13.2 Ravinnekuormituksen vähentämistarve

Pintavesien tilan parantamisella pyritään erityisesti rehevöitymisen ja sen aiheuttamien haittojen pienentämiseen. Tarpeet koskevat pääasiassa ihmistoiminnasta peräisin olevan ravinnekuormituksen rajoittamista. Kuormituksen vähentämistarvetta on arvioitu mallien avulla ja asiantuntija-arvioina. Hyvä tila on arvoitu saavutettavan, kun fosfori- ja typpipitoisuudet ovat vesimuodostumien vesistötyypin mukaisen hyvän ja tyydyttävän tilaluokan rajalla. Etelä-Savon vesimuodostumille on laskettu Suomen ympäristökeskuksen VEMALA-kuormitusmallin avulla yksilöity fosfori- ja typpipitoisuuden vähentämistarve. Niistä joitakin esimerkkejä esitellään taulukossa 24. Luvut ovat suuntaa antavia ja niissä on epävarmuutta.

Kiintoaineelle ja humukselle ei ole asetettu tyyppikohtaisia pitoisuusrajoja, joten niiden vähentämisen tarvetta ei ole voitu arvioida samalla tarkkuudella. Biologisten vasteiden arviointi on huomattavasti vaikeampaa. Monissa järvissä, joissa ravinnepitoisuudet ovat melko alhaiset, levätuotantoa kuvaava a-klorofyllipitoisuus tai kasviplanktonin biomassa-arvo ylittää tyydyttävän luokan raja-arvon. Vastaavasti esimerkiksi sisäkuormitteisissa järvissä ulkoisen ravinnekuormituksen vähentäminen ei välttämättä riitä, jotta tämä näkyisi ekologisen tilan paranemisena.

Taulukko 24. Fosfori- ja typpikuorman vähennystavoitteita Etelä-Savon eräissä vesimuodostumissa (WSFS-VEMALA).