3.13.2 Toimenpiteet ja niiden edistyminen

Kalojen kulkumahdollisuuksien parantaminen

Kalankulkua helpottavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi luonnonmukaiset ohitusuomat, kalatiet ja muut rakenteet sekä vaellusesteiden poistot. Myös olemassa olevan kalankulkuväylän toimivuuden parantaminen voi olla toimenpiteenä. Toimenpiteet voivat kohdistua helpottamaan kalojen ylös- tai alasvaellusta tai molempia ja ne auttavat myös muiden vesieliöiden liikkumista. Puroissa ja noroissa tierummut, paikoin myös siltarakenteet, rajoittavat vesieliöiden kulkua. Näitä rakenteita ei ole käsitelty yksittäin toimenpidesuunnittelussa, vaan niiden aiheuttaman esteellisyyden vähentäminen on osa purojen elinympäristökunnostusta (luku 3.14).

Kuva 3.8. Kalatiet ja vaellusesteet Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueella. Kalateitä on on lähekkäin esim. Iijoen alaosalla ja samaan rakenteeseen tehdyt erilliset kalatiet on laskettu erillisinä kalateinä. Tästä syystä selittessä esitetyt määrät poikkeavat kartalla erotuvien erillisten pisteiden määrästä. Myös osa esteteistä on niin lähekkäin, etteivät erotu kartassa erillisinä pisteinä.

Kalateiden rakentaminen tai muu kalankulun edistäminen voi olla vesitalouslupaan liittyvä velvoite, mutta usein kalateitä on suunniteltu ja rakennettu erilaisten rahoitusten turvin. Usein luvan haltijat ovat näissäkin tapauksissa osallistuneet kustannuksiin. Vesienhoitoalueen vaellusesteitä ja kalateitä koskevia tietoja on täydennetty vuosina 2019–2021. Kuvasta 3.8 saa käsityksen niiden määrästä ja sijoittumisesta. Varsinkin pienissä kalateissä toimivuuden seuranta on ollut puutteellista, joten ei voida olla varmoja, kuinka hyvin ne todellisuudessa edistävät kalankulkua.

Vesienhoitoalueen merkittävin kalankulun edistämishanke on käynnissä Iijoella, jossa useiden tahojen yhteistyönä edistetään vaelluskalojen vapaan liikkumisen mahdollisuuksia vesistössä. Avainroolissa on kalan kulun turvaaminen niin ylä- kuin alavirtaan Iijoen alaosan voimalaitosten ohi. Suunnitelmat alimman voimalaitoksen ohittavasta kalatiestä ovat valmiit ja lupa rakentamiselle myönnettiin vuoden 2020 lopussa. Haapakosken alasvaellusrakenteen aita on valmis ja padon läpäisevä alasvaellusväylä valmistuu vuonna 2021. Samaan aikaan kalatalousviranomainen on jättänyt aluehallintovirastoon hakemuksen, jossa muun muassa esitetään, että kalankulun turvaaminen Iijoen alaosan voimalaitosten ohi tulisi luvanhaltijan velvoitteeksi. Vesienhoitokaudella 2016–2021 rakennettiin kalatie Oulaisten Piipsanjärven luusuassa olevan pohjapadon yhteyteen, varmistettiin kalankulku kaikissa olosuhteissa useassa pienemmässä pohjapadossa mm. Siikajoella ja Siiponjoella sekä Kajaanissa Kaupunginlammessa ja Vimpelinlammessa. Sotkamossa poistettiin kalankulkua haittaava Sapsokosken myllypato Lontanjoesta. Pohjois-Pohjanmaalla suunnitelmat ovat valmiina kalankulun edistämiseksi Kortteisen tekojärven (Lamujoki), Irnijärven luusuan säännöstelypadon sekä Haittaperän säännöstelypadon (Kuonajoki) ohi.

Vesienhoitokauden 2016–2021 toimenpiteissä oli lukuisia kalan kulun tarveselvityksiä. Nämä toteutuivat hyvin ja koskivat useampaa vaellusestettä kuin toimenpideohjelmassa edellytettiin.

Suunnittelu- ja toteutushankkeet ovat edenneet, vaikka melko hitaasti. Iijoen alaosalla kalankulkuväylien suunnittelu eteni hyvin, mutta lupaprosessin kestäessä rakentamista ei päästy aloittamaan vielä vuoden 2020 aikana.

Säännöstelyn kehittäminen

Järvien ekologisen tilan parantamiseksi säännöstelyn kehittämisessä pyritään kohti luonnonmukaisempaa vedenkorkeusvaihtelua. Tärkeimpänä tavoitteena on yleensä kevättalvisen aleneman vähentäminen. Tulvakorkeuden lisääminen ja luontaisesti kesän myötä laskeva vesipinta voivat myös olla oleellisia tavoitteita. Vastaavasti virtavesissä tavoitellaan luontaisempia virtaamaolosuhteita ja pyritään sellaiseen virtaamien säätelyyn, joka ei estä vesienhoidon tavoitetilan saavuttamista (ekologinen virtaama). Tärkeitä kehityskohteita voivat olla esimerkiksi riittävien minimi- ja tulvavirtaamien takaaminen. Lyhytaikaissäännöstelyn lieventämisessä pyritään siihen, että vesieliöiden kannalta haitallinen virtaaman vuorokausivaihtelu lieventyy siinä määrin, että vesienhoidon tavoitteeksi asetettu tila on mahdollista saavuttaa.

Vesistöjä säännöstellään vesilain mukaisissa luvissa annettuihin juoksutus- ja vedenkorkeuslupamääräyksiin perustuen. Luvissa voi olla määräyksiä haittoja vähentävistä toimenpiteistä. Säännöstelykäytäntöjä on kehitetty ja kehitetään edelleen yhteistyössä luvanhaltijoiden, viranomaisten sekä järven ja jokien käyttäjien kanssa. Ekologian ja virkistyskäytön kannalta tärkeitä näkökohtia otetaan huomioon siinä määrin kuin se on mahdollista ilman että heikennetään merkittävästi säännöstelystä saatavaa voimatalous- tai tulvasuojeluhyötyä tai muun tärkeän käyttömuodon saamaa hyötyä. Lupia voidaan muuttaa vesilaissa määrättyjen viranomaisten hakemuksesta, jos säännöstelyn haitat ovat huomattavat. Jos säännöstelyn kehittäminen vaatii vesitalousluvan muutamista, on prosessi yleensä useiden vuosien mittainen.

Aloitteentekijänä säännöstelyn kehittämishankkeissa on useimmiten ollut säännöstelyn luvanhaltija, kalastusalue, osakaskunta tai ELY-keskus. ELY-keskukset ovat useimmiten vastanneet hankkeiden etenemisestä. Varsinkin laajoissa ja merkittävissä hankkeissa Suomen ympäristökeskus on antanut asiantuntijatukea sekä vastannut monista osaselvityksistä. Kalatalousviranomainen, kunnat, voimayhtiöt ja vesistön eri käyttäjäryhmät ovat osallistuneet selvitysten ja suositusten laadintaan sekä niistä käytävään vuoropuheluun.

Säännöstelykäytännön kehittäminen on jatkuvaa toimintaa, ja se on koskenut eri muodoissa lähes kaikkia säännösteltyjä järviä. Ilmastonmuutoksen seurauksena tarve säännöstelyjen kehittämiseen on kasvanut huomattavasti. Aikaisemmissa hankkeissa keskityttiin pääasiassa järvien vedenkorkeuksiin. Viime aikoina on kiinnitetty yhä enemmän huomioita myös säännösteltyjen jokien virtaamaolosuhteiden parantamiseen.

Edellisessä toimenpideohjelmassa esitettiin säännöstelyn kehittämistä ekologisen tilan parantamiseksi yhdeksässä järvessä, tekojärvessä tai padotussa merenlahdessa sekä yhdeksässä joessa. Kehittämishankkeet ovat edenneet hyvin, mutta ne ovat pitkäkestoisia ja moni hankkeista jatkuu hoitokaudella 2022–2027.

Virtavesien kunnostus

Vesirakentamisen seurauksena muuttuneiden virtavesien kunnostustoimenpiteet on käsitelty luvussa 3.14.2.