekopohjavesilaitoksilla pohjaveden pilaantumista, koska pintaveden imeytys ja vedenotto on mitoitettu oikein. Uudellamaalla toiminnassa olevia tekopohjavesilaitoksia on Tuusulan Jäniksenlinnan ja Rusutjärven pohjavesialueilla, Hangon Isolähteellä, sekä Porvoon Sannaisten pohjavesialueella. Nurmijärven Teilinummella on tekopohjaveden koeimeytys loppunut ja laitokselle haetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolta vesilain mukaista lupaa tekopohjaveden muodostamiseksi.
Uudenmaan käyttämättömät pohjavesireservit ovat melko pienet. Tekopohjaveden muodostamismahdollisuudet ovat rajalliset johtuen pintavesistöjen vähäisyydestä ja heikosta laadusta. Uudenmaan merkittävin tekopohjaveden raakavesilähde on Päijännetunnelin vesi.
