12.2.4 Pintavesien ekologinen tila Etelä-Savossa

Etelä-Savon maakunnan pinta-alasta noin 25 % on vesistöjä. Uudessa luokittelussa on mukana maakunnan kaikki yli 50 hehtaarin järvet (474 kpl) sekä merkittävimmät jokimuodostumat (47 kpl). Lähes kaikki suurimmat reittivedet ja Saimaan osa-altaat ovat erinomaisessa tilassa (kuva 26). Järvien luokitellusta pinta-alasta 98 % ja lukumäärästä 95 % on erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa (kuvat 27 ja 28). Tyydyttävään luokkaan kuuluu 1,5 % järvipinta-alasta (22 järveä) ja välttävässä tilassa on 4 järveä (0,2 % järvipinta-alasta). Huonoksi luokiteltavia järviä ei esiinny lainkaan. Etelä-Savon maakunnan alueella järvien tila on parempi kuin Suomessa keskimäärin.

Suuresta järvisyydestä johtuen jokien määrä on Etelä-Savossa vähäinen, ja ne ovat melko lyhyitä ja kooltaan pieniä. Joet ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa luokassa (79 % luokitellusta pituudesta ja 91 % muodostumien lukumäärästä). Tällaisia jokia tai vesistöreittejä ovat muun muassa Mäntyharjun ja Heinäveden reitteihin kuuluvat jokijaksot. Jokipituudesta noin viidennes kuuluu ekologialtaan tyydyttävään tilaluokkaan ja kohteita on yhteensä neljä kappaletta. Niistä merkittävimpiä ovat Naarajoen reitti (Nykälänjoki) Pieksämäellä ja Mikkelissä, Juvalla sijaitseva Konnusjoen ylä- ja alaosa sekä Rantasalmella Pahakkalanjoki. Välttävään tai huonoon ekologiseen tilaluokkaan kuuluvia jokia ei esiinny lainkaan Etelä-Savossa.

Vesimuodostumakohtaista tilaluokitusta voi tarkastella vesienhoidon karttapalvelussa (Vesikartta): http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikartta.

Kuva 26. Pintavesien ekologisen tila Etelä-Savossa.

Kuva 27. Pintavesien ekologinen tila (% lukumäärästä) Etelä-Savossa. Mukana ovat vain Etelä-Savon ELYn hallinnoimat vesimuodostumat.

Kuva 28. Pintavesien ekologisen tilan kokonaisarvio (%-osuudet vesimuodostumista) Etelä-Savossa. Mukana ovat vain Etelä-Savon ELYn hallinnoimat vesimuodostumat.

Ekologinen luokittelu voi antaa osittain harhaan johtavan käsityksen etenkin suurten järvien tilasta. Järvet luokitellaan vedenlaadun osalta usein selkävesien seurantapaikkojen perusteella. Rehevöityneempien lahtialueiden tila voi poiketa selkävesistä, mutta ne luokitellaan pääaltaan mukaan, koska ne kuuluvat samaan vesimuodostumaan.

Kuva 29. Pintavesien ekologisen luokittelun taso Etelä-Savossa.

Ekologisen luokittelun taso

Pintavesien ekologisen tilan arvio on tehty käytettävissä olevien, pääosin vuosijakson 2012–2017 luokitteluun soveltuvien aineistojen perusteella. Luokittelun taso kertoo, kuinka suuri aineisto on ollut käytettävissä luokittelua tehtäessä (kuva 30). Ympäristöhallinnon seuranta on painottunut suurimpiin järviin ja jokiin, joissa on usein myös velvoitetarkkailua. Ekologisessa luokituksessa biologisilla laatutekijöillä on suuri painoarvo, veden fysikaalis-kemialliset tekijät ovat luokittelua tukevia muuttujia.

Suppeaan biologiseen aineistoon perustuva ekologinen luokitus on tehty lukumääränä 23 % luokitelluista järvistä (yhteispinta-alasta 43 %). Laaja biologinen aineisto on ollut käytettävissä lähinnä suurimmissa järvialtaissa, joiden osuus järvialasta on vastaavasti 39 %. Merkittävä osa järvistä on luokiteltu pelkästään vedenlaadun perusteella tai asiantuntija-arvioon nojautuen. Pelkästään vedenlaatuun pohjautuva luokitus on tehty n. 12 % järvipinta-alasta (29 % muodostumista) ja asiantuntija-arviona 6 % järvipinta-alasta (41 % muodostumista). Asiantuntija-arviona luokitelluissa kohteissa luokitustulokseen on suhtauduttava kriittisesti ja niissä tarvitaan jatkossa lisäseurantaa luokituksen varmentamiseksi. Yhteensä 14 järvimuodostuman tila (3 % vesimuodostumien määrästä ja 0,3 % järvialasta) on arvioitu muiden vesimuodostumien perusteella käyttäen apuna ryhmittelyä.

Jokimuodostumista 17 % (24 % pituudesta) on arvioitu laajan biologisen aineiston ja 53 % muodostumista ja jokipituudesta suppean biologisen aineiston perusteella. Kuudessa muodostumassa (16 % pituudesta) luokitus on tehty vedenlaatuaineiston pohjalta ja kahdeksassa muodostumassa luokitus on tehty asiantuntija-arviona (7 % pituudesta).

Kuva 30. Pintavesien ekologisen tilan muutos 2. ja 3. vesienhoitokauden välillä ja arvioitu tilamuutoksen syy.

Muutokset edelliseen luokitukseen verrattuna

Valtaosassa järviä ja jokia ekologinen tila on pääosin pysynyt samana verrattuna vuonna 2013 julkaistuun luokitukseen. Lähes kaikki suurimmat järvet, kuten Saimaan osa-altaat, ovat pysyneet tilaltaan erinomaisina. Asutuskeskusten lähivesistä esimerkiksi Mikkelin alapuolinen Saimaa sekä Rantasalmella Suuri Raudanvesi ovat edelleen tyydyttävässä tilassa.

Kokonaisuutena vesien tila on hieman parantunut aiempaan luokitukseen nähden. Erinomaisen tilaluokan järvien ja jokien määrä on kasvanut vajaalla kolmellakymmenellä. Hyvään tilaan kuuluvien vesimuodostumien määrä on pysynyt lähes ennallaan. Tyydyttävässä tilassa olevien muodostumien määrä on vähentynyt yhdeksällä ollen nykyisin 26 kappaletta. Välttävään tilaan kuuluvien muodostumien määrä on pysynyt samana ollen neljä kappaletta. Kolmannella vesienhoitokaudella välttävässä tilassa ovat Rantasalmen Kosulanlampi, Juvan Toiviojärvi, Savonlinnan Kuonanjärvi ja Mikkelin Pankalampi.

Mikkelissä Hanhijärvi ja Puulan Kotalahti ovat esimerkkejä kohteista, joiden ekologinen tilaluokka koheni tyydyttävästä hyvään. Hanhijärvessä biologiset laatutekijät osoittavat parantunutta tilaa edelliseen luokituskauteen nähden. Järvi on kuitenkin edelleen hyvän ja tyydyttävän tilan rajan tuntumassa. Kotalahdelta on kerätty aiempaa monipuolisempi biologinen aineisto (mm. kalat), joiden perusteella tila on tarkentunut.

Mäntyharjun Pyhäveden tila nousi aiemmasta hyvästä tilasta niukasti erinomaisen puolelle. Rantasalmella Pieni Raudanvesi on kohonnut välttävästä tyydyttävään tilaan. Kerimäellä Puruveden valuma-alueella Kuonanjärven ekologinen tila on puolestaan heikentynyt tyydyttävästä välttävään ja Savonlinnan Hirvasjärvi hyvästä tyydyttävään tilaan.

Vesien tilamuutosten syitä on usein vaikeaa arvioida. Muutokset tilaluokassa ovat osaksi todellisia, osaksi ne johtuvat aiempaa kattavammasta seurantatiedosta. Erityisesti pienemmissä järvissä luokitus on vähäisen seuranta-aineiston vuoksi edelleen monin paikoin puutteellinen.