11.3 Vesistörakentaminen ja säännöstely

Säännöstely ja vesistörakentaminen Etelä-Savossa

Säännöstelyssä muutetaan vedenkorkeuksia ja virtaamia jatkuvin toimenpitein. Säännöstely edellyttää aina jonkinlaisen padon rakentamista vesistöön, jotta veden juoksutusta voidaan säädellä. Padon yhteydessä voi myös olla voimalaitos. Säännöstelyn tavoitteena voi olla esimerkiksi tulvasuojelu tai tulvavahinkojen estäminen, vesivoiman käyttö tai sen lisääminen, uiton tai vesiliikenteen edistäminen tai vesihuollon parantaminen. Säännöstely muuttaa ja heikentää vesistöjen ekologista tilaa. Säännöstelyjen merkitys on muuttunut vuosien saatossa. 1980-luvulta lähtien säännöstelyssä on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota mm. vesistöjen virkistyskäyttöön, kalatalouteen, vedenlaatuun ja vesistöjen luonnonarvoihin. Säännöstelyt pyritäänkin toteuttamaan siten, että ne palvelevat samalla useita tavoitteita. Monitavoitteiset säännöstelyt ovat useiden tekijöiden kompromisseja, jolloin lopputulos esimerkiksi mökkeilijöiden kannalta ei aina ole paras mahdollinen mutta palvelee kokonaisuutta.

Etelä-Savon suurista järvistä säännösteltyjä ovat muun muassa Puula, Ryökäsvesi-Liekune, Maavesi, Ylä-Enonvesi ja Pieksänjärvi (taulukko 19). Säännöstelyjen tarkoituksena näissä on pääosin voimatalous. Kaikkiaan vesilain (264/1961) perusteella luvitettuja säännösteltyjä järviä on Etelä-Savon alueella vajaat 20 kpl. Etelä-Savon järvien säännöstelyt ovat suhteellisen lieviä, joten niillä ole arvioitu olevan oleellista merkitystä esimerkiksi kalakantoihin.

Etelä-Savossa on kaksi suurempaa vesivoimalaitosta (taulukko 20) sekä muutamia lähinnä kotitarvekäytössä olleita vanhoja ja rakenteiltaan osin huonokuntoisia myllyvoimalaitoksia. Suurimmat voimalaitokset muodostavat yleensä kalojen täydellisen nousuesteen (kuva 22), ellei niiden yhteyteen ole rakennettu kalatietä kuten esimerkiksi Kissakoskella. Pienemmissä ja huonokuntoisissa myllyvoimalaitoksissa nousueste voi olla osittainen tai ajoittainen riippuen virtaaman määrästä. Pohjapatoja on rakennettu Etelä-Savossa vesioikeudellisen luvan nojalla noin 20 kpl. Vesistön järjestelyihin ym. liittyviä pohjapatoja on noin 40 kpl. Pohjapadot ja pienet myllypadot eivät yleensä toimi täydellisenä nousuesteenä.

Kuva 22. Padot ja muut vaellusesteet sekä kalatiet Etelä-Savossa. Kartasta puuttuvat esteet, jotka liittyvät vesimuodostumia pienempiin virtavesiin.

Patoturvallisuusviranomaisen luokittelemia patoja on Etelä-Savossa kaksi kappaletta (taulukko 20). Näistä Kissakosken voimalaitoksen pato kuuluu luokkaan 2. Onnettomuus 2-luokan padolla saattaa aiheuttaa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle. Etelä-Savon ELY-keskuksen toimialueen patoturvallisuuden viranomaistehtävät kuuluvat Kainuun ELY-keskukselle.

Järvenlaskuhankkeet ovat olleet Etelä-Savossa yleisiä. Etelä-Savon yli 50 hehtaarin järvistä (462 kpl) noin 90 tiedetään lasketun. Tyypillinen järvenlaskun suuruus on 0,5–1,2 m, mutta joukkoon mahtuu myös suurempia laskuja. Valtaosa järvenlaskuista on tehty ennen 1950-lukua. Järvenlaskuhankkeiden yhteydessä on perattu lukuisia jokia ja pienempiä puroja. Kuivatusperkausten lisäksi jokia on perattu uiton tarpeita varten. Uittoperatut merkittävät joet on pääosin ennallistettu uittosääntöjen kumoamisen yhteydessä.

Taulukko 19. Perustietoja Etelä-Savon säännöstellyistä järvistä.

Taulukko 20. Perustietoja Etelä-Savon vesivoimalaitoksista ja patoturvallisuuslain piiriin kuuluvista padoista.

*Luokat: 1=onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vaaran ihmishengelle ja terveydelle taikka huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle, 2=onnettomuuden sattuessa saattaa aiheuttaa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle, 3=onnettomuuden sattuessa saattaa aiheuttaa vain vähäistä vaaraa.

Hydrologis-morfologinen muuttuneisuus

Etelä-Savon pintavesimuodostumille on määritelty niiden vesistörakentamisesta ja säännöstelystä aiheutuva hydrologis-morfologinen muuttuneisuus. Muuttuneisuutta arvioitaessa tarkastellaan säännöstelystä, patoamisesta tai veden pinnan laskusta aiheutuneita muutoksia vedenkorkeuksissa ja niiden vaihtelurytmissä. Jokivesissä tarkastellaan säännöstelystä tai rakentamisesta aiheutuneita virtaamamuutoksia, patojen muodostamia kulkuesteitä sekä patoamisen, pengertämisen ja uomalinjausten muutosten aiheuttamia muutoksia uoman ja rantojen rakenteessa. Arviointiperusteet on kuvattu oppaassa ”Pintavesien tilan luokittelu ja arviointiperusteet vesienhoidon kolmannella kaudella” (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas).

Kokonaisarvio vesienhoitoalueen hydrologisten ja morfologisten muutosten määrästä on esitetty kuvassa 23 ja taulukossa 21. Keskeisimmät hydrologis-morfologista tilaa heikentävät tekijät Etelä-Savon jokimuodostumissa ovat kalojen vaellusesteet, uoman allastuminen sekä uomien perkaukset ja muut uomissa tehdyt rakenteelliset muutokset. Järvimuodostumissa puolestaan yleisimmin tilaa heikentävät kalojen vaellusesteet, lasku tai nosto sekä säännöstelyyn liittyvät ongelmat kuten kevään ylivirtaaman alenema tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys. Muodostumia, joissa hydrologis-morfologinen tila on hyvää heikompi, on yhteensä 50 kappaletta.

Taulukko 21. Etelä-Savon pintavesimuodostumat, joissa hydrologis-morfologinen muuttuneisuusluokka on hyvää huonompi.

Kuva 23. Pintavesien hydrologis-morfologinen tila Etelä-Savossa.