10.2 Pintavesien tyypittely

Pintavesien tyypittelyn periaatteet

Pintavedet on jaettu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan eri tyypeiksi. Tyypittelyä tarvitaan, jotta kullekin vesistölle voidaan asettaa omat tilaa koskevat tavoitteet sen luontaisten ominaisuuksien mukaan. Tyypittely on tärkeä osa vesienhoidon suunnittelua, koska tyyppi määrää muun muassa vesien tilaluokittelussa käytettävät raja-arvot.

Jokien tyypittely perustuu valuma-alueen kokoon, vallitsevaan maaperän laatuun (turvemaa tai kangasmaa) sekä maantieteelliseen sijaintiin. Järvien tyypittely perustuu järven pinta-alaan, syvyyssuhteisiin, veden viipymään, valuma-alueen maaperän laatuun (veden humuspitoisuus) ja maantieteelliseen sijaintiin. Kanavat ja tekojärvet ovat keinotekoisia jokimuodostumia, joita ei tyypitellä ja luokitella tavanomaisten vesistöjen kriteerein. Järvityyppejä on Suomessa yhteensä 13, jokityyppejä 17 ja rannikkovesityyppejä 14. Lisää tietoa mm. pintavesien rajaamisesta ja tyypittelystä on Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa ”Pintavesien tilan luokittelu ja arviointiperusteet vesienhoidon kolmannella kaudella”: http://www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas.

Pintavesityypit Etelä-Savossa

Pintavesien tyypittelyn tarkistuksessa tehtiin kolmannella vesienhoitokaudella kaksi muutosta. Puulan Ryökäsvesi-Liekune erotettiin omiksi muodostumikseen. Vastaavasti Kyyveden Jousvesi-Honkalahdenselän muodostuma yhdistettiin Kyyveden pääaltaaseen.

Toisella vesienhoitokaudella oli tyypitelty kolme kooltaan alle 50 ha vesimuodostumaa lampina: Mikkelin Orijärvi, Pankalampi ja Savonlinnan Raatelammet. Tyypittelyn tarkistuksessa muodostumat tyypiteltiin pieneen humusjärvityyppiin, joka vastasi lähintä pintavesityyppiä, jolla on olemassa luokittelun raja-arvot.

Etelä-Savon järvimuodostumat kattavat 11 tyyppiä eli lähes kaikki tyypit ovat edustettuina. Maakunnan järvipinta-alasta 33 % kuuluu suuret vähähumuksiset –järvityyppiin (esim. Puula, Luonteri, Lietvesi ja Puruvesi) ja 32 % suuret humusjärvet –järvityyppiin (esim. Kyyvesi, Pihlajavesi ja Haukivesi). Lukumäärän osalta yleisimpiä ovat pienet humusjärvet (118 kpl), pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (111 kpl) ja matalat humusjärvet (99 kpl). Myös matala runsashumuksinen järvityyppi on maakunnassa varsin yleinen (62 kpl). Harvinaisempia järvityyppejä ovat mm. matalat vähähumuksiset, lyhytviipymäiset ja runsaskalkkiset järvet.

Etelä-Savossa jokityyppejä on edustettuna 5 kpl ja jokien yhteispituus on 353 km. Jokien yhteispituudesta noin kolmannes sisältyy keskisuurten turvemaiden jokityyppiin (11 kpl). Yhteispituuden osalta toiseksi yleisin jokityyppi mutta lukumäärältään yleisin on keskisuurten kangasmaiden jokityyppi. Viidennes jokien yhteispituudesta kuuluu pieniin turvemaiden jokiin ja lähes saman verran pieniin kangasmaiden jokiin. Suuriin kangasmaiden jokiin (3 % kokonaispituudesta) sisältyvät Mäntyharjun reitin kosket sekä Läsänkoski.

Etelä-Savon alueella olevien järvien ja jokien tyypittely on esitetty kuvissa 14 ja 15 sekä taulukoissa 17 ja 18. Tarkemmin niihin voi tutustua vesienhoidon karttapalvelussa (Vesikartta) http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikartta.

Kuva 14. Järvien tyypittely Etelä-Savossa.

Taulukko 17. Etelä-Savon järvien tai järven osien jakautuminen tyyppeihin.

Kuva 15. Jokien tyypittely Etelä-Savossa.

Taulukko 18. Etelä-Savon jokimuodostumien jakautuminen tyyppeihin.