3.8 Peruskuivatus
Peruskuivatuksella tarkoitetaan maan kuivattamiseksi tehtäviä valtaojien perkauksia, kaivuja ja pienehköjä pengerryksiä sekä purojen vedenjohtokyvyn parantamista. Tehokas peruskuivatus on edellytyksenä toimivalle paikalliskuivatukselle, nykyisin pääasiassa salaojitukselle. Se puolestaan on nykyaikaisen taloudellisen viljelytekniikan edellytys. Viljelyksessä oleva peltoala on pääosin ainakin kertaalleen peruskuivatettu. Uudet ojitukset ovat pääosin peruskorjauksia ja tehokkaamman kuivatuksen mahdollistavia kunnostushankkeita.
Ajan myötä peruskuivatus on käynyt Pohjois-Pohjanmaallakin riittämättömäksi ojaverkon kunnon heiketessä. Peruskorjaushankkeita on tarve toteuttaa sitä mukaa, kun kuivavara ei enää riitä salaojille. Peruskuivatus toteutetaan yleensä usean maanomistajan yhteisenä hankkeena. Sen on yleensä toteuttanut ojitusyhtiö. Ojitusyhteisöllä on kuivatusverkoston kunnossapitovelvollisuus. Kunnostus- tai peruskorjaushankkeen käynnistämiseksi tulee kutsua ojitusyhteisö koolle yleiseen kokoukseen ja valita yhteisölle uudet toimitsijat, jos yhteisö ei ole vuosiin ollut aktiivinen.
Peruskuivatushankkeita toteutetaan myös tilusjärjestelyjen (uusjaon) yhteydessä. Tilusjärjestely mahdollistaa alueella vesiensuojelun kokonaisvaltaisen tarkastelun ja esimerkiksi kuivatusvesien johtamisen veden vaivaamalle joutomaalle tai viljelykelvottomalle pellolle perustettavaan kosteikkoon. Hankkeiden suunnittelu ja toteutus on siirtynyt pääosin ELY-keskusten ulkopuolelle ja hankkeet ovat aiempaa pienempiä. Suurissa hankkeissa tarvitaan ELY-keskuksen pitämä ojitustoimitus. Pohjois-Pohjanmaalla on ollut viime vuosina keskimäärin kaksi ojitustoimitusta vuodessa. Lukumääräisesti suurin osa peruskunnostushankkeista toteutetaan Makera-avusteisina osakastyöhankkeina.
|
PERUSKUIVATUKSEN VAIKUTUKSET PINTAVESIIN
Peruskuivatushankkeiden toteuttaminen lisää kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumia. Kuormitus on suurinta välittömästi kaivun jälkeen ja seuraavan tulvan aikana. Happamilla sulfaattimailla peruskuivatukset lisäävät happamuushaittojen riskiä. Lisäksi ne heikentävät usein pienten jokien ja purojen rakenteellista tilaa sekä vaikuttavat niiden vesitaseeseen.
Peruskuivatuksen parantaminen mahdollistaa myös paikalliskuivatuksen parantamisen. Niillä yhdessä on vesistöjen kannalta positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia; Positiiviset vaikutukset tulevat peltojen kuivatustilan paranemisesta johtuvan ravinteiden käytön tehostumisen kautta. Negatiivisia vaikutuksia ovat välitön kiintoainekuormitus ojista, ravinne- ja humuskuormituksen lisääntyminen mm. turpeen hajoamisen kiihtyessä ja virtaamien äärevöityminen.
Luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteilla tehty peruskuivatus voi parantaa kuivatusuomien ja alapuolisen vesistön tilaa.
|
Peruskuivatusten aiheuttamia huuhtoutumia voidaan vähentää käyttämällä toteutuksessa luonnonmukaisen vesirakentamisen keinoja. Näitä ovat esimerkiksi kaivun ajoitus ja jaksottaminen, toispuoleinen kaivu, tulvatasanteet, pysyvien tai tilapäisten pohjakynnysten käyttö ja luiskien loivennukset sekä verhoilut eroosioherkillä alueilla. Hyvin suunniteltu tulvatasanne hillitsee tulvavesien nousua pelloille ja vähentää eroosion vaikutusta luiskissa. Pohjakynnykset ja putousportaat hidastavat virtausnopeutta ja vähentävät uoman syöpymistä. Uomien oikaisua ja luonnontilaisten sekä luonnontilaisten kaltaisten purojen perkauksia tulee välttää. Lisätietoa luonnonmukaisesta vesirakentamisesta löytyy esimerkiksi oppaista ”Maatalousalueiden perattujen purojen luonnonmukainen kunnossapito” (2006), ja ”Ojat kuntoon luonnonmukaisin menetelmin”. Peruskuivatukseen on ohjeistusta, esimerkiksi Opas ojitusyhteisölle uoman kunnossapito- ja peruskorjaushankkeeseen.
Vesienhoitoalueella on laajalti alueita, joiden kuivatuksesta saattaa aiheutua happamuuskuormitusta. Viime aikoina happamuusriskejä on voitu huomioida peruskuivatussuunnittelussa aiempaa enemmän. Kuivatuksia happamilla sulfaattimailla ja mustaliuskealueilla käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa.
