3.4.2 Käynnissä olevat toimenpiteet ja niiden ohjaus
Kalankasvatusta ja -viljelyä ohjaavat ympäristönsuojelulaki, vesilaki ja jätelaki. Laitoskohtaiset vesiensuojeluratkaisut määrätään ympäristöluvissa. Laitokset tarvitsevat luvan silloin, kun niissä käytetään vähintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa tai sitä vastaava määrä muuta rehua, tai kun kalojen kasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. Lisäksi luvan tarvitsee vähintään 20 hehtaarin luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä.
Kalankasvatuksen vesiensuojelutoimet ja niiden tehostaminen ratkaistaan tapauskohtaisesti ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Ympäristöluvissa annetaan määräyksiä ravinnepäästöistä, veden käytöstä, lietteenpoistosta sekä päästö- ja vaikutustarkkailusta. Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) sekä parhaan käytännön (BEP) periaatteiden soveltamista. BAT-vertailuasiakirjoja (BREF-dokumentteja) ei ole kalankasvatuksesta kuitenkaan tehty. Kalankasvatuksen paras käyttökelpoinen tekniikka ja ympäristön kannalta parhaat käytännöt ovat tulleet määritellyiksi lupa- ja oikeuskäytännössä. Nykyisen tiedon perusteella voidaan todeta, että BAT-periaatetta on mahdollista soveltaa sisämaan kalankasvatukseen. Verkkoallaskasvatuksen ympäristönsuojelua voidaan puolestaan edistää BEP-periaatteen mukaisesti, koska siihen ei ole saatavilla vesiensuojelutekniikkaa.
Kalojen ruokinnalla pystytään vaikuttamaan vesistökuormituksen määrään. Kalankasvattamoissa pyritään käyttämään mahdollisimman vähän fosforia sisältäviä rehuja. Fytaasientsyymin käyttö tehostaa kalojen ruuansulatuksessa kasviperäisen fosforin sulatusta. Verkkoallaskasvatuksessa vesiensuojelua edistetään laitoksen ja kalojen hyvällä hoidolla sekä ohjaamalla laitokset sopiville alueille. Sisämaan allaskasvatuksessa kuormitusta pienennetään sekä teknisillä ratkaisuilla että laitoksen ja kalojen hyvällä hoidolla. Maapohjaiset altaat ilman vedenpuhdistusjärjestelmiä eivät ole uusissa hankkeissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Teknisinä vesiensuojelumenetelminä lietteen keräämiseen käytetään lietetaskuja tai -altaita, pyörreselkeyttimiä, pystyselkeyttimiä, rumpusiivilöitä tai mikrosiivilöitä. Lietteen keruu on tehokkaimmillaan jatkuvaa tai ajastettua.
Ympäristönsuojeluviranomaisen näkemys on, että toiminnan vesistövaikutukset eivät saa kasvaa nykyisestä. Kalankasvatuksen ominaiskuormituksen alentaminen nykyisillä kasvatusmenetelmillä ei ole käytännössä mahdollista. Tuotannon merkittävä lisääminen edellyttää siis vähemmän kuormittavan tekniikan käyttöönottoa. Umpikassitekniikalla kuormitusta voidaan vähentää arviolta noin kolmasosaan nykyisestä, mutta menetelmän korkeat investointi- ja käyttökustannukset rajoittavat sen käyttöönottoa. Kasvatuksen siirtäminen maa-altaisiin antaisi mahdollisuuden käsitellä toiminnassa muodostavia vesiä niiden johtamista vesistöön, mutta suurten vesimäärien puhdistamiseen ei toistaiseksi ole taloudellisia menetelmiä. Kiertovesilaitosten kuormitus on hallittua ja selkeästi vähäisempää, mutta investointeina ne ovat suuria. Kiertovesilaitokset voivat olla tavallista laitoksia kertaluokkaa suurempia ja niitä voidaan sijoittaa uudenlaisille alueille.
Rannikkovesissä verkkoallaskasvatuksen sijainninohjauksella voidaan vaikuttaa päästöjen vesistövaikutuksiin ja ottaa huomioon tautiriski vaelluskalakannoille. Vesiviljelyn kansallisen sijainninohjaussuunnitelman (2014) avulla kalankasvatusta ohjataan ympäristön, elinkeinon ja vesien kannalta sopiville alueille. Vesiviljelyn ravinnekuormituksella voi olla paikallisia vaikutuksia vesien tilaan ja se voi aiheuttaa luonnonkalakannoille tautiriskin. Siksi sijainninohjaus on tärkeää. Sijainninohjaussuunnitelma täydentää ympäristöministeriön vahvistamaa kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjetta (2013, päivitetty 2020). Se ei velvoita nykyisiä laitoksia siirtämään nykyistä toimintaansa uusille alueille. Se ei myöskään estä hakemasta ja saamasta lupaa tunnistettujen alueiden ulkopuolelta, jos alueen sopivuus vesiviljelyyn todennetaan ympäristölupakäsittelyssä. Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen sisävesille on vuonna 2016 laadittu alueellinen sijainninohjaussuunnitelma, jota on nähty tarpeelliseksi vielä tarkistaa.
Itämeren alueen ravinteita kierrättävän, ns. Itämerirehun, käyttö on yleistynyt. Kalankasvatuksen nettokuormituksen pienentämistä vesistön ravinteiden kierrättämisellä tai uudella ravinteiden poistolla selvitetään.
Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta
Vesienhoitokaudelle 2016–2022 esitettiin täydentävänä toimenpiteenä neljälle laitokselle lietteen poistoa tai lietteen käsittelyn tehostamista maalaitoksilla. Kalankasvatukselle esitetyt ohjauskeinot ovat edistyneet hyvin.
Lietteen poisto ja käsittely on tehostunut.
Itämerirehu on käytössä ja sijainninohjaussuunnitelmaa hyödynnetään.
