-
- 3.1 Asutuksen jätevesien puhdistus
- 3.2 Teollisuuden ja kaivostoiminnan vesiensuojelu
- 3.3 Turvetuotanto
- 3.4 Kalankasvatus
- 3.5 Turkiseläintuotanto
- 3.6 Maatalous
- 3.7 Metsätalous
- 3.8 Peruskuivatus
- 3.9 Kuivatukset happamilla sulfaattimailla ja mustaliuskealueilla
- 3.10 Liikenne
- 3.11 Pilaantuneet maa-alueet
- 3.12 Vedenotto
- 3.13 Vesistöjen säännöstely ja vesirakentaminen
- 3.14 Vesien kunnostaminen
- 3.15 Pohjavesien suojelusuunnitelmat
- 3.16 Pohjavesien tilan seuranta ja pohjavesiselvitykset
3.5.1 Sijoittuminen ja vaikutukset
Vuonna 2020 vesienhoitoalueella oli noin 76 kettu- ja 50 minkkitarhaa. Määrä on pysynyt suunnilleen samana kuin edellisellä hoitokaudella. Turkiseläintuotantoa on lähes pelkästään vesienhoitoalueen eteläosassa, Kalajoella. Nykytilanteessa toimintaa ei ole tunnistettu merkittäväksi paineeksi, mutta hyvää huonommassa tilassa olevien vesistöjen valuma-alueella kaiken kuormituksen vähentäminen on tarpeen. Turkistilojen kuormitus muodostuu pääasiassa päästöistä maaperään ja sitä kautta pohja- ja pintavesiin. Kuormitus on vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään, koska viimeistään peruskorjausten yhteydessä tulee muun muassa asentaa vesitiiviit lanta-alustat varjotalojen alle.
|
TURKISTUOTANNON VAIKUTUKSET PINTAVESIIN
Osa sade- ja sulamisvesistä, virtsasta sekä juottolaitteista valuvasta vesistä huuhtoo varjotalojen lanta-alustoja, jolloin lannan sisältämiä ravinteita huuhtoutuu tarha-alueen maaperään. Pääosa kuormituksesta syntyy pentujen kasvatuskaudella, touko-joulukuussa. Talvisin nahoitusajan jälkeen tarhoilla on vain siitoseläimiä. Turkistarhauksesta aiheutuu myös välillisesti kuormitusta, kun turkiseläinten lantaa käytetään lannoitteena. Lannoitetuilta pelloilta huuhtoutuu ravinteita vesistöön. Toisaalta kuormituspotentiaali ei kasva, jos lannalla korvataan muiden lannoitteiden käyttöä ja lannan käyttömäärä on oikeassa suhteessa lannoitustarpeeseen ja lannan sisältämiin ravinteisiin. |
