3.9.2 Mustaliuskealueet ja turvemaat
Happamien sulfaattimaiden lisäksi happamuuskuormitusta aiheutuu mustaliuskekallioperällä olevien alueiden maankäytöstä. Mustaliuskejuonien sijoittumista pääsee tarkastelemaan samassa GTK:n karttapalvelussa kuin happamien sulfaattimaiden yleiskartoitustakin. Mustaliuskeet ovat happamien sulfaattimaiden tavoin hyvin rikkipitoisia. Mustaliuskekallioperää on Kiimingin mustaliuskevyöhykkeellä Kiiminkijoen alaosalla Kiimingissä ja Haukiputaalla sekä Kalimenojan valuma-alueella. Kiimingissä mustaliuskekallioperän paljastuminen soranoton yhteydessä on aiheuttanut eräissä pohjavesilammikoissa voimakasta happamuutta. Kainuussa mustaliuskepitoisia kallioita esiintyy muuhun maahan verrattuna suhteellisen paljon Oulujärven itäpuolella. Oulujokivarressa mustaliuskeita on Muhoksella sekä Sanginjoen valuma-alueella. Vesienhoitoalueen eteläisillä vesistöalueilla mustaliuskealueita on yksittäisinä jaksoina hajanaisesti, esimerkiksi Raahen ja Vihannin seudulla ns. Perämeren–Laatokan vyöhykkeen vaikutuspiirissä. Suomen korkeimmat turvemaiden rikkipitoisuudet on havaittu Siikalatvan kunnan Uljuansalmen pohjaturpeista, jonne ne ovat rikastuneet.
|
Mustaliukealueilta tulevan kuormituksen vaikutukset pintavesiin
Mustaliuskeiden, niiden rapautumistuotteiden sekä niiden päällä olevien rikastuneiden maakerrosten hapettuminen saa aikaan happamien sulfaattimaiden tavoin rikkihappoa, joka edelleen liuottaa valumavesiin runsaasti metalleja. Mustaliukealueilta tulevan kuormituksen vaikutukset vesien tilaan on samankaltaista sulfaattihappamilta mailta tulevan kuormituksen vaikutukset. Mustaliuskeet sisältävät happamista sulfaattimaista poiketen yleensä myös myrkyllistä arseenia. |
Kainuussa maaperän (pohjaveden) happamuus vaihtelee alueellisesti paljon ja vaikuttaa myös pintavesistöjen alueelliseen happamoitumisherkkyyteen. Luontaisesti happamia lähdevesiä on muun muassa Suomussalmen koillisosassa sekä Kuhmon ja Sotkamon eteläisissä osissa. Monet suo-ojitukset ovat lisänneet latvavesistöjen happamuutta.
Myös muilla kuin mustaliuske- ja varsinaisilla sulfaattimailla turvemaiden ojitukset ovat lisänneet paikoin vesistöjen happamuutta. Se johtuu ajoittain kohoavista humuksen (orgaaniset hapot) pitoisuuksista turvemaiden alapuolisissa vesissä. Joillakin alueilla ongelmana voivat olla sekä happamista sulfaattimaista tai mustaliuskealueista johtuva sulfidiperäinen happamuus, että turvemailta lähtöisin oleva orgaanisista hapoista johtuva happamuus. Esimerkiksi Sanginjoen ja Kalimenojan valuma-alueilla kaikki kolme edellä mainittua ovat happamuuden lähteitä. Tällöin on mahdollista, että muodostuu etenkin orgaanista, mutta myös sulfidiperäistä happamuutta.
