3.7.2 Käynnissä olevat toimenpiteet ja niiden ohjaus
Metsätaloushankkeiden vesiensuojelussa tulee ottaa huomioon ympäristönsuojelulaki ja vesilaki sekä niiden nojalla annetut säädökset. Lisäksi tulee ottaa huomioon kaavat ja kaavamääräykset. Vesiensuojelua ohjaamaan on laadittu ohjeistusta, joissa ympäristönsuojelu- ja vesilain vaatimukset on otettu huomioon. Metsälaki edellyttää kestävää metsien hoitoa ja ympäristöasioiden huomiointia metsätaloudessa. Kestävän metsätalouden rahoituslainsäädännön mahdollistaman tuen saaminen edellyttää ympäristönäkökohtien huomioon ottamista. Lähes kaikki vesienhoitoalueen metsäalan toimijat ja metsänomistajat ovat sitoutuneet PEFC-metsäsertifiointijärjestelmään, jossa sitoudutaan noudattamaan yhteisesti sovittuja kestävän metsätalouden kriteerejä. Toinen käytössä oleva sertifiointijärjestelmä on FCS. Molemmat järjestelmät päivitettiin vuosina 2019–2020.
Säädökset
Vesilain (587/2011) tarkoituksena on turvata vesivarojen ja vesiympäristön ekologisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävä käyttö, ehkäistä käytöstä koituvia haittoja sekä parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa. Vesilain mukaan hankkeesta vastaavan on kirjallisesti ilmoitettava muusta kuin vähäisestä ojituksesta ELY-keskukselle vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä (5 luku 6 §). Ojitusilmoituksen tulee sisältää tiedot hankkeesta vastaavasta, kuvaus hankkeesta ja sen ympäristövaikutuksista sekä hankkeen vaikutusalueesta. Lisäksi ojitusilmoituksessa on oltava selvitys perattavista ja kaivettavista uomista, vesiensuojelurakenteista ja muista suunnitelluista toimenpiteistä niiden sijaintia osoittavine karttoineen. Ilmoituksessa vaadittavista asioista on säädetty tarkemmin Valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista (1560/2011). Valtion valvontaviranomaisen tulee tarvittaessa kehottaa hankkeesta vastaavaa hakemaan lupaa tai ojitustoimitusta. Lupa on oltava, jos ojituksesta voi aiheutua ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pilaantumista vesialueella tai vesilain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuja seurauksia, esimerkiksi vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai puron uoman luonnontilan säilymisen vaarantumista. Luvan hakemisesta ja käsittelystä on säädetty tarkemmin asetuksessa 1560/2011. Vesilaki suojelee myös eräiden pienvesien luonnontilaa (VL 2:11).
Vesilain ilmoitusmenettely on parantanut valvojien tiedonsaantia, ojitusten ennakkovalvontaa, valuma-aluekohtaista tarkastelua sekä ojitushankkeiden yhteisvaikutusten arviointia. Pohjois-Pohjanmaalla oli käytössä ojitushankkeiden vapaaehtoinen ilmoitusmenettely jo ennen vesilain uudistusta. Ojitusilmoitus antaa ELY-keskukselle mahdollisuuden ohjata ojituksen vesiensuojelua tarvittaessa. Alueella on esimerkiksi suositeltu tai edellytetty vesiensuojelun tehostamista suurissa hankkeissa ja hankkeissa, jotka aiheuttavat happamuusriskiä tai kohdistuvat herkkiin vesistöihin. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on vetänyt hanketta ojitusilmoitusten sähköistämiseksi. Sähköinen ilmoitusmenettely muun muassa yhdenmukaistaisi ilmoitusten käsittelyä ELY-keskuksissa ja mahdollistaisi ajantasaisen kunnostusojitusten seurannan. Sähköinen ojitusilmoitus saadaan käyttöön vuonna 2022.
Vuonna 2014 uudistettu metsälaki on tarjonnut aikaisempaa enemmän vapautta ja vastuuta metsänomistajalle oman metsänsä hoidossa. Konkreettisia muutoksia ovat olleet metsän uudistamisen läpimitta- ja ikärajojen poistuminen sekä mahdollisuus metsän kasvattamiseen eri-ikäisrakenteisena. Jatkuvapeitteinen kasvatus vähentää kunnostusojitus- ja maanmuokkaustarvetta ja vähentää vesistökuormitusta. Uudistuksella on haluttu edistää nykyistä monipuolisempaa metsänhoitoa ja kannustaa metsänomistajia hoitamaan metsäomaisuuttaan nykyistä aktiivisemmin. Uudistus on palvellut erityisesti niitä metsänomistajia, jotka painottavat taloudellisen tuloksen ohella metsien luonto- ja maisema-arvoja. Vesistöjen ja metsänomistajien kannalta tervetullut muutos oli se, että uudistushakkuun jälkeinen uudistamisvelvoite ei koske puuntuotannollisesti vähätuottoisia ojitettuja turvemaita (kitu- ja joutomaat).
Nykyisen kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (Kemera-laki, 34/2015) mukainen tukijärjestelmä on tullut voimaan 1.6.2015. Tukijärjestelmä sisältää tuet nuoren metsän hoitoon ja sen yhteydessä syntyvän pienpuun keräämiseen, terveyslannoitukseen, juurikäävän torjuntaan, suometsän hoitoon, metsäteihin, metsäluonnon hoitoon, ympäristötukisopimuksiin sekä uutena tuen taimikon varhaishoitoon. Tukijärjestelmän mukaan suometsän hoitoon voidaan myöntää tukea 70 % hankkeen kokonaiskustannuksista, jos kohde on vähintään viiden hehtaarin suuruinen. Pienemmillä, mutta vähintään kahden hehtaarin suuruisilla kohteilla tuki on 40 %. Tuettavan kohteen ravinteisuudelle on asetettu alarajat, ja hoitotyön jälkeen puuston tulee kasvaa keskimäärin vähintään 1,5 m3/ha vuodessa. Toteuttamissuunnitelmaan on liitettävä erillinen selvitys vesiensuojelun kannalta välttämättömistä toimenpiteistä. Metsän terveyslannoitukseen voidaan myöntää tukea 40 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Lannoitevalmisteen tulee soveltua ravinne-epätasapainon korjaamiseen. Pelkästään kasvatuslannoitukseen tukea ei myönnetä. Metsäluonnon hoitohankkeina voidaan rahoittaa esimerkiksi usean tilan alueelle ulottuvia monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöitä, metsä- ja suoelinympäristöjen ennallistamista sekä vesistöhaittojen estämistä tai korjaamista. Tuella voidaan kattaa kaikki hankkeesta aiheutuvat kustannukset.
Kemera-lain voimassaolon oli määrä päättyä vuonna 2020, mutta se sai jatkoaikaa ja on voimassa enintään vuoden 2023 loppuun. Kemera-lain voimassaoloajan jatkaminen oli tarpeen, koska metsätaloutta koskevien valtiontukisääntöjen uudistamistyö on viivästynyt Euroopan unionissa. Lain voimassaolon jatkaminen mahdollistaa uuden metsätalouden kannustejärjestelmän valmistelun tulevien valtiontukisääntöjen pohjalta. Uusi kannustinjärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Se tulee korvaamaan Kemeran, ja se tulee sisältämään merkittäviä muutoksia.
Vesiensuojeluohjeet ja laadun seuranta
Metsänhoidon suosituksia, myös vesiensuojeluohjeistusta päivitetään nykyään sähköisesti (https://metsanhoidonsuositukset.fi). Se mahdollistaa uusien vesiensuojelumenetelmien ja -käytäntöjen nopean käyttöönoton. Metsänhoidon suositukset vesiensuojeluun työopas löytyy edelleen Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion aineistopankista ja Taso-hankkeessa laaditut julkaisut mm vesiensuojelusuosituksista, ja valuma-aluesuunnittelusta sekä omavalvonnan toimintamallit löytyvät edelleen hankkeen www-sivuilta. Metsäkeskus on kehittänyt työkaluja ja aineistoja omana työnä ja useissa yhteistyöhankkeissa eri tahojen kanssa. Muun muassa valuma-alueen määritys -työkalu ja uoma-analyysi ovat laajasti käytössä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) suosimulaattorin avulla on mahdollista selvittää, milloin kunnostusojitus on kannattavaa tehdä ja mikä on ojasyvyyden vaikutus. Simulaattorilla voidaan myös laskea, paljonko kiintoainekuormitusta ja ravinnepäästöjä kunnostusojituksesta syntyy. Luonnonvarakeskus on julkaissut 2016 oppaan Metsänhoito happamilla sulfaattimailla, jossa kuvataan käytettävissä olevaan tutkimustietoon perustuen tehokkaimmat happamuushaittojen torjuntakeinot metsien kunnostusojitusta ja metsien uudistamiseen liittyvää maanmuokkausta toteutettaessa.
Maa- ja metsätalousministeriö määrää tehtäväksi muun muassa ympäristöasioita sisältäviä tarkastuksia. Metsäkeskus ja muut merkittävät toimijat seuraavat hakkuiden vesiensuojelun toteutumista luontolaadun seurantatarkastuksilla. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tarkistaa otannalla noin 20 kunnostusojitushanketta vuosittain.
|
Metsätalouden vaikutuksille herkät vesistöt ja vesiensuojelun painopistealueet
Parhaillaan ollaan määrittelemässä yhtenäisten kriteerien mukaisesti koko Suomen kattavasti metsätalouden vaikutuksille herkkiä vesistöjä. Herkkyysanalyysissä huomioidaan mm. veden väri, mahdolliset happiongelmat ja järvissä viipymä sekä metsätalouden aiheuttama paine Tiedot viedään paikkatietoaineistoihin sekä suunnittelijoiden että viranomaisten käyttöön. Metsätalouden vaikutuksille herkkien vesistöjen aineiston kokoaminen on pohjatyötä metsätalouden painopistealueiden määrittämiselle, joka on vesienhoitokaudelle 2022–2027 esitetty ohjauskeino.
Vuonna 2021 on valmistunut myös koko maan kattava paikkatietoaineisto virtavesistä, joissa esiintyy lohikalakanta. Aineisto on jo viranomaisten ja suunnittelijoiden käytettävissä mm. metsäkeskuksen paikkatietoaineistoissa.
Suomen metsäkeskus on vuonna 2020 tallentanut paikkatietoaineistona jokihelmisimpukkapurojen ja -jokien varteen 50 metrin puskurivyöhykkeet. Näin suunnitteluvaiheessa voidaan estää kiintoainekuormitusta raakkujen esiintymisalueille, laajoja avohakkuita tai käsittelyalueita lähivaluma-alueella, mikä voisi nostaa kesällä lähipurojen lämpötilaa liian korkeaksi. Puskurivyöhykkeellä metsänkäyttöilmoituksia käsittelee ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikkö.
Kootut paikkatietoaineistot auttavat tunnistamaan metsätalouden vesiensuojelun kannalta erityisen tärkeät alueet. Tietoja hyödynnetään mm. metsänhoidon suunnittelussa, lausunnoissa ja myös vesienhoidon toimenpiteiden suuntaamisessa, mikä lisää metsätalouden vesiensuojelun vaikuttavuutta.
|
Tekniset toimenpiteet
Kunnostusojitus
Kaikilla yksityismetsien valtion avustusta saaneilla kunnostusojitushankkeilla ja Metsähallituksen hankkeilla on vesiensuojelusuunnitelma. Sitä edellytetään myös metsäsertifioinnissa. Suunnitelmassa esitetään tekniset toimet, joilla haitalliset ympäristövaikutukset estetään. Kunnostusojituksessa on käytetty yksityismailla suurimmaksi osaksi kiintoaineen laskeutukseen perustuvia vesiensuojelumenetelmiä. Näitä ovat lietekuopat, laskeutusaltaat ja perkauskatkot. Laskeutuksen lisäksi käytetään kuormituksen vähentämistä tehostavia menetelmiä, jotka perustuvat vesien suotautumiseen. Näistä pintavalutuksen käyttö on osalla vesistöalueista merkittävästi yleistynyt. Muiden vesiensuojelurakenteiden, esimerkiksi kosteikkojen, perustaminen on ollut melko vähäistä. Niitä on perustettu jonkin verran luonnonhoitohankkeissa ja niillä olisi positiivisia vaikutuksia myös monimuotoisuuteen ja riistaeäinten elinypäristöihin. Virtaamansäätörakenteista esimerkiksi putkipadoilla voidaan varsin tehokkaasti pidättää kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet ojitusalueella ja samalla parantaa valuma-alueen vedenpidätyskykyä. Putkipadot ovat yleistyneet etenkin laskeutusaltaiden yhteydessä toteutettuna. Niiden käyttö ojastolla ilman allasrakennetta vaatii vielä lisää koulutusta ja tiedotusta. Puumateriaalin lisääminen altaisiin tai uomiin on uusi lupaava menetelmä, jolla voidaan vähentää myös ravinne- ja humuskuormitusta.
Kalajoelta Temmesjoelle ulottuvalla alueella on paljon kunnostusojitusta ja tehokkaampaa vesiensuojelua on suunniteltu ja toteutettu myös yksityismailla. Tarve olisi vielä suurempi ja suunnittelussa tulisi entistä paremmin kiinnittää huomiota jo kuormituksen synnyn estämiseen. Rannikon läheisellä alueella tulee sekä suunnittelussa että toteutuksessa ottaa huomioon happamuusriski. Happamuuden torjumiseksi kaivumassoja on tarkkailtava ja sekä kuivatuksen että vesiensuojelurakenteiden kaivusyvyyttä on tarvittaessa rajoitettava. Vesiensuojelun tehostamista on edellytetty tai suositeltu useiden luonnontilaisen kaltaisten vesistöjen valuma-alueella. Näistä esimerkkejä ovat Kiiminkijoen Natura-vesistö sekä Iijoen purot. Ojitushankkeisiin on näillä alueilla suunniteltu kiitettävästi muun muassa pintavalutusta ja putkipatoja. Luonnonhoitohankkeita on kohdistettu vesienhoidon tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi on toteutettu hankkeita, joissa on vesistökuormituksen vähentämisen lisäksi kunnostettu elinympäristöja ja parannettu valuma-alueen vedenpidätyskykyä. Kaikkia tarpeellisia kohteita ei resurssien puutteen vuoksi ole voitu rahoittaa.
Hakkuut ja maanmuokkaus
Hakkuiden ja maanmuokkauksen kiintoaine- ja ravinnehuuhtoutumia vähennetään ohjeiden mukaan muun muassa suojakaistoilla, pintavalutuksella ja kiintoaineen laskeutukseen perustuvilla menetelmillä. Luontolaadun tarkastuksissa on todettu vuosittain joitakin puutteita hakkuualueiden suojakaistoissa ja maanmuokkausten vesiensuojelussa. Vesien tilan kannalta nykyisen kaltaiset suojakaistat eivät ole riittäviä. Suojakaistojen leventäminen ja laadun parantaminen ovat esillä PEFC-sertifioinnin uudistuksessa. PEFC-vaatimusten tarkistustyön arvioidaan valmistuvan 2021 ja uudet PEFC-käytännöt otettaisiin käyttöön PEFC:n kansainvälisen arviointi- ja hyväksymisprosessin jälkeen vuosina 2022–2023. Maanmuokkauksen vesiensuojelussa tulisi huomioida nykyistä enemmän lähivesistön tila ja eliöstö.
Metsänlannoitus
Metsänlannoituksessa jätetään lannoittamattomia kaistoja vesistöjen varsille. Metsähallitus jättää ojitusalueilla lannoittamattomia kaistoja myös ojien varteen. Yksityismailla käytäntö vaihtelee, mutta joka tapauksessa lannoitteen joutumista ojiin pyritään välttämään. Tuhkalannoitus tulee todennäköisesti yleistymään. Tutkimusten mukaan sen avulla voitaisiin tapauskohtaisesti vähentää kunnostusojitustarvetta.
Metsätalouden happamuuskuormituksen vähentäminen
Happamuus- ja metallikuormituksen välttämiseksi yksityismetsätalouden vesiensuojeluoppaassa esitetään ojien syventämisen välttämistä tiedossa olevalla sulfaattimaalla tehtävissä kunnostusojituksissa. Eräissä erityistapauksissa (esimerkkinä Siikajoen uusjakohankkeiden metsäojitukset) vesiensuojeluratkaisuina on käytetty happamien sulfaattimaiden esiintymisen ja esiintymissyvyyden kartoitusta ja kuivatuksen madaltamista silloin, kun se on tarpeen. Happamuusriski huomioidaan kohtuullisen hyvin suunnitelmissa, mutta toteutuksessa ei aina pysytä suunnitellussa nykyisessä ojasyvyydessä. Edellytykset happamien sulfaattimaiden huomioon ottamiseen ovat parantuneet, kun yleiskartoitus on tehty ja loputkin tiedot saadaan lähiaikoina käyttöön. Happamilla sulfaattimailla harjoitettavassa metsätaloudessa tarvitaan edelleen neuvontaa ja tiedotusta sekä soveltuvien menetelmien kehittämistä. Happamuuskuormitusta on käsitelty myös luvussa 3.9.
Koulutus ja neuvonta
Koulutuksen ja neuvonnan edistäminen on tärkeä osa metsätalouden kuormituksen vähentämistä.
Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta
Valtaosa metsätaloudelle esitetyistä vesienhoidon toimenpiteistä on toteutunut määrällisesti suunnitellusti tai lähes suunnitellusti. Metsätalouden tehostetussa vesiensuojelusuunnittelussa ei ole päästy tavoitteeseen resurssien niukkuuden vuoksi.
Uudishakkuiden suojakaistoja esitettiin toteutettavaksi koko vesienhoitoalueella 1 570 ha. Noin puolet suunnitellusta hehtaarimäärästä oli toteutunut toisen hoitokauden puoliväliin mennessä. Sen jälkeen toteutus on edennyt suunnitellusti.
Lannoitusten suojakaistoja esitettiin 2 280 hehtaarin lannoitusalalle. Lannoitusmäärät ovat olleet arvioitua vähäisemmät, minkä vuoksi myös suojakaistojen määrät jäivät suunniteltua vähäisemmiksi. Niitä on kuitenkin tehty lannoitusmääriin nähden suunnitellusti.
Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteita esitettiin 122 000 hehtaarille. Kunnostusojitusmäärät olivat arvioitua vähäisemmät, minkä vuoksi myös perusrakenteiden määrät jäivät suunniteltua vähäisemmiksi. Niitä on kuitenkin tehty kunnostusojitusmääriin suhteutettuna suunnitellusti.
Metsien kunnostusojituksen tehostettua vesiensuojelua esitettiin toteutettavaksi 1 072 toimenpiteellä. Kunnostusojitusmäärät olivat arvioitua vähäisemmät, minkä vuoksi myös vesiensuojelutoimenpiteiden määrät jäivät suunniteltua vähäisemmiksi. Suhteellisesti päästiin kuitenkin lähes tavoitteeseen. Toimenpiteiden kohdistuminen vesimuodostumiin oli osin epätasaista, eikä kaikilla vesimuodostumilla toteutunut riittävästi toimenpiteitä.
Metsätalouden eroosiohaittojen torjuntaa esitettiin 192 rakennetta. Toimenpide on toteutunut vesienhoitoaluetasolla lähes suunnitellusti.
Metsätalouden tehostettua vesiensuojelusuunnittelua esitettiin toteutettavaksi 6 220 ha/v. Toimenpiteen toteutumista on rajoittanut muun muassa luonnonhoitohankkeisiin käytettävissä olevat niukat resurssit. Toisaalta hankkeisiin liittyvät vesiensuojelurakenteet (Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta) ovat toteutuneet suunnitellusti.
Koulutusta ja neuvontaa esitettiin 1 660 henkilölle vuodessa. Hoitokauden puolivälissä toteuma oli vain 531 henkilöä vuodessa. Osin toimenpiteen heikkoa toteutumista selittää se, että seurannassa ei huomioitu kaikkea neuvontaa, mitä oli ajateltu sisältyvän toimenpiteeseen.
