-
- 6. Tarkasteltavat pohjavedet
- 7. Pohjaveden tilaan vaikuttava toiminta
- 8. Pohjavesien seuranta, riskinarviointi ja tilan luokittelu
- 9. Pohjaveden tilatavoitteet
-
10. Pohjavesiä koskevat toimenpiteet
- 10.1. Toimenpiteiden suunnittelun perusteet
- 10.2. Edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutuminen
-
10.3. Sektorikohtaiset toimenpiteet ja arviot niiden kustannuksista
- 10.3.1 Yhdyskunnat ja haja-asutus
- 10.3.2. Teollisuus- ja yritystoiminta
- 10.3.3. Pilaantuneet maa-alueet
- 10.3.4. Liikenne
- 10.3.5. Maa-ainesten otto
- 10.3.6. Maatalous ja turkiseläintuotanto
- 10.3.7. Metsätalous ja turvetuotanto
- 10.3.8. Vedenotto
- 10.3.9. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat, tilan seuranta ja pohjavesiselvitykset
- 10.3.10. Ilmastonmuutos
-
- 11. Vesienhoidossa tarkasteltavat pintavedet
- 12. Pintavesien kuormitus ja muu tilaa muuttava toiminta
- 13. Pintavesien seuranta ja tilan luokittelu
- 14. Vesien tilatavoitteet ja tilan parantamistarpeet
-
15. Pintavesiä koskevat toimenpiteet
- 15.1. Toimenpiteiden suunnittelun perusteet
- 15.2. Edellisen kauden toimenpiteiden toteutuminen
-
15.3. Sektorikohtaiset toimenpiteet ja arvio niiden kustannuksista
- 15.3.1. Yhdyskunnat
- 15.3.2. Haja-asutus
- 15.3.3. Teollisuus ja yritystoiminta
- 15.3.4. Turvetuotanto
- 15.3.5. Kalankasvatus
- 15.3.6. Maatalous
- 15.3.7. Metsätalous
- 15.3.8. Vesien säännöstely, rakentaminen ja kunnostus
- 15.3.9. Alueidenkäyttö
- 15.3.10. Haitalliset ja vaaralliset aineet ja happamat sulfaattimaat
- 15.3.11. Vesienhoitoon liittyvä viestintä
12.7. Liikenne
Vuonna 2017 Suomessa kuljetettiin vaarallisia aineita eri liikennemuodoissa kokonaisuutena noin 60 miljoonaa tonnia. Kokonaismäärä on kasvanut 7 % vuodesta 2012. Vuonna 2017 aluskuljetusten osuus vaarallisten aineiden kokonaiskuljetusmäärästä oli noin 70 %, tiekuljetusten osuus reilu 20 % ja ratatiekuljetusten osuus vajaa 10 %. Aluskuljetuksista yli 70 % on raakaöljyä tai öljytuotteita. Muiden kemikaalien osuus on 13 % ja kiinteiden irtolastien, lähinnä hiilen, osuus 11 %. Tiekuljetuksina kuljetetaan pääasiassa palavia nesteitä (61 %) ja syövyttäviä aineita (21 %). Rautatiekuljetuksina kuljetetaan pääasiassa palavia nesteitä (55 %), syövyttäviä aineita (20 %) ja kaasuja (17 %). (Strömmer 2019)
Uudellamaalla kemikaalit ja öljy muodostavat normaalioloissa suurimmat ympäristöön liittyvät riskitekijät. Valtaosa sellaisista vahingoista liikenteessä, joissa haitallisia aineita pääsee ympäristöön, on öljyonnettomuuksia. Rautatieonnettomuudet voivat olla pahempia kuin tieliikenneonnettomuudet suurien kuljetusmäärien takia.
Suomenlahden alueen öljykuljetusmäärät tulevat ennusteiden mukaan hiljalleen laskemaan nykyisestä noin 160–170 miljoonasta tonnista. Muu alusliikenne ja varsinkin konttitavaraliikenne erityisesti Suomenlahden venäläisiin satamiin jatkaa kasvuaan. Paitsi meriliikenteen määrä myös laivakoot kasvavat Suomen lähialueilla edelleen. Liikenteen ja laivakokojen kasvaessa myös suurimman mahdollisen lastivahingon koko voi kasvaa. (Korpinen ym. 2018)
Merenkulussa suuronnettomuuden riski on jatkuvasti olemassa. Tähän mennessä Suomenlahdella on sattunut vahinkoja liikenteeseen nähden vähemmän kuin maailmalla keskimäärin. Itämerellä on myös runsaasti matkustaja-alusliikennettä, josta huomattava osa on niin sanottua poikittaisliikennettä säiliöalusten reiteillä Suomenlahdella, Pohjois-Itämerellä ja Ahvenanmerellä. Luonnonarvoiltaan herkkien alueiden lisäksi esimerkiksi vedenottamot ja virkistyskäyttöalueet ovat tärkeitä suojelukohteita muun muassa öljyonnettomuuksien varalta. Liikenteen päästöissä on runsaasti typpeä, joka kulkee sadevesien mukana vesistöihin ja mereen. Typpi on levien kevätkukinnan kriittinen minimiravinne. Liikenteen typpipäästöt vaikuttavat merkittävästi Itämeren yleiseen rehevyystasoon, joten niiden rajoittaminen on tarpeellista.
Suomenlahden laivaliikennettä ja toimenpiteitä sen riskien vähentämiseksi käsitellään merenhoidon toimenpideohjelmassa.
