3.12.1 Veden ottomäärät ja vedenoton vaikutukset
Vesienhoitoalueella talousvesi otetaan Oulun kaupunkia lukuun ottamatta pohjavesistä. Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapin maakunnan Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueelle ulottuvalla osalla oli yhteensä 278 merkittäväksi katsottavaa pohjavedenottamoa vuonna 2019. Niistä otettiin vettä yhteensä hieman yli 21 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli noin 57 700 m3 vuorokaudessa. Pohjavedenotto alentaa aina paikallisesti pohjavedenpintaa. Vesilain mukaisen vedenottoluvan ja sen määräysten ansiosta pohjavedenotto ei yleensä aiheuta riskiä pohjaveden hyvälle määrälliselle tilalle.
|
VEDENOTON VAIKUTUKSET POHJA- JA PINTAVESIIN
Pohjavedenoton seurauksena tapahtuva vedenpinnan lasku ja virtaaman väheneminen voi olla haitallista pienille vesistöille sekä pohjavedestä riippuvaisille lähde- ja suoekosysteemeille. Vedenoton vaikutukset lajistoon ovat yleensä suurimpia lähde-elinympäristöissä. Suhteessa akviferin kokoon liian voimakas pohjaveden hyödyntäminen esimerkiksi vedenottamoilta voi aiheuttaa saman pohjavesimuodostuman alueella sijaitsevien yksityiskaivojen kuivumista.
Pintavedenoton haitat näkyvät etenkin pitkien vähäsateisten jaksojen aikana. Herkimpiä vedenoton vaikutuksille ovat pienet, vähäjärviset valuma-alueet, joissa pitkittyneet alivirtaamakaudet aiheuttavat luontaisestikin ongelmia ja vedenoton osuus kokonaisvalunnasta saattaa olla hetkellisesti olla suuri. Tällöin virtavesien virtaamat ja järvien vedenpinnat saattavat laskea vesieliöden kannalta haitallisen alas.
|
Oulun kaupunki ottaa Oulujoesta noin 29 000 m3 raakavettä vuorokaudessa. Otettavan veden määrä on 0,13 % Oulujoen keskivirtaamasta, joten Oulujoen virtaamiin vedenhankinta ei sanottavasti vaikuta. Vesi puhdistetaan nykyaikaisilla ja tehokkailla menetelmillä Kurkelanrannan ja Hintan vedenkäsittelylaitoksilla. Humusperäiset epäpuhtaudet saostetaan kemiallisesti, minkä jälkeen vesi johdetaan hiekkasuodatukseen, otsonointiin ja aktiivihiilisuodatukseen. Lopuksi vesi desinfioidaan ja sen alkaliteettia ja kovuutta nostetaan. Oulun kaupunki on siirtymässä hyödyntämään vedenhankinnassaan osaksi pohjavettä.
Teollisuuslaitoksista pintavettä käyttää eniten Raahessa sijaitseva SSAB Europe Oy (380 000 m3/vrk). Sen vedenoton turvaamiseksi säännöstellään kuutta pienehköä vesimuodostumaa. Muita merkittäviä pintavetää käyttäviä teollisuuslaitoksia ovat Oulussa sijaitsevat Stora Enso (237 700 m3/vrk), Taminco Finland Oy (entinen Kemira, 200 000 m3/vrk) ja Nouryon Finland Oy (entinen Akzo Nobel, 30 000 m3/vrk). Suurin osa teollisuuslaitosten ottamasta vedestä otetaan jäähdytysvedeksi. Jäähdytykseen käytetty vesi palautuu vesistöön yleensä lähelle ottopaikkaa lämmenneenä, mutta laadun muuttumatta. Oulun Energian Toppilan voimalaitos ottaa vettä noin 20 000 m3/vrk. Oulun Energian uudella biovoimalaitoksella on lupa ottaa Oulujoesta jäähdytysvettä noin 20 000 m3/vrk. Biovoimalaitoksen käyttöönoton ja Toppila 1:n lopettamisen myötä Toppilan voimalaitoksen käyttämä vesimäärä vähenee. Pyhäsalmen kaivos on ottanut vettä Pyhäjärvestä noin 10 000 m3/vrk. Talvivaaran kaivos otti vuonna 2018 Kolmisopesta pintavettä prosessivedeksi noin 3 900 m3/vrk. Osa vedestä käytettiin talvella sulanapitovirtaukseen.
Osana maatilatalouden rakennetutkimusta saadaan määräajoin tieto koko maakunnan kasteluveden määrästä. Vuonna 2016 Pohjois-Pohjanmaan kasteltu peltopinta-ala oli 400 ha. Vesilaki velvoittaa ilmoittamaan pinta- ja pohjaveden ottamisesta, jos otettava määrä ylittää 100 m3/vrk. Vaikutusten perusteella vedenotolle voi joutua hakemaan vesilain mukaisen luvan. Aluehallintovirasto voi antaa luvassa määräyksiä otettavan veden enimmäismäärästä. Vuosina 2017–2020 kasteluvedenotosta tehtiin keskimäärin 19 ilmoitusta vuodessa, kaikki Lakeuden alueella. Koska Lakeuden alueen vesistöt ovat vähäjärvisiä ja virtaamat ääreviä, saattaa vedenotolla olla haittaa jokiekosysteemeille poikkeuksellisen kuivina kesinä. Esimerkiksi Temmesjoen vesistöalueella harjoitetaan laajamittaista perunanviljelyä (1 500 ha), jota varten kasteluvettä otetaan alueen joista. Kasteluvedenoton määrää ja vaikutusta on syytä selvittää jatkossa tarkemmin. EU:n vedenniukkuusindikaattorilla WEI+ tehtyjen arvioiden mukaan varsinaista veden niukkuutta ei missään vesienhoitoalueella tulisi kuitenkaan esiintymään.
