3.14.2 Virtavedet

Virtavesien kunnostustarve johtuu suurelta osin vesirakentamisesta (luku 3.13), mutta myös valuma-alueen maankäyttö etenkin pienemmissä virtavesissä aiheuttaa kunnostustarvetta. Joet ja purot ovat ensisijainen ympäristö suurelle osalle harvinaistuneista tai uhanalaisista kaloista. Erityisen arvokkaita ovat pienvedet, joissa on luontaisesti lisääntyviä taimen, nieriä-, siika-, harjus-, nahkiais- tai rapukantoja tai uhanalaisia jokihelmisimpukkakantoja.

Joen elinympäristökunnostuksissa voidaan monipuolistaa ja lisätä virtavesieliöiden elinalueita esimerkiksi kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla sekä lisäämällä puuainesta ja kutusoraikkoja, vähentämällä liettymistä ja vesittämällä kuivilleen jääneitä uomanosia. Tulvasuojelluilla jokiosuuksilla kunnostusmenetelmiä voivat olla esimerkiksi suoristetun rantaviivan monimuotoistaminen, suvantoalueiden leventäminen, rantasuojauksien poistaminen tai niiden muuttaminen luonnonmukaisiksi sekä penkereiden poistaminen tai siirtäminen kauemmaksi rantaviivasta. Vähävetisiksi jääneissä luonnonuomissa ja rankasti tulvasuojelutarkoitukseen peratuissa uomissa yleisin kunnostusmenetelmä on matalien, monimuotoisten tekokoskien rakentaminen vesitettyjen alueiden ja vesisyvyyden lisäämiseksi. Jokikunnostusten käyttöön ja ylläpitoon voi kuulua kutusoraikkojen kunnostusta, liettymien poistoa ja vedenpinnan korkeuksien kannalta tärkeiden rakenteiden korjauksia. Yleensä vuosittaiset kunnostus- ja ylläpitotoimenpiteet ovat melko vähäisiä suhteessa varsinaisiin kunnostustoimenpiteisiin.

Purojen ja muiden pienten virtavesien elinympäristökunnostuksissa menetelmät ja tavoitteet ovat pääosin samoja kuin jokivesissä, mutta painopiste on yleensä erilainen. Esimerkiksi liettymien poiston tarve on purovesissä usein suurempi kuin joissa. Myös purojen välittömän lähiympäristön vaikutus vesistöön on jokea suurempi. Purokunnostuksissa käytetään enemmän puurakenteita, jotka monimuotoistavat uomaa ja puhdistavat puron pohjaa hienosta aineksesta. Puuaines pidättää tehokkaasti syksyisin puroihin putoavia puiden lehtiä, jotka ovat metsäisten puroekosysteemien tärkein energianlähde. Purokunnostusten käyttöön ja ylläpitoon kuuluu myös kutusoraikkojen kunnostaminen, jolla varmistetaan niiden puhtaus ja huokoisuus. Rumpujen aiheuttamaa esteellisyyttä voidaan vähentää esimerkiksi rummun alapuolisen vedenpinnan nostolla kivikynnyksin sekä rummun suu- ja lähestymisalueiden raivauksilla. Jossain tapauksissa koko rumpu tukirakenteineen on uusittava. Kunnostustarve on suuri muun muassa Koillismaalla, jossa puroista vain 2 % on arvioitu luonnontilaisiksi inventointien perusteella.

Purojen kunnostuksissa korostuvat erityisesti vesiensuojelutoimet valuma-alueilla. Purokunnostusten määrä on ollut kasvussa vesienhoitoalueella ja purojen esteellisyyden poisto ja/tai vesieliöstön liikkumisen varmistaminen tie- ja kunnostushankkeiden yhteydessä on ollut hoitokaudella aiempaa yleisempää. Hoitokaudella 2022–2027 tavoitteena on edelleen erityisesti Iijoen vesistön purojen tilan parantaminen ja säilyttäminen mm. jokihelmisimpukan elinympäristöjen turvaamiseksi. Raakkujen elinympäristöjen kunnostamiseen, niiden isäntäkalojen olosuhteiden parantamiseen ja raakun kasvatuksen käynnistämiseen on juuri alkanut Life-hanke. Tulevalla hoitokaudella on tavoitteena purojen ennallistaminen myös voimakkaasti muutetuilla alueilla, kuten rannikon läheisyydessä ja turvemaiden maankäytön alueilla. Teiden aiheuttaman esteellisyyden poistamiseen ja purojen ylitysrakenteiden toimivuuteen kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota koko vesienhoitoalueella sekä hankkeiden että lainsäädännön toimijoille asettamien velvoitteiden avulla.

Useimmat jokien kunnostukset on tehty velvoitteena uittosääntöjen kumoamiseen liittyen. Työt aloitettiin 1970-luvun lopulla ja saatiin päätökseen 2010-luvulla. Eri suunnittelualuilla on ollut vaihtelua uittokunnostuksien määrässä. Perusteellisinta työtä on tehty Iijoen vesistöalueella, jossa Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ympäristökeskukset (myöhemmin ELY-keskukset) kunnostivat 24 jokea vuonna 2012 loppuun saatetuissa uittosäännön kumoamiseen liittyvissä velvoitekunnostuksissa. Myöhemmin kalataloudellisia kunnostuksia on tehty virtavesissä, joita syystä tai toisesta ei ole kunnostettu uittosäännön kumoamisen yhteydessä tai joiden muutokset uomassa ovat tapahtuneet muista kuin uittoperkauksista johtuen. Ne on tehty pääosin ELY-keskuksen (vuoteen 2010 saakka TE-keskuksen) toimeksiantona kalataloudellisiin kunnostuksiin varatuilla rahoilla, mutta myös muulla rahoituksella. Voimatalousjoissa luvanhaltijat ovat osallistuneet kunnostushankkeisiin. Vuosina 2013–2014 vesienhoitoalueelle laadittiin virtavesien kalataloudellinen kunnostusohjelma. Siinä arvoitiin kunnostamattomien tai täydennyskunnostettavien joki- tai purokohteiden kunnostusten tärkeyttä pisteyttämällä kohteet kalataloudellisin, mutta myös vesienhoidollisin perustein.

Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta

Toimenpiteet ovat edenneet kokonaisuutena kohtalaisen hyvin, vaikkakin osassa jokikohteista toteuttajatahot, lupatilanne sekä rahoitus jäivät avoimiksi. Näiden kohteiden toteutus siirtyy hoitokaudelle 2022–2027. Purojen (pienten virtavesien) elinympäristökunnoskset etenivät pääosin hyvin, mutta osalla vesistöalueista tavoitteeseen ei päästy.

Jokien elinympäristökunnostusten toteutus-, suunnittelu- ja selvitystoimenpiteet edistyivät melko hyvin. Kunnostustoimia oli vuoden 2020 loppuun mennessä tehty kuudessa joessa. Hankkeista merkittävimmät olivat Vääräjoen, Siiponjoen ja Lohijoen kalataloudelliset kunnostukset Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueella, Luulajanjoen kunnostus Oulujoen vesistöalueella sekä Olhavanjoen kunnostus Kiiminkijoki–Kuivajoki-suunnittelualueella. Lisäksi tehtiin toimenpideohjelman mukaisia kunnostustarveselvityksiä ja kunnostussuunnitelmia.

Kunnostuksia tehtiin 55 purolla, tarveselvityksiä ja/tai inventointeja noin 200 purolla ja kunnostussuunnitelmia noin 15 purolle. Inventoinneista ja kunnostustoimista valtaosa kohdistui vesimuodostumiksi nimeämättömille puroille Koillismaalla erillishankkeissa. Toimenpiteiden kokonaismäärä ylitti tavoitteen, mutta Pyhäjoen, Siikajoen ja Kuivajoen alueella tavoitteeseen ei aivan päästy.