2.1 Pintavedet
Vesienhoitoalueiden rajat määräytyvät vesistöalueiden, eivät hallinnollisten rajojen mukaan. Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalue muodostuu Perämereen laskevista päävesistöalueista välialueineen, rannikkovesistä Rahjan saaristosta Kuivaniemen edustalle saaret mukaan lukien, sekä itään laskevista Koutajoen ja Vienan Kemin latvaosista (kuva 2.1).
Kuva 2.1. Vesienhoitoalueen päävesistöt ja rannikkovedet. Kartalla olevat luvut ovat vesistötunnuksia, jotka näkyvät myös yksittäisten vesimuodostumien tunnuksissa. Näin vesimuodostumat voidaan tunnistaa tiettyyn vesistöalueeseen kuuluvaksi. Rannikon välialueilla (84) on useita pieniä rannikkovesistöalueita ja joitakin yksittäisiä järviä.
Vesienhoidon suunnittelua varten pintavedet on rajattu vesimuodostumiksi. Vesimuodostumia ovat järvet ja virtavedet, niiden osat tai pienten virtavesien muodostamat ryhmät. Lisäksi rannikkovedet on jaettu 19 vesimuodostumaksi. Vesimuodostumat rajattiin vesienhoidon ensimmäisellä suunnittelukaudella. Vasta toisella kaudella niistä valtaosa oli mukana luokittelussa. Pintavesimuodostumat on luokiteltu viiteen ekologisen tilan luokkaan sekä kahteen kemiallisen tilan luokkaan. Lisää tietoa vesimuodostumien rajauksesta ja luokittelusta on vesienhoitosuunnitelmassa. Luokittelun tulokset löytyvät esimerkiksi toimenpideohjelman osasta 2 ja sivuston www.ymparisto.fi/vaikutavesiin kautta.
Pintavesien toimenpiteiden suunnittelua varten vesienhoitoalue on jaettu viiteen suunnittelualueeseen (kuva 2.2). Suunnittelualueita muodostettaessa on otettu huomioon luonnonolosuhteet ja ihmistoiminnan vaikutukset. Toimenpiteet voidaan kohdistaa koko suunnittelualueelle, vesistöalueille, vesimuodostumaryhmiin tai yksittäisiin vesimuodostumiin. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävät ohjauskeinot sen sijaan koskevat pääsääntöisesti koko vesienhoitoaluetta. Pohjavesiä tarkastellaan omana kokonaisuutena.
Kuva 2.2. Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen pintavesiä koskevien suunnittelualueiden rajaukset.
Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalue kattaa kaikki Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnat (kuva 2.3). Lisäksi siihen kuuluu osia Simon, Ranuan, Posion ja Sallan kunnista. Niiden vesimuodostumista suurin osa kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen. Vesienhoitoalueiden etelärajalla Kajaanin, Kuhmon, Nurmeksen, Sonkajärven ja Sotkamon kunnilla on muutamia Vuoksen vesienhoitoalueeseen ja Kalajoen kunnalla Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen kuuluvia vesimuodostumia.
Kuva 2.3. Hallinnolliset rajat Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueella. Taustalla erottuvat pintavesien suunnittelua varten rajatut suunnittelualueet, jotka seurailevat vesistöalueiden rajoja. Vesienhoitoalueen reunoilla olevat kunnat saattavat sijoittua yhdelle tai useammalle vesienhoitoalueelle.
Pienvedet
Vesienhoito kattaa myös sellaiset pienvedet, joita ei ole erikseen rajattu vesimuodostumiksi. Purot, norot, lammet ja lähteet sekä rannikon fladat ja kluuvit ovat luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä pienvesiä. Esimerkiksi rannikolla maankohoamiseen liittyvät fladat ja kluuvit muodostavat ympäristöstään poikkeavan pienilmaston ja niissä on usein monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto.
Vesienhoitoalueen pienvesiä on alustavasti kartoitettu 1990-luvun alussa tehdyissä pienvesiselvityksissä. Tuolloin tarkasteltiin puroja (keskivirtaama alle 2 m3/s ja keskileveys alle 5 m), lampia (pinta-ala alle 10 ha), pieniä järviä (pinta-ala alle 100 ha) ja lähteitä sekä fladoja ja kluuveja. Selvitys ei ollut kattava, koska se perustui kyselyyn ja kansalaisten vastausaktiivisuuteen. Selvitetyt kohteet olivat suurimmaksi osaksi pieniä vesistöjä. Lisäksi kerättiin tietoja lähteistä. Metsäpurojen tilaa, kuten ihmistoiminnan näkyviä vaikutuksia sekä purotaimenen ja raakun eli jokihelmisimpukanesiintymistä, on kartoitettu kattavammin etenkin Koillismaalla 1990-luvun lopulta lähtien. Tässä toimenpideohjelmassa pienvesien tarkastelu perustuu kyseisiin selvityksiin, muiden kunnostushankkeiden osana tehtyihin kartoituksiin sekä ELY-keskukselle ja neuvontajärjestöille tulleisiin kunnostusaloitteisiin.
Erityiset alueet ja muut erityiskohteet
Vesienhoitoalueella on 638 vedenhankinnalle tärkeää tai siihen soveltuvaa pohjavesialuetta. Lähes kaikille vedenhankinnan kannalta tärkeille pohjavesialueille kohdistuu vedenhankintaa, eli niillä on vedenottamo tai vedenottamoita. Vedenotossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia edelliseen suunnittelukauteen verrattuna. Oulun kaupunki on ainoa taajama, joka ottaa käyttöveden pintavedestä. Kevättulvien aikainen vedenlaadun heikkeneminen sekä veden korkea humuspitoisuus aiheuttavat laadukkaan talousveden tuottamiselle haasteita ja riskejä.
Vesienhoitoalueella on 21 uimavesidirektiivin mukaista uimarantaa. Niistä 15 liittyy pintavesimuodostumiin ja kaksi vedenhankinnan kannalta tärkeisiin tai vedenhankintaan soveltuviin pohjavesialueisiin. Kaksi EU-uimarantaa liittyy sekä pinta- että pohjavesimuodostumiin.
Erityisiksi alueiksi valituilla Natura 2000 -alueilla tarkastellaan pinta- ja pohjavesien tilaa suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja. Erityiskohteisiin luetaan esimerkiksi raakunsuojelun kannalta tärkeät joet ja purot, joita on Oulujoen, Iijoen, Koutajoen ja Vienan Kemin vesistöalueille. Valtaosa raakkuvesistä on niin pieniä, että niitä ei ole nimetty vesienhoidossa vesimuodostumiksi. Vain harva raakkuvesistä sijaitsee Natura-alueilla.
Tiedot erityisiin alueisiin kuuluvista vedenottoalueista, EU-uimarannoista sekä suojelualueista ja muista erityiskohteista löytyvät suunnittelualueittain toimenpideohjelman osasta 2.
