3.13 Vesistöjen säännöstely ja vesirakentaminen

Virtavesien rakennetta ja virtausolosuhteita sekä järvien vedenkorkeutta on muutettu vuosisatojen ajan edistämään muun muassa liikkumista, puunuittoa, tulvasuojelua, kuivatusta ja vesivoimatuotantoa. Säännöstely ja vesirakentaminen ovat muuttaneet vesistöjen hydrologis-morfologista tilaa suuressa osassa vesienhoitoaluetta (kuva 3.6). Sen seurauksena vesieliöiden elinympäristöt ovat heikentyneet ja paikoin hävinneet. Vesirakentaminen on myös rajoittanut vesieliöiden liikkumista. Selkeimmin ovat kärsineet vaelluskalat, mutta merkittäviä haittoja on nähtävissä monissa eliöryhmissä, kuten pohjaeläimissä ja vesikasveissa, paikoin myös vedenlaadussa. Vaikutuksiltaan laajimmat vesistöjärjestelyt on todennäköisesti jo tehty. Nykytilanteessa pääosa vesirakentamisesta on rakenteiden kunnossapitoa ja perusparannusta. Ilmastonmuutos ja sen myötä muuttuvat valunta- ja virtaamaolosuhteet aiheuttanevat säännöstelykäytäntöjen ja -lupien muutostarpeita pitkällä aikavälillä. Mahdollisesti muidenkin tulvasuojelutoimenpiteiden tarve kasvaa.