3.3.2 Käynnissä olevat toimenpiteet ja niiden ohjaus
Ympäristönsuojelulaki on ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskeva yleislaki. Sitä sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Turvetuotannolle ja siihen liittyvälle ojitukselle täytyy hakea ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa. Ympäristölupaharkinnassa tulee ottaa laajasti huomioon niitä sijoituspaikan tai lähialueen luonnonarvoja, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittäviä, mutta joita ei ole muussa lainsäädännössä otettu huomioon. Vesien tilatavoitteiden huomioiminen on korostunut ympäristölupaharkinnassa hoitokaudella 2016–2021.
Ympäristöluvissa annetaan määräyksiä muun muassa vesiensuojelurakenteista, niiden kunnossapidosta ja käytöstä sekä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusta. Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja parhaan käytännön periaatteen (BEP) soveltamista. Turvetuotantoalueilla BAT määritellään tapauskohtaisesti ottaen huomioon tuotantoalueen erityisolosuhteet sekä jäljellä oleva käyttöikä. Uusilta alueilta vaaditaan yleensä aina vähintään ympärivuotista pintavalutuskenttää tai muuta sen tasoista vesiensuojeluratkaisua. Mahdollisuudet ympärivuotisen pintavalutuksen toteuttamiseen on tutkittava tuotantoalueen koosta riippumatta. Muutoinkin tulee kiinnittää erityistä huomiota tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseen. Muuttuviin ilmasto-oloihin auttavat mukautumaan virtaamansäätörakenteet, jotka laajalti lasketaan osaksi vesiensuojelun perustasoa. Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje on uudistettu (OH 2/2013 Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje). Tarkkailuohje uudistettiin vuonna 2017 ja päivitettiin vuonna 2020 (Ympäristöministeriön julkaisuja 2020/13).
Vesiensuojelutoimien tehostuminen on vähentänyt turvetuotannon ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Pohjois-Pohjanmaalla turvetuotantoalueiden kuormitus lähti laskuun 1990-luvun puolivälissä, kun pintavalutuskentät yleistyivät. Suurimmalla osalla (96 %) turvetuotantoalueista oli vuonna 2019 käytössä vähintäänkin kesäaikainen pintavalutuskenttä tai jokin muu tehostettu vesiensuojelumenetelmä. Vuonna 2013 vastaava luku oli 78 %. Jatkossa turvetuotannon kuormitus tulee laskemaan merkittävästi, kun tuotantopinta-ala pienenee nopeasti.
Turvetuotannosta poistuvien alueiden jälkihoidosta huolehditaan niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän vesistökuormitusta ennen alueiden siirtymistä muuhun maankäyttöön. Jälkihoidosta annetaan erikseen lupamääräykset ympäristöluvissa, mutta turvetuotannon jälkeisestä maankäytöstä päättää alueen omistaja. Jälkikäyttömahdollisuuksia voi rajoittaa esimerkiksi alueen kuivatustilanne tai happamat sulfaattimaat. Joillain alueilla jälkikäytössä on esiintynyt happamuusongelmia, jotka ovat osin johtuneet aiemmasta turvetuotannosta, osin olleet uuden toiminnan seurausta.
Turvetuotantoalueiden toiminnallisilla ja rakenteellisilla ratkaisuilla huolehditaan siitä, ettei tuotantoalueelta purkautuvia pintavesiä imeydy pohjaveteen eivätkä kuivatus ja vesienkäsittely toisaalta aiheuta haitallista pohjavedenpinnan alenemista.
Yhteenveto edellisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta
Toisella kierroksella vesienhoidossa suunniteltiin täydentävänä toimenpiteenä vähäisessä määrin pienkemikalointia, osin pilottimielessä toteutettavaksi. Menetelmänä kemikalointi on osoittautunut hankasti hallittavaksi ja haitat ovat joissain tapauksissa olleet hyötyjä suuremmat.
Turvetuotannon vesiensuojelurakenteiden määrä riippuu tuotantoalueiden määrästä, joka on nyt laskussa. Tuotannossa olevien alueiden siirtyessä jälkikäyttöön myös vesiensuojelurakenteiden määrä vähenee. Toimenpiteistä ’Kesäaikaisen pintavalutuksen muuttaminen ympärivuotiseksi’ mittaa vesiensuojelun todellista edistymistä. Toimenpide on toteutunut hyvin. Myös pintavalunnan käyttö on suhteellisesti lisääntynyt, kuten on suunniteltukin.
Pienkemikalointiin liittyvää hanketta ei ole ollut vireillä.
Turvetuotannon hankkeet ovat liittyneet happamuuden hallitsemiseen ja tunnistamiseen.
