12.2.3 Pintavesien kemiallisen tilan arvioinnin periaatteet

Vesien kemiallisen tilan luokittelu on määritelty vesienhoitoasetuksessa ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksessa (1022/2006; myöhemmin vaarallisten aineiden asetus). Uudet prioriteettiaineet ja päivitetyt laatunormit tuotiin vaarallisten aineiden asetukseen 2015. Vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita koskevien säädösten soveltamista on kuvattu ympäristöhallinnon raportissa, joka löytyy sivulta: www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas.

Suomen ympäristökeskuksen raporteissa ”Pintavesien tilan luokittelu ja arviointiperusteet vesienhoidon kolmannella kaudella” ja ”Prioriteettiaineiden paineiden tunnistaminen vesimuodostumissa - vesienhoidon suunnittelu vuosille 2022–2027” on kuvattu kolmannen vesienhoitokauden luokittelua ja uusien prioriteettiaineiden esiintymistä, riskejä ja mm. käytettyjä analyysimenetelmiä. Raportit löytyvät sivulta: www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas.

Vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä 1C2 lueteltujen, EU tasolla valittujen, aineiden pitoisuudet vesimuodostumassa määrittävät pintavesien kemiallisen tilan. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää sille asetetun ympäristönlaatunormin. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteessä 1D annetut (kansallisesti valitut) aineet vaikuttavat vesien ekologiseen tilaan. Veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä, jos asetuksen yhdenkin kansallisen aineen pitoisuus ylittää laatunormin. Näitä tapauksia ei ole havaittu.

Kemiallisen tilan arvioinnissa laatunormitarkastelu tehtiin kaikille päivitetyn asutuksen aineille, joten mukana oli 12 uutta ainetta tai aineryhmää. Lisäksi monen aiemminkin mukana olleen aineen laatunormi muuttui joko matriisiltaan (esim. aiemmin oli määritetty vuosikeskiarvo pitoisuutena vedessä nyt laatunormi pitoisuutena kalassa tai nilviäisessä) tai lukuarvoltaan ja lisäksi monille aineille tuli uutena myös enimmäispitoisuuden laatunormi. Kemiallisen tilan määrittely on muuttunut niin paljon, että vertailu edellisen kauden kemialliseen tilaan on mielekästä vain ainetasolla.

Merkittävin ero toisen kauden kemiallisen tilan arviointiin olivat uudet aineet ja muuttuneet laatunormit. Eniten kemiallisen luokittelun tulokseen on vaikuttanut polybromattujen difenyylieettereiden laatunormin kiristyminen.