3.3.1 Sijoittuminen ja vaikutukset
Pohjois-Pohjanmaalla oli kesäkuussa 2021 noin 100 tuotannossa, tuotantokunnossa tai kunnostuksessa olevaa turvetuotantoaluetta, joista turvetta tuotettiin vain kolmasosalla. Turvetuotannon pinta-ala on toisen vesienhoitokauden aikana (2016–2021) pienentymässä alle puoleen verrattuna ensimmäisen vesienhoitokauden tilanteeseen. Kaikkiaan turvetuotanto on lopetettu noin 130 alueella ja lopputarkastusta odotti noin 60 kohdetta. Eniten tuotantoalueita on edelleen Siikajoen ja Iijoen valuma-alueella, siellä etenkin Siuruanjoella. Kainuussa on 24 valvottavaa tuotantokunnossa olevaa turvetuotantoaluetta, jotka sijoittuvat Oulujärven valuma-alueelle. Näistä noin puolella tuotanto on loppunut viime vuosien aikana. Kuormitusta aiheuttava pinta-ala oli noin 1 300 hehtaaria vuonna 2019. Määrä on vähentynyt 62 % vuodesta 2007, jolloin maakunnan tuotannossa oleva pinta-ala oli suurimmillaan. Pääosa Kainuun tuotantoalueista sijoittuu Oulujärven itä- ja eteläpuolelle.
|
TURVETUOTANNON VAIKUTUKSET PINTA- JA POHJAVESIIN
Tuotantoalueen ojittamisen yhteydessä suo eristetään ympäröivästä valuma-alueesta. Vesivarastojen tyhjennys lisää tilapäisesti alapuolisten uomien virtaamia. Ojitus ja turpeen poisto pienentävät suon vesivarastoja, mikä muuttaa alueen valumaoloja. Suon kuivatus turvetuotantoa varten voi alentaa pohjaveden pintaa ja heikentää pohjaveden saatavuutta. Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainetta, ravinteita, humusta ja rautaa. Kiintoaine koostuu suurimmaksi osaksi orgaanisesta aineksesta. Orgaanisen kiintoaineksen liettävä vaikutus on kivennäismaa-ainesta suurempi ja se kuluttaa hajotessaan happea. Liuennut orgaaninen aines on pääasiassa humusta, jota luontaisestikin huuhtoutuu runsaasti soilta. Virtaama ja muut hydrologiset olosuhteet vaikuttavat oleellisesti turvetuotannon vuosittaiseen kuormitukseen. Happamilla sulfaattimailla turvetuotantoalueet ja niiden jälkikäyttö lisäävät maa- ja metsätalouden sekä peruskuivatuksen tapaan happamuushaittojen riskiä. Turvetuotannon jälkeisellä maankäyttömuodolla on suuri merkitys alueelta jatkossa tulevaan vesistökuormitukseen.
Paikallisesti turvetuotannon kuormituksella voi olla merkittävä vaikutus veden laatuun. Vaikutukset näkyvät selvimmin jokivesistöjen sivu-uomissa ja joissakin latvajärvissä. Turvetuotannon vaikutusten erottaminen metsätalouden kuormituksesta on usein vaikeaa.
|
