4 Ravinnekuormituksen vähentämistarve
Piste- ja hajakuormitus on suurinta vesienhoitoalueen rannikon läheisillä alueilla, hajakuormitus etenkin Kala-, Pyhä-, Siika- ja Temmesjoen vesistöalueilla (Vesienhoitosuunnitelman osa 1, luku 3.2.1, kuvat 3.4–3.9). Suuri osa kuormittavasta toiminnasta, kuten maa- ja metsätaloudesta, on keskittynyt näille valuma-alueille. Kainuun ja Koillismaan vesistöihin kohdistuva ravinnekuormitus on muuhun vesienhoitoalueeseen nähden vähäisempää. Kainuussa usean järven tila on heikentynyt viimeisen 30 vuoden aikana. Yleisesti syynä voidaan pitää hajakuormituksen lisääntymistä. Myös laskeuman ainepitoisuudet ovat muuttuneet ja muun muassa typpipitoisuus on noussut.
Vemala-kuormitusmallilla on laskettu vesimuodostumakohtahisesti tarve vähentää ihmisperäistä fosfori- ja typpikuormitusta, jotta hyvälle tilalle asetettu ravinnepitoisuuden raja olisi mahdollista saavuttaa. Tarve on laskettu vertaamalla nykypitoisuutta vesimuodostuman tavoitepitoisuuteen ja laskemalla, kuinka paljon ihmisperäistä kuormitusta pitää vähentää, jotta päästään tavoitepitoisuuteen. Tulosten perusteella suurin vähentämistarve on Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueella, jossa vesimuodostumakohtainen ihmistoimintojen fosforikuormituksen vähennystarve on 0–84 % (mediaani 14 %). Yli 50 % vähennystarve on 46 vesimuodostumalla. Suunnittelualueen suurimpien jokien alaosilla fosforikuormituksen vähennystarve on 33–71 % (kuva 4.1). Samoille alueille kohdistuu myös suurin typpikuorman vähentämistarve. Muilla suunnittelualueilla kuormituksen vähennystarve on vähäisempi. Vesimuodostumakohtaiset kuormituksen vähennystarpeet on esitetty toimenpideohjelman osassa 2.
Vesimuodostuminen ekologinen tila on arvioitu ensisijaisesti biologisten tekijöiden perusteella, joten vesimuodostuma voi olla hyvässä ekologisessa tilassa eikä sillä ole tilatavoitteen saavuttamisen vuoksi ravinnekuormituksen vähennystarvetta, vaikka ravinnepitoisuus ylittäisikin tavoitetason. Toisaalta jos ravinnekuormitus on biologisten tekijöiden ja/tai paineiden perusteella arvioitu olevan merkittävä paine, on vesimuodostumalle asetettu vähäinen ravinnekuormituksen vähennystarve, vaikka ravinnepitoisuus mallinnuksen tai seurantatulosten perusteella olisikin tavoitetasolla.
Kuva 4.1 Vemala-mallilla laskettu ihmisperäisen fosforikuormituksen vähennystarve Kalajoki–Temmesjoki-suunnittelualueen suurimpien jokien alaosilla.
VEMALA-mallilla arvioitiin myös vesienhoitosuunnitelman mukaisilla toimenpiteillä saavutettavaa typen ja fosforin kuormituksen vähenemistä. Arvioinnissa ei huomioitu kaikkien toimenpiteiden (mm ohjauskeinojen) vaikutusta, eikä alueellisten toimenpiteiden kohdentamista hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin. Arvioinnin tulokset vesien tilan paranemisesta jäivätkin aika vaatimattomiksi. Arviointi nosti esiin hyvin tärkeän ja keskeisen tarpeen toimenpiteiden oikeasta kohdentamisesta. Myös tutkimustarpeet uusista keinoista korostuvat; Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueella vanhoilta metsäojitusalueilta tulevan kuormituksen osuus on suuri, mutta sille on vain vähän varsinaisia toimenpiteitä, joiden vaikutusta olisi voitu arvioida.
VEMALA-mallin laskentaperiaatteita ja kuormituksen vähentämistarpeen arvioinnin periaatteita on käsitelty laajemmin vesienhoitosuunnitelman osassa 2.
Työkalut kuormitusta vähentävien toimenpiteiden suunnittelun tueksi
Suomen ympäristökeskuksen tuottamia työkaluja ja malleja on käytetty vesienhoidon edellisellä (toisella) suunnittelukaudella arvioitaessa vesistön tilaa, ravinnekuormitusta sekä vesiensuojelutoimenpiteitä. Vesienhoitoalueella hyödynnettiin Vihma-, Kutova- ja LLR-malleja. Tällä kolmannella suunnittelukaudella hyödynnettiin edellisen suunnittelukauden tuloksia valittaessa tehokkaimpia vesiensuojelutoimenpiteitä, mutta uusia laskelmia näillä työkaluilla ei tehty. Toimenpiteiden suunnittelussa hyödynnettiin myös KOTOMA-mallia. KOTOMA on paikkatietopohjainen maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden kohdentamismalli, joka käyttää paikkatietoaineistoja määrittämään peltolohkot, joilla on suuri eroosioriski ja joista irtoaa eniten ravinteita vesistöihin.
