3.4.1 Sijoittuminen ja vaikutukset
Vesienhoitoalueella on toiminnassa lähes 50 kalankasvatuslaitosta. Kalankasvatuksen keskittymät ovat Kuusamossa ja Taivalkoskella, Oulujoen vesistöalueen latvoilla sekä Kuivaniemen edustan merialueella. Laitakarin Kala Oy:n uusi laitos sijoittuu Perämeren ulompiin rannikkovesiin. Kalankasvatuslaitosten ravinnekuormitus on vähentynyt 1990-luvun tilanteesta noin 70 % tuotantomäärien alenemisen ja vesiensuojelutoimien seurauksena. Kalakiloa kohti laskettu ominaiskuormitus oli vuonna 2010 noin kolmannes 1980-luvun alun tilanteesta. Kalan kulutus on sittemmin kasvanut ja vesienhoitoalueella tuotantomäärät ovat olleet edellisvuosia korkeampia.
Luonnonravintolammikkoja rakennettiin kiivaasti 1970- ja 1980-luvuilla. Vuonna 2020 vesienhoitoalueella oli yli 30 luonnonravintolammikkoa. Epäedullinen sijainti, tyhjennysten aiheuttama kuormitus ja eräissä tapauksissa lannoitus kuormittavat alapuolista vesistöä. Lammikoiden käyttöaste ja vesistökuormitus on selvästi vähentynyt, mutta paikallisesti niillä voi olla vaikutusta, ja myös luonnonravintolammikoista tulevan kuormituksen vähentämiseen tulee kiinnittää huomiota. Edellisillä vesienhoitokausilla mukana olleet suuret luonnonravintolammikot on nyt poistettu vesienhoidon vesimuodostumista.
KALANKASVATUKSEN VAIKUTUKSET PINTAVESIIN
Kalankasvatuksen aiheuttamista ympäristöhaitoista merkittävin on ravinnekuormitus. Sitä syntyy kalojen ulosteista sekä syömättä jääneestä rehusta. Haitta ilmenee lähinnä paikallisesti laitosten lähialueilla. Koska kalankasvatus on usein keskittynyt alueelle, jossa muu kuormitus on melko vähäistä, näkyy pienikin ravinnelisäys vesien tilassa. Kuormitus keskittyy kasvukaudelle, jolloin ravinteet päätyvät tehokkaasti perustuottajien käyttöön. Jokien varsilla olevien laitosten alapuolella alustaan kiinnittyvien rihmamaisten levien määrä saattaa lisääntyä selvästi loppukesällä etenkin, jos kasvatusta on paljon. Kalankasvatuksen aiheuttama tautivaara luonnonkaloille tunnetaan huonosti, mutta se on potentiaalinen riski. |