3.14.1 Järvet

Vesienhoitoalueen järvien tila vaihtelee suuresti. Eniten järvien tilaa heikentää hajakuormitus ja siitä aiheutuva suuri ravinnepitoisuus. Vaikka suurimmat järvet ovat pääosin hyvässä, paikoin erinomaisessa ekologisessa tilassa, kärsivät etenkin vesienhoitoalueen länsiosan järvet ulkoisesta, osin myös sisäisestä kuormituksesta. Myös suurilla järvillä, kuten Pyhäjärvellä ja Yli-Kitkalla, on rehevöityneitä lahtia, joiden tila on muuta järveä selkeästi heikompi. Järvien tilaa ovat heikentäneet valuma-alueelta tulevan ravinne- ja kiintoainekuormituksen lisäksi muun muassa vedenpinnan laskeminen ja Kuusamon alueella voimakkaasti runsastuneet kanadanvesiruttokasvustot. Niiden hillitsemiseen etsitään edelleen keinoja. Viestinnällä ja asennekasvatuksella pyritään rajoittamaan vesiruton leviämistä järvien välillä.

Suurehko osa vesienhoitoalueen eteläosan ja Oulujoen pääuoman alueen pienistä järvistä on rehevöitynyt tai vaarassa rehevöityä. Kiiminkijoelta Kuivajoelle ulottuvan alueen länsiosissa on rehevöitymisuhassa olevia vesiä. Kainuussa osa järvistä on paikoin rehevöityneitä tai riskissä rehevöityä, vaikka järvistä suurin osa onkin vähintään hyvässä ekologisessa tilassa. Koillismaalla rehevöityminen ei ole yhtä laaja ongelma kuin muualla vesienhoitoalueella.

Rehevöitymiskehitys johtaa järvissä sisäisen kuormituksen muodostumiseen ja voimistumiseen. Tällöin toimenpiteitä tarvitaan sekä ulkoisen että sisäisen kuormituksen vähentämiseksi. Toisaalta fosfori on vain toinen pääravinteista eikä korkeahko fosforikuorma välttämättä merkitse rehevöitymisuhkaa vesissä, jotka ovat typpirajoitteisia. Typpirajoitteisuus on tyypillistä esimerkiksi kangasmaiden järvillä. Vesienhoitoalueen reheviä järviä luonnehtivat muutokset kalaston rakenteessa ja niistä johtuva levämäärän runsastuminen. Useissa järvikunnostushankkeissa oikaistaan ravintoketjua eläinplanktontilanteen parantamiseksi.

Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteistä

Kalajoki-Temmesjoki-suunnittelualueen järviä luonnehtivat rehevyys ja korkea humuspitoisuus. Lähes kolme neljäsosaa järvistä on tyypiltään runsashumuksisia. Suuri maatalousmaan osuus on lisännyt kuormitusta ja vaikuttanut järvien hydrologiaan. Järviä on kuivattu maatalousmaan laajentamiseksi ja kuivatusolojen parantamiseksi. Alue on pääosin alavaa ja tasaista, minkä vuoksi myös metsätalouden tarpeisiin tehty maankuivatus on muuttanut järvien tilaa. Vesienhoitokaudella 2016–2021 on toteutettu muun muassa Norssin- Kangaspään-, Kiljan-, Vuohta-, Vatjus-, Keka-, Rytky-, Haapa- ja Pirnesjärven sekä Pyhäjärven lahtien ja Siikajokeen laskevan Rokuanjärven kunnostuksia.

Oulujoen vesistöalueella arvioitiin edellisellä suunnittelukaudella pienten järvien tilaa vertaamalla niiden fosforikuormituksen tasoa suhteessa kuormituksen sietoon. Ulkoisen ja sisäisen fosforikuormituksen yhteismäärä ylitti tuolloin vaarallisen rajan lähes puolella Oulujoen pääuoman vesistöalueen pinta-alaltaan 10–500 ha kokoisista järvistä. Hoitokaudella tehdyistä kunnostuksista keskeisimpiä ovat olleet Suomussalmen Jumalisjärvi, Oulun Pyykös- ja Kuivasjärvi sekä Rokuan alueella Tulijärvi ja Soppinen.

Kiiminkijoki–Kuivajoki-sunnittelualueella järvien hoito on ollut aktiivista. Osa lammista ja pienistä järvistä on eriasteisesti rehevöityneitä tai niitä uhkaa rehevöityminen. Kiiminkijoen valuma-alueella on myös paikallisesti rehevyydestä kärsiviä järviä, joilla käynnistyy selvityshanke järvien rehevyyteen vaikuttavista tekijöistä kunnostussuunnittelutarpeen ja mahdollisen toteutuksen arvioimiseksi. Kunnostuksia tehtiin muun muassa Tyrä-, Inkeen-, Sauna-, Viita-, Juopulin-, Jolos-­, Marttis-, Oi- ja Panumajärvellä.

Koutajoki–Vienan Kemi -sunnittelualueen pienillä järvillä on toteutettu kunnostuksia sekä toimia vesiruton hillitsemiseksi. Suurillakin järvillä, kuten Torankijärvellä sekä Yli-Kitkan Kesälahdella, tehdään vuosittain kunnostusten jälkeistä hoitoa. Erityisesti hoitokalastustoiminta on aktiivista. Kunnostuksia on toteutuksessa muun muassa Elijärvellä, Oivanki-, Kolvanki-, Vuotunki- ja Talvijärvellä. Osa järvistä on siirtynyt kunnostuksen ylläpitovaiheeseen, mutta kunnostushankkeita niillä tarvitaan jatkossakin.

Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta

Sekä rehevien järvien kunnostus- että suunnittelutavoitteet toteutuivat kokonaismääriltään vuosijaksolle 2016–2021 laaditun toimenpideohjelman mukaisesti. Siikajoen ja Oulujoen vesistöalueilla järvien kunnostuksia ei toistaiseksi ole saatu merkittävästi aktivoitua Rokuan aluetta lukuun ottamatta.

Suuren rehevöityneen järven kunnostusta esitettiin suunniteltavaksi kahdessa ja toteutettavaksi yhdessä kohteessa. Toimenpide on toteutunut suunnitellusti. Suunnittelu ja kunnostus ovat kohdistuneet Tyrä- ja Vuohtajärvelle ja kunnostuksia jatketaan hoitokaudella 2022–2027. Suuren rehevän järven velvoitetoimenpiteenä tai aiemman kunnostuksen ylläpitona on hoidettu lisäksi Pyhäjärven Junttiselkää, Komujärveä ja Oijärveä.

Pienten rehevien järven kunnostuksia oli suunniteltu toteutettavaksi 34 kohteessa. Näistä 30 oli toteutunut vuoden 2020 loppuun mennessä, joten lukumääräisesti kunnostukset ovat edenneet hyvin. Toteutukseen eivät kuitenkaan edenneet Temmes- ja Siikajoen vesistöalueiden rehevien järvien kunnostukset. Kunnostussuunnitelmat laadittiin seitsemälle nimetylle järvikohteelle. Toteutumatta jäi ainoastaan Oulun Iso-Vuotunkijärvi.

Ryhmätoimenpiteenä oli 43 nimeämättömän kohteen kunnostustarveselvitystä ja 13 kunnostussuunnitelmaa. Selvitystavoitteeseen päästiin lähinnä kohteilta hankitun seurantatiedon ja kuormitusmallien osalta. Kunnostussuunnitelmissa jäätiin hieman tavoitteesta.