15.2.3 Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen
Vesienhoidon rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen on kuvattu sektorikohtaisesti vesienhoitosuunnitelmien yhteisessä osassa (osa 2).
Etelä-Savon ELY-keskus myöntää harkinnanvaraisia, ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan, avustuksia hankkeisiin, jotka edistävät vesienhoitosuunnitelmien täytäntöönpanoa (https://www.ely-keskus.fi/rahoitus-ja-avustukset-ymparistovastuualue). Niitä voivat olla muun muassa erilaiset vesistöjen kunnostushankkeet, valuma-aluekunnostukset sekä pohjavesien pilaantuneisuusselvitykset, rakenneselvitykset ja virtausmallit. ELY-keskus kohdistaa avustusta erityisesti niihin pinta- ja pohjavesiin, joissa tilatavoitteita ei ole saavutettu tai ne ovat vaarantuneet. Koska tavoitteena on myös nykyisen erinomaisen tai hyvän tilan turvaaminen, avustusta voidaan myöntää myös hankkeisiin, jotka edistävät vesistön ja muiden pintavesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Avustusta voidaan myöntää myös hankkeisiin, jotka edistävät kalan kulkua tai kalakantojen luontaista lisääntymistä tai parantavat mahdollisuuksia kestävään kalastukseen. Tarkemmin avustusten myöntöperusteet on kuvattu Valtioneuvoston asetuksessa vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta (714/2015).
Ympäristöministeriön käynnistämän vesiensuojelun tehostamisohjelman (2019–2023) rahoituksella voidaan tehostaa vesienhoidon toimenpideohjelmien toimeenpanoa ja lisätä järvien, pien- ja virtavesien sekä rannikkovesien kunnostuksia sekä edistää uusien kunnostusmenetelmien käyttöönottoa. Lisäksi tehostamisohjelmassa on tavoitteena mm. vähentää maatalouden ravinnekuormitusta, kehittää vesitalouden hallintaa maa- ja metsätaloudessa, kehittää kaupunkivesien hallintaa sekä rahoittaa tutkimus- ja kehitystyötä. Ohjelman rahoituksella voidaan myös tukea olemassa olevia ja uusia asiantuntijoiden ja toimijoiden alueellisia verkostoja. Kaiken kaikkiaan tehostamisohjelmassa on käytettävissä 69 miljoonaa euroa vuosille 2019–2023. Lisätietoa vesiensuojelun tehostamisohjelmasta löytyy internetistä osoitteesta: https://ym.fi/vedenvuoro.
Vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen ei etene riittävällä tavalla ilman uutta rahoitusta. Voimavarojen riittävyyden turvaaminen on tärkeää sekä julkisen sektorin että toiminnanharjoittajien toiminnan varmistamiseksi. Julkisen hallinnon säästötoimien seurauksena ja vesiensuojeluun suunnatun rahoituksen pienentyessä valtion ja kuntien mahdollisuudet edistää toimenpiteiden toteutusta ovat heikkenemässä edelleen. Uusien yhteistyömuotojen ja rahoituskanavien kehittämiseen tulee panostaa jatkossa entistä enemmän. Keskeisiä toimenpiteitä tulee hankkeistaa ja hakea rahoitusta eri lähteistä. Rahoitusta varten voidaan esimerkiksi perustaa rahastoja ja säätiöitä. Vesienhoidon toimenpiteisiin tulee jatkossa entistä enemmän hakea rahoitusta myös EU:n eri rahoituskanavista.
Vesienhoitotoimenpiteiden rahoitusta on saatavana myös muualta. Niitä voivat olla muun muassa Euroopan aluekehitysrahasto, Leader-hankkeet sekä kestävän metsätalouden rahoituslain (KEMERA) mukaiset hankkeet. Kansalliset, alueelliset ja paikalliset rahoituslähteet löytyvät esimerkiksi sivustolta: https://rahatpintaan.fi/
Rahoituksen kehittäminen ja sen kohdentaminen on vain yksi vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanon välineistä. Suuri osa toimeenpanoa tapahtuu kehittämällä nykyistä toimintaa, kuten parantamalla ennakkosuunnittelua, kohdentamalla tutkimusta sekä tehostamalla neuvontaa ja koulutusta eri neuvontaorganisaatioiden kautta. Viranomaistoimintojen ohjauksella ja eri toimintojen yhteensovittamisella on tärkeä rooli. Luvanvaraisten toimintojen toimet ovat pääosin nykykäytännön mukaisia ja perustuvat ympäristölupiin. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano ja rahoituksen järjestäminen edellyttää yhteistyötä ja eri tahojen sitoutumista toimiin. Tärkeä kysymys jatkossa onkin se, miten eri toimijat saadaan sitoutumaan vesienhoidon tavoitteisiin ja toteuttamiseen, miten kansalaisia saadaan aktivoitua toimimaan ja miten vesien hyvän tilan asettamat vaatimukset huomioidaan jokapäiväisessä toiminnassa eri sektoreilla.
Toimenpiteiden kustannustehokkuuteen tulee kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Vesienhoidon toimenpiteiden vaikuttavuudesta ei saada riittävää kuvaa ilman kattavaa vesien tilan seurantaa. Pahimmassa tapauksessa toimenpiteitä ja rahoitusta suunnataan väärin luotettavan seurantatiedon puuttuessa. Luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi seurantoihin käytettävää rahoitusta ei tule vähentää nykyisestä. On myös kehitettävä uusia yhteistyömuotoja toiminnanharjoittajien osallistamiseksi nykyistä enemmän vesienhoidon toimenpiteiden kustannuksiin sekä harkittava toiminnanharjoittajien nykyistä laajempaa osallistumista vesien tilan seurantaan.
