7.2 Pohjaveden luontaiset ominaisuudet

Maa- ja kallioperän mineraalikoostumus vaikuttaa pohjaveden kemialliseen peruskoostumukseen. Laatuerot johtuvat monista ympäristötekijöistä, kuten esimerkiksi alueiden maantieteellisestä sijainnista, maa- ja kallioperän kivilajikoostumuksesta, vesistön läheisyydestä ja biologis-kemiallisista tekijöistä. Nämä vaikuttavat luonnontilassa muun muassa pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuuteen, sähkönjohtavuuteen, happamuuteen ja orgaanisen aineksen määrään. Suomessa pohjavedet ovat yleensä pehmeitä, pienen elektrolyyttipitoisuuden omaavia ja herkkiä happamoitumiselle. Sähkönjohtavuusarvot ovat yleensä Etelä-Suomessa pohjoista suurempia korkeimpien sähkönjohtavuusarvojen esiintyessä Pohjanmaan sulfaattimailla. Suomessa luonnontilainen pohjavesi luokitellaan yleensä hyväksi. Pohjaveden kemiallisessa laadussa on paikallisia ja alueellisia eroja.

Etelä-Savossa pohjavesi on yleensä hyvälaatuista. Tyypillinen ongelma on lievä happamuus. Pohjavedessä on kuitenkin alueellisia laatueroja erityisesti raudan- ja mangaanin pitoisuuksissa. Pitoisuudet vaihtelevat myös vuodenajoittain ollen riippuvia myös sen hetkisestä vesitasetilanteesta. Yleensä pohjaveden laatu on parasta niissä esiintymissä, joiden vesivaranto ja vedenläpäisevyysominaisuudet ovat keskimääräistä parempia. Pohjaveden luontaisista taustapitoisuuksista saadaan tietoa mm. pohjavesitutkimusasemien laaduntarkkailusta. Pohjavesitutkimusasemat on pyritty sijoittamaan sellaisille alueille, joissa ne kuvaisivat mahdollisimman laajasti alueella vallitsevia pohjaveden muodostumisolosuhteita. Pohjaveden tutkimusasemien luonnontilaisuus on vuosikymmenten kuluessa kuitenkin heikentynyt.