3.9.4 Käynnissä olevat toimenpiteet ja niiden ohjaus
Happamista sulfaattimaista ja niiden kuivatuksesta ei ole omaa lainsäädäntöä. Maaperän kuivatusta säätelee ensisijaisesti vesilaki (587/2011), jonka mukaan maan kuivatukseen ei yleensä tarvita erillistä lupaa. Toisaalta niin vesi- kuin ympäristönsuojelulaki huomioivat ympäristön tai vesistön pilaantumiseen liittyvät seikat. Sulfaattimaiden käsittelyä koskevat lähinnä erilaiset maankuivatusta ja ojitusta koskevat ohjeet. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö julkaisivat vuonna 2011 strategian happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Siinä painotetaan erityisesti happamuuden torjunnan ohjauskeinojen sisällyttämistä myös valtakunnallisiin ja alueellisiin ohjelmiin niin, että happamat sulfaattimaat huomioidaan kaikessa maankäytön suunnittelussa. Lainsäädännön muutoksilla ja nykyistä lainsäädäntöä tarkentavalla ohjauksella happamat sulfaattimaat otetaan jo nyt huomioon hankkeiden suunnitteluvaiheessa, mutta toistaiseksi ei riittävästi. ELY-keskukset ja Aluehallintovirastot (AVI) käyttävät ohjauksessaan pääasiassa tutkimuslaitosten tuottamaa tietoa happamuuden ehkäisemiseksi. Suosituksia ja ohjeistuksia happamuuden huomioimiseksi eri sektoreilla on laadittu toimijoiden, tutkimuslaitosten, neuvontajärjestöjen ja ELY-keskusten yhteishankkeissa. Menetelmäkehitystä ja lisätietoa toimenpiteiden käytettävyydestä ja kustannustehokkuudesta tarvitaan runsaasti lisää.
Maankuivatuksen ohjausmahdollisuudet ongelma-alueilla ovat happamuuden ehkäisyn osalta tehostuneet uudessa vesilaissa ojitusilmoitusvelvollisuuden myötä. Vähäistä suuremmasta ojittamisesta sekä maatalous- että metsämailla on velvollisuus ilmoittaa ELY-keskukseen. Se arvioi, onko hankkeella sellaisia vaikutuksia, että toteuttamiseen tulisi hakea lupaa AVIsta. Happamien sulfaattimaiden esiintymisen riskialueilla ilmoituskynnys ylittyy ojitushankkeissa aina. Poikkeuksia ovat lähinnä asuin- tai muut rakennuskohtaiset kuivatusjärjestelyt. Siinä tapauksessa, että ojitettava alue sijaitsee happamilla sulfaattimailla tai mustaliuskealueilla, mutta ei tarvitse aluehallintoviraston lupaa, ELY-keskus antaa lausunnossa tai muussa ohjauksessa tapauskohtaisen suosituksen happamien sulfaattimaiden huomioimisesta ja ympäristöhaittojen ennaltaehkäisystä. Ohjauksen noudattaminen voi olla edellytys sille, että kuivatus voidaan toteuttaa ilman vesitalouslupaa. Paikkatietoa sulfaattimaiden sijainnista tarvitaan edelleen lisää eri alueille soveltuvien kuivatusmenetelmien ja ohjauksen kohdentamiseksi. Tietoa saadaan jatkamalla happamien sulfaattimaiden täsmentävää kartoitusta (hankekohtaisia kartoituksia) tarpeen mukaan ja saattamalla loppuun sulfaattimaiden yleiskartoitus.
|
HAPPAMIEN SULFAATTIMAIDEN YLEIS- JA RISKIKARTOITUS
Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) yleiskartoitus on tuottanut tietoa happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyydestä. Sen tulokset ovat avoimesti saatavilla GTK:n karttapalvelussa (https://gtkdata.gtk.fi/hasu/index.html). Aineisto antaa yleiskuvan happamien sulfaattimaiden esiintymisestä, mutta se ei sovellu tarkempaan tila- tai pistekohtaiseen tarkasteluun. Happamien sulfaattimaiden esiintymisen mahdollisuus on otettava huomioon myös alueilla, joilla esiintymisen todennäköisyys on yleiskartoituksen perusteella pieni. Esiintymisen varmistaminen vaatii maastokäynnin ja maanäytteenottoon perustuvaa tarkempaa analysointia. Yleiskartoitus valmistuu viimeistenkin alueiden osalta vuonna 2021.
Tulevalla hoitokaudella yleiskartoituksia täydennetään maatalousmailla happamien sulfaattimaiden riskikartoituksella. Riskin-arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa hapontuottopotentiaalin suuruus ja ympäristövaikutukset.
SYKEN vetämän HASURISKI-hankkeen tavoitteena on kehittää malli, jolla voidaan luoda happamien sulfaattimaiden riskikartat pilottialueille mallintamalla vanhaa ja uutta tutkimustietoa. Riskikartoitusmallin avulla karttoja voidaan myöhemmin luoda koko rannikkoalueelle. |
Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta
Pääosa happamuuden torjumiseksi esitetyistä vesienhoidon toimenpiteistä on toteutunut vähintään suunnitellusti.
Sulfaattimaiden yleiskartoitusta esitettiin tehtäväksi 11 000 ha/v. Todennäköisesti puuttuvien alueiden yleiskartoitus valmistuu vuoden 2021 loppuun mennessä. Näin ollen toimenpide toteutuisi suunnitellusti, vaikkakin hieman myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.
Kuivatusolojen säätöä happamuuden hallintaan esitettiin toteutettavan 136 hehtaarilla. Melko vaatimattomaksi asetettu tavoite on toteutunut.
Säätösalaojitus ja -kastelu happamuuden torjunnassa -toimenpiteen tavoite ylittyi ja määrä tulee vielä kasvamaan.
Happamien sulfaattimaiden nurmia esitettiin toteutettavaksi 2000 ha. Tavoite on ylittynyt.
Koulutusta ja neuvontaa esitettiin 400 henkilölle vuodessa. Hoitokauden puolivälissä, vuonna 2018, arvioitiin toimenpiteen toteumiseksi 155 henkilöä vuodessa, mikä on selvästi alle tavoitteen. Todennäköisesti määrät ovat kasvaneet, koska alueella on ollut happamuuden hallintaan liittyviä hankkeita ja niiden järjestämiä tilaisuuksia. Happamuutta koskevaa neuvontaa on tehty maatiloilla ja metsänomistajille. Infran rakentamisen yhteydessä ohjausta ja neuvontaa on annettu kaavoittajista rakentajiin.
