3.5.2 Käynnissä olevat toimenpiteet ja niiden ohjaus
Ympäristönsuojelulain mukaisesti turkistarhalla tulee olla ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vähintään 500 siitosnaarasminkille tai lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaavalle muulle eläinmäärälle. Myös pienemmälle tarhalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristösuojelulain mukainen määräys koskee tarpeellisin osin myös vanhoja eläinsuojia ja turkistarhoja, joiden luvan tarpeellisuuden ELY-keskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on harkinnut. Ympäristöluvat sisältävät yleisiä määräyksiä tuotannon määrästä, lannan käsittelystä ja vesiensuojelusta. Turkistarhauksen ympäristönsuojeluohje toimii tukena ympäristönsuojelulain ja -asetuksen toimeenpanossa. Vuonna 2000 julkaistu turkistarhauksen ympäristönsuojeluohje on päivitetty uudella ohjeella vuonna 2018.
Vesiensuojelumääräykset annetaan lupakäsittelyn yhteydessä. Vesiensuojelun tehostamiseksi turkistarhoilla otetaan käyttöön halliratkaisuja, vesitiiviitä lanta-alustoja ja sadevesien erillisjohtamista. Lisäksi vesistökuormitusta voidaan vähentää kehittämällä rehuja ja ruokintamenetelmiä sekä lannan käsittelyä ja hyötykäyttöä. Pohjavesiin kohdistuvia riskejä vähennetään siirtämällä tiloja pois pohjavesialueilta.
Siirtyminen varjotaloista hallikasvatukseen mahdollistaa hallitun ja parhaan käyttökelpoisen puhdistustekniikan käytön, mikä vähentää vesistöön kohdistuvia ravinnepäästöjä. Vaikka turkiseläinten hallikasvatus on hitaasti lisääntymässä, eivät halliratkaisut ole yleisiä vesienhoitoalueella. Varjotalojen nestetiiviiden alustojen käyttöönotto uudisrakentamisen ja vanhojen talojen peruskorjaamisen yhteydessä vähentää ravinnepäästöjä maaperään ja valumavesiin. Tiiviitä alustoja asennetaan osin myös nykyisten varjotalojen alle. Vesitiiviille alustoille kertyneet suotonesteet on kerättävä talteen. Yleensä ne käytetään peltolannoitteeksi. Valumavesien käsittelyn tarve on vähäisempi, jos käytössä on tiiviit alustat ja kattovedet johdetaan pois niin, etteivät ne pääse huuhtomaan tarha-aluetta.
Tarhauksen keskittymäalueilla lantaa muodostuu verraten paljon suhteessa lähialueiden peltoalaan, mikä voi lisätä tarvetta tehostaa sekä turkistarhauksen että karjanlannan jatkokäsittelyä. Turkistarhojen keskittyminen Kalajoen alueelle näkyy yhteistarha-alueiden suosion kasvamisena. Yhteistarha-alueilla on käytössä turkiseläinlannan yhteiskompostointilaitoksia, mikä on vähentänyt päästöjä vesistöön.
Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta
Yksittäiset toimenpiteet ovat edistyneet vaihtelevasti, mutta kokonaisuutena suuntaus on ollut positiivinen.
Turkistuotannon valumavesien käsittelymenetelmien rakentamisessa tullaan todennäköisesti jäämään asetetusta tavoitteesta. Toisaalta turkistarhoilla tiiviiden alustojen rakentaminen on selvästi ylittänyt sille asetetun tavoitteen. Tiiviit alusta vähentävät valumavesien käsittelyn tarvetta.
Neuvonnalle asetettuun tavoitteeseen päästiin jo hoitokauden 2016–2021 puolivälissä.
