2.2 Pohjavedet

Pohjavedet ovat oma kokonaisuutensa vesienhoidon suunnittelussa. Vesienhoidossa tarkastellaan vedenhankinnan kannalta tärkeitä ja vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita (1- ja 2-luokat), ja pohjavesialueita, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (E-luokka). Osa vedenhankinnan kannalta tärkeistä tai siihen soveltuvista pohjavesimuodostumista on määritetty 1E- tai 2E-luokkaan, mikäli niiden pohjavesi lisäksi ylläpitää pohjavesiriippuvaisia ekosysteemejä. Pohjavesialueiden rajauksia ja luokitusta on päivitetty vastaamaan vesienhoitolainsäädäntöä kaikilla vesienhoitoalueen jo aiemmin luokitelluilla pohjavesialueilla muutamaa Sallan kunnassa sijaitsevaa pohjavesimuodostumaa lukuun ottamatta. Mikäli vedenhankintaan soveltuvia alueita tulevaisuudessa otetaan vedenhankintakäyttöön, ne siirtyvät 2-luokasta 1-luokkaan. Pohjavesialueluokituksen nykytilanne esitetään kuvassa 2.4.

Kuva 2.4. Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueella sijaitsevat pohjavesialueet.1- tai 1E-luokan pohjavesialueen pohjavettä käytetään tai sitä on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 m³/vrk tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. 2- tai 2E-luokkaan kuuluva pohjavesialue soveltuu vastaavaan käyttöön kuin 1-luokan pohjavesialueet. 1E- 2E- ja E-luokkiin on määritetty pohjavesialueet, joiden pohjavedestä pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen.

Vesienhoitoalueen pohjavedet ovat yleensä hyvin pehmeitä ja happamia. Rannikon läheisyydessä pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat usein niin suuria, että vesi on puhdistettava ennen käyttöönottoa. Rannikolla pohjavedet sisältävät muuta aluetta enemmän myös muita veteen liuenneita aineita.

Pohjavesimuodostumien ryhmittely

Vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumat voidaan jakaa niiden hydrogeologisten erojen perusteella kolmeen ryhmään: Pohjanmaan rannikko, Koillismaa ja Kainuu (kuva 2.5). Vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumista 16,5 % kuuluu Pohjanmaan rannikon, 39 % Koillismaan ja 44,5 % Kainuun ryhmään.

Kuva 2.5. Vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumien ryhmittely.

Pohjanmaan rannikko on alavaa, muinoin meren peittämää aluetta. Rantavoimat ovat tasoittaneet harjujen lakiosia ja usein niiden ainekset ovat levinneet ympäristöön laajoiksi hiekkakentiksi. Harjun osat ovat monin paikoin nuorempien sedimenttien peitossa. Yleensä kyseessä ovat ns. piiloharjut, joiden sijaintia ei kaikilta osin tunneta. Rannikkovyöhykkeen eteläosassa muutamat ympäristöään huomattavasti korkeammat harjut ovat paikoitellen huonosti vettä läpäisevien siltti- tai savikerrosten peittämiä. Kallioalueiden runsaus sekä harjujen puuttuminen tai niiden vähäisyys ovat luonteenomaisia maaston ominaispiirteitä eräissä osissa rannikkovyöhykettä, kuten useimmissa Pyhäjokilaakson kunnissa sekä Iin ja Kuivaniemen seudulla. Rannikolla pohjaveden pinta on yleensä vain muutaman metrin syvyydessä.

Koillismaan ryhmä käsittää alueen, joka ulottuu Pudasjärven länsiosasta Sallan eteläosaan. Idässä alue rajoittuu valtakunnan rajaan ja etelässä suurelta osin Iijoen valuma-alueen rajaan. Koillismaan harjut ovat säilyttäneet rannikkoalueen harjuja paremmin alkuperäiset selännemäiset muotonsa. Harjujen pinnalla ei juuri esiinny hienorakeista sedimenttiainesta ja yleensäkin harjuaines on karkearakeisempaa ja siinä on enemmän soralajitetta. Saumamuodostumien aineskoostumus on vaihtelevampi ja rakenne epämääräisempi kuin tavanomaisissa harjuissa. Useimmiten harjuissa on moreeniainesta, jonka esiintymistä ilmentävät pinnalla esiintyvät orsivesilammet ja soistumat. Saumaharjuissa, etenkin niiden ydinosissa, vallitsevat kuitenkin hyvin vettä läpäisevät ainekset. Useimmat niistä sisältävät runsaasti pohjavettä. Antoisuudeltaan oleellisesti pienempiä ovat moreenipeitteiset vaarat. Niiden lähteillä on huomattavaa paikallista merkitystä vedenhankinnassa etenkin Pudasjärven alueella. Koillismaata kohti pohjavesien luonnontilainen laatu paranee, ja yleensä pohjavesi voidaan ottaa talousvesikäyttöön ilman puhdistamista. Pohjaveden pinnan syvyys vaihtelee muutamasta metristä kymmeniin metreihin riippuen pohjavesimuodostumien piirteistä.

Kainuun ryhmä on pinta-alaltaan ryhmistä laajin. Pohjoisessa se rajautuu Oulujoen ja Iijoen vedenjakajalle. Lounasta kohti se jatkuu Rokuan länsipuolitse Vihannin ja Nivalan kautta Sieviin noudatellen karkeasti sadan metrin korkeuskäyrää. Idässä ja etelässä Kainuun ryhmän raja yhtyy vesienhoitoalueen rajaan. Ryhmä kattaa jokseenkin kokonaisuudessaan Kainuun sekä osan Pohjois-Pohjanmaan kaakkoisosasta. Pohjavesimuodostumien ominaispiirteet muistuttavat Koillismaan ryhmän ominaispiirteitä. Harjumuodostumat vaihtelevat korkeampien alueiden jyrkkärinteisistä pitkittäisharjuista alavien alueiden loivempipiirteisiin, lähes tasalakisiin harjuihin. Kainuun alueella on muinaisten jääjärvien purkaussedimenttejä, joiden vedenhankinnallinen merkitys jää kuitenkin vähäiseksi. Ryhmän pohjavesien laatu on yleensä hyvä ja raudan ja mangaanin pitoisuudet melko alhaisia. Sen sijaan pohjavedet ovat useimmiten hiukan happamia, joten käyttöön otettaessa ne tavallisesti alkaloidaan.

Pintavesiin vaikuttavat pohjavedet

Pohjavesi vaikuttaa merkittävästi lähteisiin ja muihin pienvesiin, kuten harjualueilla esiintyviin suppalampiin. Esimerkiksi Rokualla pinta- ja pohjavesien korkeuksissa on tapahtunut muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Erityisesti suppajärvien vedenkorkeudet ovat laskeneet huomattavasti. Myös joidenkin uomallisisten järvien vesipinta on laskenut. Vedenpinnan muutosten yhteydet ilmaston vuosittaiseen vaihteluun ovat selvät. Pinnat ovat yleensä alhaalla kuivien vuosien jälkeen ja korkealla sateisten vuosien jälkeen. Pinnankorkeuksien reagoimisnopeus ilmasto-olosuhteisiin vaihtelee eri puolilla harjua. Tämän lisäksi osalla harjualueesta on havaittavissa pitkäaikaista pohjaveden pinnankorkeuden laskua, joka ei noudata alueen ilmasto-olosuhteita. Tutkimukset viittaavat siihen, että suppalampien vedenpinta on laskenut ojitusten seurauksena. Rokuan harjun vesitaloutta sekä pohjavesien yhteyttä pintavesiin ja maaekosysteemeihin on selvitetty muun muassa Genesis-hankkeessa ja AKVA-ohjelmassa. Pohjavedellä on vaikutusta myös suurempiin pintavesiin. Esimerkiksi Siiponjokeen purkautuu pohjavettä Kourinkankaan pohjavesialueelta, joka sijaitsee Pohjanlahden rannikon tuntumassa Kalajoen keskustasta lounaaseen.

Pohjavesien tila

Pohjavesien tila arvioitiin ensimmäisen kerran hoitokautta 2010–2015 varten. Tuolloin Pohjois-Pohjanmaalla tunnistettiin kahdeksan riskipohjavesialuetta, joista yhden tila arvioitiin huonoksi. Muilta ihmistoiminnan vaikutuksen alaisilta pohjavesialueilta ei ollut saatavissa riittävästi pohjaveden laatutietoa tilan arvioimiseksi, joten ne nimettiin selvityskohteiksi. Toista hoitokautta (2016–2021) varten riskipohjavesialueiksi nimettiin alueet, joiden vedessä oli havaittu ympäristönlaatunormin ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Lisäksi tunnistettiin muutama pohjavesialue, joilla esiintyy useampia merkittäviä pohjaveden laatua uhkaavia riskitoimintoja. Kolmannelle hoitokaudelle (2022–2027) tultaessa huonossa kemiallisessa tilassa ollut Raahen Antinkangas on poistettu pohjavesialueluokituksesta. Riskipohjavesialueiksi luokiteltiin 35 muodostumaa. Niiden yksityiskohtaiset tiedot löytyvät toimenpideohjelman osasta 2 (luku 7.4). Kaikkien kemiallinen ja määrällinen tila arvioitiin hyväksi.