2.3 Vesihuollon suunnitelmat
Vesihuollon kehittämistä ohjataan sekä valtakunnallisilla että alueellisilla strategioilla ja suunnitelmilla. Valtakunnallisessa “Vesihuollon suuntaviivat 2020-luvulle" -julkaisussa (Silfverberg 2017) on kartoitettu vesihuollon muutostrendit ja siihen on koottu vesihuoltosektorin kehittämistarpeita sekä toimenpidesuosituksia. Keskeisiä vesihuoltoon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. aluerakenteen ja väestömäärän kehitys, sää- ja vesiolojen ääri-ilmiöt, vesihuoltoinfran saneerausvelka sekä uuden teknologian käyttöönotto. Laadukkaan vesihuollon järjestäminen edellyttää vesihuoltolaitoksilta riittäviä taloudellisia resursseja. Erityisesti pienet vesihuoltolaitokset ovat väestökadon ja osaamis- ja resurssivajeen seurauksena yhä vaikeammissa ongelmissa. Suomen vesihuollon uudistamiseen ja toimintaympäristön muutosten ennakointiin Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti vuonna 2020 hankkeen “Kansallisen vesihuoltouudistus”. Uudistusohjelman toimeenpano on parhaillaan käynnissä ja hanke jatkuu vuoden 2022 loppuun saakka.
Itä- ja Etelä-Suomen alueella on vuonna 2020 käynnistetty vesihuollon strategisen yleissuunnitelman laatiminen mahdollisimman toimintavarman vesihuollon saavuttamiseksi. Suunnitelmassa tullaan linjaamaan vesihuollon tavoitteita ja toimenpiteitä kaudelle 2021–2025 ja strategian pidemmän aikavälin visio ulottuu vuoteen 2050 saakka. Suunnitelma valmistuu vuonna 2021. Vastaavaa suunnitelmaa laaditaan myös Länsi-Suomen alueella. Strategisen ja alueellisesti laajan suunnitelman jatkoksi ja sen toteuttamiseksi laaditaan jokaiselle maakunnalle tarkemmat strategian tavoitteisiin pohjautuvat toimenpidesuunnitelmat. Etelä-Savon alueella vesihuollon kehittämisen toimenpidesuunnitelma on laadinnassa ja valmistuu vuoden 2021 loppuun mennessä.
Vuonna 2015 valmistuivat Mikkelin seudun ja Savonlinnan seudun vedenhankinnan varmistamisen yleissuunnitelmat. Suunnitelmiin sisältyvien hankkeiden toteuttaminen on käynnissä ja jatkuu 2020-luvulla. Myös muissa kunnissa on talousveden tuotantoon ja vedenottamoihin liittyviä uhkia, ja niiden hallitsemiseksi tulee jatkaa suunnittelua ja toimenpiteiden toteuttamista.
Vesihuoltolaki (119/2001) velvoittaa kuntia osallistumaan vesihuollon alueelliseen yleissuunnitteluun, mutta kuntakohtaisten vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatiminen on ollut vuodesta 2014 kunnille vapaaehtoista. Neuvotteluissa kuntien ja vesihuoltolaitosten kanssa on käynyt ilmi, että tarvetta kuntakohtaiselle kehittämissuunnittelulle kuitenkin on ja kehittämissuunnitelman palauttaminen lakiin on yhtenä toimenpidekokonaisuutena kansallisessa vesihuoltouudistuksen ohjelmassa. Erityisesti tarve on korostunut erilaisten vesihuollon häiriötilanteiden ja vuoden 2020 Covid-19 epidemian aikaan, kun vesihuoltolaitosten välisen yhteistyön lisääminen on koettu tärkeäksi. Yhteistyön tarvetta kuvaa myös se, että Etelä-Savossa on 54 kpl vesihuollosta vastaavaa vesihuolto-organisaatiota. Näistä 13 on kunnallisia vesihuoltolaitoksia ja 41 vesiosuuskuntia.
Vesihuoltolaki velvoittaa (VHL 15 a §) vesihuoltolaitoksia laatimaan suunnitelman häiriötilanteita varten, pitämään sen ajan tasalla ja toimittamaan suunnitelman valvontaviranomaisille, pelastusviranomaisille ja kunnalle. Etelä-Savossa kaikki vesihuoltolain mukaiset vesihuoltolaitokset ovat varautumissuunnitelman laatineet ja lähes kaikki ovat sen myös toimittaneet. Varautumissuunnitelmien sisältöjen taso on vaihtelevaa ja päivitystarpeita on paljon. Kansallisen vesihuoltouudistuksen lainsäädäntötyössä tarkennetaan varautumissuunnitelman sisältövaatimuksia ja suhdetta muuhun lainsäädäntöön.
Etelä-Savon ELY-keskuksen vastuulle on keskitetty valtakunnallisia vesihuoltoon ja vesiliiketoiminnan kehittämiseen, kokeiluihin, kumppanuuksiin ja vientiin liittyviä tehtäviä. ELY-keskus toimii mm. koordinaattorina sekä vastaa vesihuoltoon ja vesihuoltolaitoksiin liittyvien rahoitushakujen hallinnoinnista.
