3.6.2 Käynnissä olevat toimenpiteet ja niiden ohjaus

Vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää maatalouden kuormituksen vähentämistä. Uusia peltoja on raivattu merkittävästi lisää ja niitä perustetaan vuosittain. Maatalouden rakennemuutos kasvattaa kotieläintuotannon yksiköiden kokoa ja keskittää tuotantoa. Keskittymisen seurauksena paineet lannan hyötykäytön kehittämiseksi kasvavat. Kuormituksen vähentämisessä tärkein keino on EU:n osaksi rahoittama maatalouden ympäristötukijärjestelmä.

Lainsäädäntö

Peltoviljelyn lakisääteiset toimenpiteet perustuvat pääosin valtioneuvoston asetukseen eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Uudistettu asetus tuli voimaan vuonna 2015 ja sillä toimeenpannaan EU:n nitraattidirektiivi (91/676/ ETY). Asetuksessa säädetään muun muassa lannan varastoinnista, lannoitteiden levityksestä ja levitysajankohdista, lannoitemääristä, lannan typpianalyysistä, kotieläinsuojan perustamisesta, jaloittelualueiden sijoittamisesta sekä säilörehun puristenesteen talteenotosta ja maahan levittämisestä. Fosforin käytön rajoitukset on tarkoitus sisällyttää jatkossa kansalliseen lainsäädäntöön, eikä niitä enää siten sisältyisi ympäristökorvaukseen.

Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin (527/2014) ja -asetukseen (713/2014). Ympäristönsuojelulain mukainen yleinen ilmoitusmenettely on lupamenettelyn kaltainen menettely, joka koskee tiettyjä, vähäisiä ympäristövaikutuksia aiheuttavia toimintoja. Eläinsuoja on ilmoituksenvaraista toimintaa, jos se on vähintään 50 ja alle 300 lypsylehmälle. Ilmoituksesta annetaan päätös, jonka noudattamista valvotaan samoin kuin ympäristölupaa.

Asianmukaisten lantaloiden rakentamisen jälkeen kodineläintaloudesta aiheutuu kuormitusta pääosin lannan levityksen kautta. Kun lantaa levitetään pellolle viljelykasvin ravinnetarpeen mukaisesti ja oikea-aikaisesti, voidaan minimoida.

Ympäristönsuojelulain 19 §:n mukaan kunnalla on mahdollisuus antaa tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Annettuihin ympäristömääräyksiin sisältyy vaihtelevasti myös kotieläintalouteen liittyviä määräyksiä.

Nykyinen maanvuokralaki mahdollistaa maatalousmaan vuokraamisen enintään 20 vuoden määräajaksi. Enimmäisajan pidentyminen (lain muutos 17.12.2010/1140) lisää mahdollisuuksia pitkäjänteiseen toimintaan ja halukkuutta peltojen perusparannukseen sekä maan rakenteen hoitoa edistäviin toimenpiteisiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY määrää yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi. Direktiivin toimenpide-ehdotukset koskevat muun muassa seurannan tehostamista, torjunta-aineiden käyttäjille suunnattuja koulutus- ja tiedotustoimia sekä torjunta-aineiden käyttöä koskevia erityistoimenpiteitä. Suomen lainsäädännössä laki kasvinsuojeluaineista (2011/1563) säätelee torjunta-aineiden käyttöä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki ja -asetus sisältävät säännöksiä muun muassa kaavoituksesta. Kaavoituksella sovitetaan yhteen erilaisten maankäyttömuotojen tarpeita ja minimoidaan haitallisia ympäristömuutoksia. Eläinsuojien sijoittumista voidaan ohjata oikeusvaikutteisella yleis- tai asemakaavalla. Jos kunnassa on tarvetta kaavoittaa eläinten pidolle osoitettuja alueita, merkitään aluevaraukset yleensä maatalouden suurten eläintuotantoyksiköiden aluemerkinnällä ME. Kaavat eivät sellaisenaan riitä ratkaisemaan eläinsuojan sijoittamista, vaikka niissä olisikin esitetty selvityksiä eläinsuojien ympäristövaikutuksista. Eläinsuojan sijoittaminen ratkaistaan aina tapauskohtaisessa ympäristölupamenettelyssä.

Taloudellinen ohjaus

Käytännössä maatalouden vesienhoitotoimenpiteitä rahoitetaan pääasiassa maataloustukijärjestelmän 2023–2027 kautta. Tukijärjestelmä on osa yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP). Uuden CAP-suunnitelman ympäristövaikukuttavuusarvioin mukaan CAP:n toimenpiteiden arvioidaan vähentävän maatalouden typen vesistöhuuhtoutumista noin 17 prosenttia nykyisestä tilanteesta. Fosforikuormituksen osalta toimenpiteiden arvioidaan vähentävän liukoisen fosforin huuhtoumaa noin 0,4 % ja partikkelifosforin huuhtoumaa noin 8 prosenttia nykytilanteesta. Jotkin toimenpiteet, kuten maan rakennetta parantavat ja fosforilannoitusta tarkentavat toimenpiteet, vaikuttavat pitkällä aikavälillä ja niiden aikaansaama muutos näyttäytyy viiden vuoden tarkastelussa vähäisenä. Tila- ja lohkokohtaisella oikealla kohdentamisella toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan paikallisesti lisätä.

Maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksen (MYTVAS 3) tulokset osoittavat, että että ravinnetaseilla mitattuna maatalouden typen ja etenkin fosforin kuormituspotentiaalit ovat jatkuvasti laskeneet. Lasku on ennen kaikkea keinolannoitteiden käytön vähenemisen ansiota. Sen sijaan on viitteitä siitä, että kotieläintuotantokeskittymissä lannasta huuhtoutuvat ravinteet ovat muodostumassa aiempaa suuremmaksi ongelmaksi. Maatalouden ravinnekuormituksen perusongelma onkin kotieläintuotannon ja kasvintuotannon eriytyminen toisistaan, mikä on heikentänyt ravinteiden käytön tarkoituksenmukaisuutta. Erityisesti nurmiviljelyn ravinnetalous toimii heikosti. Tukikaudella 2023–2027 olisikin keskityttävä toimenpiteisiin, jotka sekä parantavat lannan sisältämien ravinteiden hyödyntämistä että vähentävät lantaan päätyvien ravinteiden määrää. MYTVAS 3 ‐seurantatulosten mukaan ympäristötuki ei ole heikentänyt maatalouden harjoittamisen edellytyksiä. Ympäristötuen mukaisilla lannoitusrajoilla ei ole ollut vaikutusta sadon laatuun, eikä sanottavasti määräänkään.

CAP27-suunnitelman luonnos sisältää ehdollisuuden vaatimusten, ekojärjestelmän ja ympäristökorvausten lisäksi muita keinoja edistää maatalouden vesiensuojelua. Ei-tuotannollisten investointien tuella voidaan rahoittaa monivaikutteisten kosteikkojen perustamista. Investointituella voidaan rahoittaa toimenpiteitä, joilla on vesiensuojelullista vaikutusta, esimerkiksi lannan käsittelyyn ja käyttöön liittyviä investointeja. Maaseudun kehittämisohjelmalla voidaan rahoittaa myös vesiensuojelua edistäviä hankkeita.

Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä koostuu ympäristöllisesti kestävään peltoviljelyyn tähtäävästä ympäristösitoumuksen toimenpidekokonaisuudesta sekä maatalouden vesiensuojelua, maatalousluonnon monimuotoisuutta ja geneettistä monimuotoisuutta edistävistä erillisistä ympäristösopimuksista.

Tekniset toimenpiteet

Kosteikot ja suojavyöhykkeet

Vesienhoitoalueella oli vuoteen 2020 mennessä toteutettu maatalouden vesienkäsittelyyn noin 90 kosteikkoa tai kosteikkojen kaltaista laskeutusallasta. Suurin osa niistä on Kalajoelta Temmesjoelle ulottuvalla suunnittelualueella. Esimerkkialueena toimineella Reisjärven Kiljanjärven valuma-alueella kartoitetuista 70 kosteikkokohteesta 30 valittiin erilliseen toimenpidesuunnitelmaan (2016). Osa maatalousalueiden kohteista toteutettiin nopeasti. Koutajoki–Vienan Kemi -suunnittelualueella on Oivangin kosteikko (14 ha), jonka toimintaa on tehostettu happipatojen avulla.  

Maatalouden suojavyöhykkeitä toteutui hyvin runsaasti toisella vesienhoitokaudella 2015–2021, mutta niiden kohdentuminen ei kaikilta osin ollut kaikkein vaikuttavinta.

Pohjois-Pohjanmaalla on tehty 2000-luvulla lukuisia kosteikkojen, suojavyöhykkeiden ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmia, joista löytyy lisätietoa ympäristöhallinnon www-sivuilta. Oulujärven länsipuolelle Vaalaan ja Kajaanin Vuolijoelle on laadittu kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma vuosina 2013–2014. Sotkamossa on tehty (2014) kosteikkojen yleissuunnittelu.

Lannan prosessointi sekä lannan ja orgaanisen aineksen ympäristöystävällinen käyttö

Lannan ja orgaanisen aineen ympäristöystävällinen käyttö on edistynyt hyvin vesienhoitoalueella. Etenkin lietelannan sijoittaminen peltoon on yleistynyt ja suuntaus jatkuu. Lannan prosessointi olisi myös tarpeen etenkin lantakeskittymillä esimerkiksi Nivalassa, mutta kehitys ei vielä ole ollut kovin nopeaa.

Maatalouden happamuuskuormituksen vähentäminen

Nykyiset käytettävissä olevat tekniset toimenpiteet happamien sulfaattimaiden aiheuttaman kuormituksen vähentämiseksi koskevat kuivatustapaa ja -syvyyttä, ojituksen vesiensuojelurakenteita, vesistöjen pohjapatoja, juoksutusjärjestelyjä ja pumppaamojen käyttöä. Vesistön kalkitus on tarvittavan kalkin suuren määrän takia menetelmänä kallis. Virtavesissä se edellyttää vaativampia jatkuvatoimisia, kontrolloituja järjestelmiä, joten sitä käytetään lähinnä lieventämään jo syntyneitä ongelmia. Kaivumassojen neutralointi on sulfaattimailla välttämätöntä, mutta varsinaisella maaperän kalkitsemisella valumavesien laatu ei parane. Säätösalaojitusta ja säätökastelua käytettäessä peltolohkon eristäminen kokonaan tai vain kokoojaojasta muovikalvon avulla on ollut aiemmin tutkimuksen kohteena. Se vaikuttaisi tehostavan merkittävästi säätösalaojituksen ja etenkin säätökastelun vaikutusta. Valitettavasti menetelmän käyttöön ei ole ollut rahoitusta, eikä sen käyttö ei ole yleistynyt.

Kuormitusta voidaan vähentää peruskuivatuksen yhteydessä huolehtimalla pintavesien poisjohtamisesta siten, ettei pohjavedenpinta riskialueilla laske liiaksi. Tässä voidaan käyttää suunnitelmallisesti muun muassa pohja- tai settipatoja sekä välttää perkausten yhteydessä ojien syventämistä ja uusien ojien kaivamista riskisyvyydelle. Tarvittaessa voidaan käyttää tulvatasanteellisia kaksitasouomia. Riskialueiden peltolohkoilla kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan säätökastelua tai säätösalaojitusta tavallisen salaojituksen sijasta. Oikeasta säädöstä huolehtiminen on tärkeää ja veden lisääminen säätökaivoihin kuivina kausina hillitsee paremmin happamuuden syntymistä. Se voi lisäksi edistää kasvua. Happamien sulfaattimaiden yleiskartoitus vesienhoitoalueella on jo saatettu loppuun, mutta kaikilta osin kartta-aineisto ei ole vielä käytettävissä.

Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueella happamuus on laajamittainen ongelma, jonka lieventämisessä kaikki teknistaloudellisesti tarkoituksenmukaiset toimenpiteet ovat tarpeen. Happamien sulfaattimaiden yleiskartoitus on mahdollistanut neuvonnan ja ohjauksen kuivatussyvyyden rajoittamiseksi ja toimenpiteiden suuntaamiseksi. Happamia sulfaattimaita on maatalousalueiden lisäksi myös metsätalous- ja turvetuotantoalueiden pohjamaissa ja -turpeissa. Myös aiemmin tiedettyä karkeammilla mailla on havaittu happamoittavia ominaisuuksia (ns. happamat hiekat ja hiedat). Vuonna 2018 peltojen säätösalaojitusta ja säätökastelua toteutettiin yli 10 000 hehtaarin alalla. Säätösalaojitetuista pelloista pääosa sijaitsee Temmesjoen vesistöalueella, missä säätösalaojitus on ollut suosittua etenkin perunanviljelypelloilla. Näillä alueilla myös peltojen maaperä ja kaltevuus ovat verraten yleisesti sopivia säätösalaojitukselle.

Oulujoen vesistöalueella happamista sulfaattimaista ja mustaliuskeista johtuva kuormitus uhkaa lisääntyä ilmastonmuutoksen aiheuttamien kuivien ja sateisten kausien äärevöitymisen johdosta sekä kuivatuksen mahdollisesti tehostuessa. Sanginjokeen tulee happamuuskuormitusta turvemailta, happamilta sulfaattimailta ja mustaliuskeista. Happamuuskuormitus laskee Sanginjoen vuosittaisten pH-minimien keskiarvon alhaiseksi, tasolle 5,1. Happamien sulfaattimaiden yleiskartoitus on valmistunut vasta osalle aluetta.

Kiiminkijoki–Kuivajoki-suunnittelualueella näkyy lieviä happamuuskuormituksen vaikutuksia lähes kaikissa vesistöissä. Rannikkojokien alueilla sulfaattimaiden kuivatusten aiheuttama kuormitus uhkaa lisääntyä kuivatuksen edelleen tehostuessa. Lähinnä kyse on lähinnä salaojituksen lisäystavoitteista, metsätalouden kunnostusojituksista ja peruskuivatuksista. Happamuusriskiä lisää myös ilmastonmuutoksesta johtuva kuvien ja sateisten kausien äärevöityminen. Happamuusriskejä tiedostetaan jo paremmin alueella tehtävissä kuivatuksissa. Säätösalaojitusta on käytetty vasta vähän.

Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta

Maatalouden toimenpiteet ovat edistyneet pääsääntöisesti hyvin, osassa tavoite on saavutettu tai selvästi ylitetty. Heikoimmin eteni lannan prosessointia koskenut toimenpide.

Ravinteiden käytön hallinta (ympäristökorvausjärjestelmään sitoutuminen) toteutui suunnitellusti.

Suojavyöhykkeitä esitettiin tehtäväksi 7 300 ha. Tuki oli viljelijöille houkutteleva ja esitetty määrä ylittyi yli tuhannella hehtaarilla.

Lannan ympäristöystävällistä käyttöä esitettiin 26 800 hehtaarille. Tavoite saavutettiin.

Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljelty pelto toteutui yli tavoitteen.

Säätösalaojitusta ja -kastelua turvepelloilla oli esitetty 548 hehtaarille. Tästä 70 % oli toteutunut jo hoitokauden puolivälissä.

Maatalouden kosteikkoja ja laskeutusaltaita esitettiin tehtäväksi niin, että kokonaismäärä hoitokauden lopussa olisi 105 kpl. Investointien ja hoitosopimusten tukiehdot paranivat hieman ja edellisellä hoitokaudella alkanut kiinnostus kosteikkojen perustamiseen alkoi realisoitua. Ei-tuotannollisten investointien rahoitus loppui kuitenkin kesken. Hoitosopimuksia tehtiin myös muulla rahoituksella tehdyille kosteikoille. Uusjako- ja peruskuivatushankkeiden laskeutusaltaat ja kosteikot ja vesiensuojeluhankkeissa perustetut kosteikot paikkasivat tilannetta ja tavoitteesta toteutui arviolta 90 %.

Peltojen talviaikaiselle eroosion torjunnalle suunniteltuun hehtaarimäärään ei välttämättä aivan päästä, jos käytetään samaa laskentatapaa kuin vuonna 2018. Positiivista kuitenkin on, että paljaan maan osuus on pienentynyt ja kerääjä- ja aluskasvien käyttö lisääntynyt. Toisaalta peitteisyys viljely- tai kesantokasvilla on vähentynyt.

Koulutus ja neuvonta -toimenpiteenä esitettiin 1 850 tilakäyntiä vuodessa. Hoitokauden puolivälissä oli toteutunut 53 % tavoitteesta olleesta määrästä. Tilanne paranee hoitokauden loppua kohti, koska voidaan olettaa, että maatilojen neuvontajärjestelmän (Neuvo 2020) mukaisia neuvontapalveluja on osattu hyödyntää paremmin hoitokauden jälkimmäisellä puoliskolla. Lisäksi neuvontaa on sisältynyt eri hankkeisiin.

Lannan prosessointia esitettiin tehostettavaksi 590 000 m³/v. Toteumatietojen keräämisessä on epävarmuuksia, mutta on aivan selvää, että tavoitteesta jäätiin kauas. Ohjelmakaudella 2014–2020 lannan jatkokäsittelyyn, tuotteistamiseen ja biokaasutukseen on voinut saada investointitukea, ja kiinnostus lannan prosessointiin on hiljalleen kasvanut. Prosessointi voi yleistyä, mikäli seuraavalla ohjelmakaudella on sopivia taloudellisia kannustimia.

Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteitä toteutettiin 52 hehtaarilla, mikä vastaa noin kahdeksaa prosenttia suunniteltujen toimenpiteiden pinta-alasta.