3.7.1 Sijoittuminen ja vaikutukset vesienhoitoalueella
Ojitukset ovat mahdollistaneet metsän kasvatuksen ja lisänneet metsien tuottoa. Vesienhoitokaudella 2016–2021 on käynyt ilmi, että vanhoilta ojitusalueilta tuleva ravinnekuormitus on merkittävästi aiemmin arvioitua suurempaa. Sen vähentämiseen on kuitenkin vain vähän keinoja. Vuosijaksolla 1970–1990 tehdyt ojiitukset ovat nyt laajamittaisesti kunnostusojituksen tarpeessa. Vesienhoitoalueella tehdään vuosittain noin kolmasosa koko maan kunnostusojituksista. Ojitetun alueen osuus turvemaista on suurin Kalajoki–Temmesjoki-suunnitteluasueella (80 %) ja pienin Koutajoki-Vienan Kemi -suunnittelualueella (37 %). Kunnostusojituksista ylivoimaisesti suurin osa kohdistuu Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueelle. Myös turvemetsien uudistaminen tulee ajankohtaiseksi. Puustoisten turvemaiden osuus metsäpinta-alasta on Koutajoki–Vienan Kemi -suunnittelualueella 26 % ja muilla suunnittelualueilla 34–35 %. Määrällisesti eniten puustoisia turvemaita on Oulujoen suunnittelualueella (kuva 3.5). Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueellisissa metsäohjelmissa 2021–2025 on tavoitteita mm. hakkuiden, lannoitusten ja suometsänhoidon toteuttamiselle. Metsäohjelman tavoitteita on osin käytetty arvioitaessa vesienhoidon toimenpidetarvetta, mutta esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla suometsänhoidon tavoiteala metsäohjelmassa (11 000 ha/v) on suurempi kuin vesienhoidossa arvioitu kunnostusojitusala (8 000 ha/v).
|
Metsätalouden vaikutukset pintavesiin
Metsätaloustoimet muuttavat uomien rakennetta, virtaamia ja vedenkorkeuksia ja aiheuttavat vesistöihin ravinne- ja kiintoainekuormitusta, mikä johtaa rehevöitymiseen ja liettymiseen. Erityisesti purojen tila on heikentynyt metsätalouden kiintoainekuormituksen vuoksi. Metsäautoteiden uoman ylityskohdat saattavat lisäksi heikentää vesieliöiden vaellusmahdollisuuksia puro- ja latvavesissä. Joillakin alueilla ojitukset lisäävät myös happamuusriskiä.
Aikaisemmin pienten vesistöjen ja niitä vähäisempien pintavesien tilaa muutettiin hyvin laajasti uudisojitusten yhteydessä, mutta nykyisin purojen perkaamisesta johtuvat elinympäristöjen muutokset ovat pienialaisia. Vaikka vesiensuojelu on parantunut ja uusien alueiden ojitus on lopetettu, kunnostusojitukset ja muut metsätaloustoimet, kuten hakkuut ja lannoitukset, ovat edelleen keskeisiä vesistöjen kuormittajia alueilla, joilla muuta kuormitusta on vähän. Metsätalouden ravinnekuormituksesta suurin osa tulee vanhoilta ojitusalueilta. |
Kuva 3.5. Kokonaispinta-ala sekä metsien, turvemaiden, puustoisten turvemaiden ja ojitettujen turvemaiden pinta-ala suunnittelualueittain.
