14.3.8 Vesien kunnostus, säännöstely ja rakentaminen

Vesien kunnostukseen, säännöstelyyn ja rakentamiseen vaikuttavat vesilaki, koskiensuojelulaki ja kalastuslaki. Vesilainsäädännön mukaan vesien tilaan vaikuttaviin rakentamishankkeisiin tarvitaan valtion lupaviranomaisen (aluehallintoviraston) lupa. Luvanvaraisia vesitaloushankkeita ovat esimerkiksi järven vedenpinnan nosto, kalatien rakentaminen sekä laajat ruoppaustyöt. Koskiensuojelulaki kieltää uuden voimalaitoksen rakentamisen laissa lueteltuihin vesistöihin tai vesistön osiin, mutta mahdollistaa esimerkiksi säännöstelypadon rakentamisen. Etelä-Savon koskiensuojelulain kohteet ovat Puuskankoski Mäntyharjun reitillä sekä Rautalammin reitissä Kuhankosken yläpuolisessa vesistössä Kangasniemen ja Pieksämäen alueilla. Etelä-Savon maakuntaa koskevista vesistöistä Juojärven reitti, Joroisvirran reitti ja Mäntyharjun reitti on todettu merkittäviksi vaelluskalavesistöiksi, ja sitä kautta ne ovat mukana kalatiestrategian kärkikohteissa.

Kalastuslain tarkoituksena on kalakantojen monipuolisen ja kestävän tuoton ja kalojen luontaisen elinkierron turvaaminen. Elinvoimaisia kalakantoja voidaan käyttää ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Laissa edellytetään aiempaa vahvemmin, että kalastuksen säätelyn tulee pohjautua tutkimus- ja seurantatietoon, kansallisiin strategioihin ja alueellisiin suunnitelmiin. Vuoden 2019 alussa toimintansa aloittaneet kalatalousalueet laativat alueilleen kalavarojen käyttö- ja hoitosuunnitelman (KHS), joka tulee olla valmiina vuoden 2021 loppuun mennessä. Vesienhoidon toimenpideohjelman ja KHS:n tavoitteet ovat joiltain osin samansuuntaiset. Kalataloudellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman ja vesienhoidon toimenpideohjelman tarpeita ja tavoitteita yhdistänyt suunnitelma laadittiin Puulan kalastusalueen ja Etelä-Savon ELY-keskuksen yhteistyönä MMM:n pilottihankkeessa vuonna 2015 ennen uuden kalastuslain voimaantuloa. Puulaveden käytön, hoidon ja kunnostuksen yleissuunnitelma toimi esimerkkinä kalakantojen hoidon ja vesien tilatavoitteiden yhdistämisestä. Etelä-Savon ELY-keskus on jatkanut uusien kalatalousalueiden vesienhoitotoiminnan aktivoimista ja tukemista laadituttamalla kullekin maakunnan kalatalousalueelle vesienhoidon yleissuunnitelman ympäristöministeriön käynnistämän vesiensuojelun tehostamisohjelman tuella vuosina 2019–2021. Linkit yleissuunnitelmiin löytyvät internetistä sivulta (https://kalastusetelasavo.fi/) sekä liitteestä 4.

Merkittäviä edellytyksiä kalatalousasioiden järjestämiselle ja kehittämiselle sekä vesistökunnostushankkeiden edistämiselle luotiin Metsähallituksen vetämässä Vetovoimaa maaseudulle yhteistoiminnalla ja verkostoitumalla -hankkeessa vuosina 2017–2020. Hankkeen tuloksena Etelä-Savoon syntyi pienempiä osakaskuntia ja rekisteriyksiköitä yhdistämällä 20 laajaa osakaskuntaa, jotka kattavat yhteensä 121 000 ha maakunnan vesipinta-alasta. Vuonna kesällä 2020 käynnistyi Metsähallituksen hallinnoima Etelä-Savosta vetovoimaisin järvi- ja vapaa-ajankalastuksen kohde -hanke 2020–22. Siinä on jatkettu osakaskuntien yhdistämistä ja maakunnallisen kalastuslupien infosivuston kehittämistä.

Yleistä järvikunnostuksista

Vesistöt voivat kärsiä ulkoisen ja sisäisen kuormituksen aiheuttamasta rehevöitymisestä, happamoitumisesta tai eloperäisen aineksen kertymisestä. Vesienhoidossa keskeisenä päämääränä on vesistöjen ekologisen tilan parantaminen ja hyvän tai erinomaisen tilan turvaaminen. Vesistöjen kunnostuksessa ja hoidossa tärkeitä tavoitteita ovat lisäksi vesi- ja rantaluonnon, virkistysmahdollisuuksien ja arvokkaiden maisemien palauttaminen ja säilyttäminen.  Käytetyimpiä järvien sisäistä kuormitusta hillitseviä kunnostusmenetelmiä ovat hoitokalastus, kasvillisuuden poisto ja hapetus. Valtaosa kunnostuksista kohdistuu pieniin tai pienehköihin vesiin tai suurten järvien lahtialueisiin. Kuntakeskusten ja taajamien lähivedet ovat perinteisesti olleet ensisijaisia kunnostuskohteita, koska niissä on huomattu tapahtuneen muutoksia ja niihin kohdistuu ahkeraa virkistyskäyttöä. Entistä enemmän vesistökunnostuksia tehdään myös arvokkaissa vaelluskalavesistöissä.

Kunnostustoimet voivat elvyttää järvien ja jokien veden laatua ja elinympäristöjä pysyvästi vain, jos samalla huolehditaan ongelmia aiheuttavan ulkoisen kuormituksen riittävästä vähentämisestä. Mikäli valuma-alueilla ei tehdä kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä, vesistö tulee uudelleen kunnostettavaksi keskimäärin 8–10 vuoden välein. Järven ekologinen kunnostuskaan ei ole kertaluonteinen toimenpide, vaan esimerkiksi vesikasvien niitto tai hoitokalastus tulee tehdä useampana vuotena peräkkäin pysyvämmän vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Vesistökunnostukset ovat pääasiassa vapaaehtoisia toimia. Likaajia on velvoitettu kunnostustoimiin varsin harvoissa tapauksissa. Vesistökunnostuksia toteuttavat muun muassa kunnat, yhdistykset, kalatalousalueet ja osakaskunnat vesialueen omistajina. ELY-keskukset antavat asiantuntija-apua vesistöjen kunnostuksessa sekä osallistuvat hankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Useimmiten kunnostusta varten laaditaan suunnitelma, jonka perusteella määritellään tehtävät työt ja niiden järjestys. Pienehkön järven kunnostus voidaan tehdä talkootyönä, mutta suurempien kohteiden kunnostamiseen tarvitaan useampia tahoja. Monissa hankkeissa niitto-, hoitokalastus- ja suunnittelupalveluita ostetaan alan yrittäjiltä.

Valtion ja kuntien resurssien vähentyessä yksityissektorin ja kansalaisten omaehtoisten kunnostusten merkitys kasvaa. Valtion osallistuminen kunnostushankkeisiin on määritelty Valtioneuvoston asetuksessa vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta (714/2015) sekä vesien kunnostusstrategiassa (Olin 2013). Valtakunnallisesti vesienhoito toteutetaan ELYn osarahoittamien hankkeiden osalta avustusjärjestelmän kautta. Valtion avustus voi olla yleensä enintään 50 % hankkeen kokonaiskustannuksista, mutta tiettyjen kriteerien täyttyessä se voi olla suurempikin. Kokonaiskustannuksia voidaan kattaa hanketoimijoiden tekemällä talkootyöllä. Lisätietoa avustuksista on esitetty luvussa 15.2.3.

Järvien kunnostustoimenpiteet etenivät toisella vesienhoitokaudella osittain suunnitellussa aikataulussa. Syynä yksittäisiin viivästymisiin on ollut resurssien puute, kohteiden lisäsuunnittelun tarve sekä toteutumisen riippuvuus paikallisten tahojen aktiivisuudesta. Hoitokalastusta toteutettiin mm. Pieksänjärvellä, Kyyvedellä, Joroisselällä, Puruvedellä, Rantasalmen Raudanvesillä ja Mikkelin alapuolisella Saimaalla sekä useissa pienemmissä kohteissa. Maakunnassa oli useita niittohankkeita, joilla parannettiin veden vaihtuvuutta umpeen kasvavissa salmissa, kohennettiin kalojen ja muiden eliöiden lisääntymisalueita ja elinympäristöjä sekä lisättiin vesien virkistyskäyttöä. Valuma-alueilla tehtiin tarkempaa vesiensuojelusuunnittelua ja rakennettiin kaksi vesiensuojelukosteikkoa.

Yleistä virtavesiä koskevista kunnostuksista

Virtavesien hydrologinen ja morfologinen tila on heikentynyt mm. uittoa, tulvasuojelua, voimataloutta ja kuivatusta edistävien vesistöjärjestelyiden seurauksena. Virtavesien elinympäristöt ovat yksipuolistuneet ja lisääntymisalueet vähentyneet patoamisen tai liettymisen seurauksena. Vaelluskalojen luontaiset lisääntymiskierrot ovat monin paikoin estyneet vesistörakenteiden, kuten patojen, siltojen ja rumpujen takia. Virtavesikunnostusten tavoitteena on lisätä ja parantaa olemassa olevia kalojen ja muiden vesieliöiden lisääntymis- ja poikastuotantoalueita sekä tukea luonnon monimuotoisuutta. Elinympäristökunnostukset tukevat myös kansallisen kalatie- ja kunnostusstrategian toimeenpanoa, joiden tavoitteena on mm. vaelluskalakantojen luontaisen elinkierron palauttaminen rakennettuihin vesistöihin.

Virtavesien rakentamishankkeiden painopiste on viime vuosien aikana painottunut vaellusesteiden poistamiseen ja elinympäristöjen ennallistamiseen. Kalan kulkua helpottavilla toimenpiteillä tarkoitetaan rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Parannusmenetelmiä ovat esimerkiksi vaellusesteiden poistot, kalatiet tai luonnonmukaiset ohitusuomat. Myös kalojen alasvaelluksen helpottaminen voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä. Virtavesien elinympäristökunnostuksissa pääasiallisina kunnostusmenetelminä käytetään syvyys- ja virtausolosuhteiden monipuolistamista kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla, kutusoraikkojen määrän lisäämistä, liettymien poistamista sekä kuivilleen jääneiden uomanosien vesittämistä. Puron elinympäristökunnostuksissa menetelmät ja tavoitteet ovat pääosin samoja kuin jokivesissä. Purokunnostuksissa käytetään enemmän puuainesta, jotka monimuotoistavat uomaa ja puhdistavat puron pohjaa hienosta aineksesta.

Vuoksen vesistöalueen järvitaimen voi tällä hetkellä erittäin huonosti, joten on ensiarvoisen tärkeää vahvistaa sen lisääntymismahdollisuuksia mm. elinympäristökunnostuksilla. Vuoksen vesistöalueelle on laadittu järvitaimenkantojen toimenpideohjelma (Takkunen ym. 2018). Myös järvilohen keskeisimmät lisääntymisalueet Vuoksen vesistöalueella on menetetty virtavesien rakentamisen takia. Lopputulosta voidaan parantaa lisäksi oikeasuuntaisella kalastuksen säätelyllä sekä järvi- että virta-alueilla. Rasvaevällinen taimen on rauhoitettu ympärivuotisesti koko maassa ja rasvaevällinen järvilohi Vuoksen ja Hiitolanjoen vesistöissä. Lisäksi rasvaeväleikattu järvilohi on rauhoitettu Vuoksen keskeisellä vaellusreitillä 1.6.–31.8. ja sen vapaa-ajan pyynti on kiintiöity. Lajien rauhoitus tukee olennaisesti elinympäristökunnostuksilla saavutettavia myönteisiä vaikutuksia sekä virta- että järvialueiden virkistys- ja kalatalouskäyttöön. Saimaan järvilohen toimenpideohjelma vuosille 2021–2030 on valmisteilla.

Kalataloudellisia kunnostuksia on toteutettu Etelä-Savon virtavesien kalataloudellisen kunnostusohjelman (Hentinen ja Hyytinen 2008) mukaisesti. Kunnostuskohteita on arvioitu ja priorisoitu valuma-alueiden kalataloudellisen merkityksen perusteella. Kunnostusohjelmassa on n. 80 valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokasta virtavesikohdetta. Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet ovat pääsääntöisesti Mäntyharjun reitin pääkoskia, kuten Läsänkoski, Kissakoski, Tuhankoski, Ripatinkoski, Puuskankoski, Kaivannonkoski, Pyhäkoski, Miekankoski ja Voikoski. Vuoksen alueella valtakunnallisesti arvokkaat kohteet ovat Juojärven ja Heinäveden reitin kohteet, kuten Palokinkosket, Karvion-, Kerman-, Kissa-, Haapa-, Vihovuonteen- ja Pilpankoski sekä Heinäveden reitin virta- ja salmikapeikot. Valtakunnallisesti arvokkaista kohteista suurin osa on jo kunnostettu tai niissä on menossa kunnostussuunnittelua tai täydennyskunnostusta. Maakunnallisesti arvokkaita virtavesikohteita on Etelä-Savossa 62 kappaletta. Ne muodostuvat useiden pienempien kohteiden kokonaisuuksista tai yksittäisistä merkittävistä koskialueista. Kohteet laskevat Mäntyharjun reitin ja Vuoksen alueen tärkeimpiin pääaltaisiin. Useassa erityisesti maakunnallisesti arvokkaassa kohteessa tai niiden alapuolella järvitaimenen vaellusreitillä on jonkinlainen vaelluseste, mikä heikentää kohteen kalataloudellista arvoa ja kunnostusmahdollisuutta. Vaellusesteet ovat pääsääntöisesti pienvoimalaitoksia tai myllypatoja. Maakunnalliset kohteet muodostavat lähivuosina merkittävän kunnostustarpeen. Useisiin kohteisiin liittyy vaellusesteiden poistamista tai kalatieratkaisujen selvittämistä.

Toisella vesienhoitokaudella (2016–2021) laadittiin useita kalatie- ja kunnostussuunnitelmakokonaisuuksia, rakennettiin kalateitä ja kunnostettiin useita koskialueita. Kangasniemen Vuojakosken säännöstelypadon muuttaminen pohjapadoksi valmistui vuonna 2021. Puulaan laskevat muut kosket kunnostetaan vuoden 2021 loppuun mennessä. Savonlinnassa Vuokalankosken voimalaitos lakkautettiin, rakennettiin kalatie ja kunnostettiin vanha koskialue. Kunnostus- tai kalatiesuunnitelmat valmistuivat Ala- ja Ylä-Rievelin väliselle Kuorekoskelle, Puumalan Lieviskänkoskelle, Sulkavan Lohikoskelle, Joroisten Enon-, Kolkon- ja Suihkolanjoelle sekä Mikkeliin neljän padon poistamiseksi. Useiden edellä mainittujen suunnitelmien eteneminen lupa- ja toteutusvaiheeseen on seuraavan ohjelmakauden tavoite. Selvitys- ja suunnitteluhankkeita on lisäksi käynnissä mm. Hirvensalmen Ripatinkoskella. Täydennyskunnostuksia ja pienimuotoisia talkookunnostuksia on toteutettu useissa kohteissa.

Vuoksen järvitaimenen kannalta tärkeälle Joroisvirran reitille valmistellaan hallituksen Nousurahoituksella mittavaa kalatiestrategian kärkihankekokonaisuutta koskien kunnostamiseksi ja vaellusesteiden poistamiseksi. Hankkeen perustana toimineen Liunan voimalaitoksen kalatien rakentamismahdollisuuksien selvitys- ja suunnitteluhanke valmistui vuonna 2019. Hankkeeseen kuuluvat suunnittelu- ja toteutustoimenpiteet ajoittuvat koko 2020-luvulle.

Tulevien vaellusesteiden poistohankkeiden ja elinympäristökunnostusten toteutumisen edistämiseksi vuonna 2020 valmistui patokartoitushanke, jossa kartoitettiin Etelä-Savon virtavesiin tehtyjen rakenteiden vaellusesteellisyys, kunto, omistajat ja käyttötilanne. Padot ja niiden vaellusesteellisyys löytyvät Karpalo-karttapalvelusta: https://wwwp2.ymparisto.fi/karpalo.

Esitykset toimenpiteiksi

Rehevöityneiden järvien kunnostus

Taulukkoon 39 on koottu esitys vesistökunnostusta, säännöstelyä ja rakentamista koskeviksi toimenpiteiksi kaudelle 2022–2027. Yksi keskeisimmistä toimenpiteistä on rehevöityneiden järvien kunnostus. Taulukossa 40 on esitetty 32 vesimuodostumaa, joille esitetään kunnostusta 3. vesienhoitokaudella. Hoitotoimenpiteistä merkittävimpiä ovat hoitokalastus ja vesikasvillisuuden poistaminen. Osa hoitotoimista liittyy olemassa oleviin hankkeisiin, joiden toteuttamista olisi hyvä jatkaa vuoden 2021 jälkeen kuten Mikkelin alapuolisella Saimaalla ja Rantasalmen Raudanvesillä. Pieksänjärvelle ehdotetaan hoitokalastuksen käynnistämistä usean vuoden tauon jälkeen. Myös Kyyveden tilaltaan heikentyneille lahtialueille esitetään hoitokalastusta. Muita hoitokalastuskohteita ovat muun muassa Pieksämäen Heiniö, Pertunmaalla sijaitsevat Hämeen ja Savon Hartonen sekä Puruvedellä Sorvaslahti ja Kuonanjärven valuma-alueella sijaitsevat järvet.

Edellisellä kaudella toimenpiteiden suunnittelun apuna käytetty hoitokalastustarpeen arviointi Etelä-Savon alueella (Pulkkinen 2014) päivitettiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä (Kirjola 2020). Hoitokalastustarvetta arvioitiin työssä biologisen aineiston, vedenlaatutiedon ja kohteen kuormituspaineiden ja rantakiinteistöjen määrän avulla arvioidun kiinnostavuuden perusteella. Arvioinnissa käytettiin uusia seurantatietoja luokittelukaudelta 2012–2017, koekalastustietoja vuoteen 2019 asti sekä satelliiteilla tuotettua kaukokartoitusaineistoa. Selvityksen perusteella hoitokalastustarvetta on edelleen monissa aiemmin arvioiduissa kohteissa, mutta uuden seurantatiedon ansiosta listalle löytyi myös uusia kohteita. Osassa järviä tarvitaan kuitenkin lisätietoa vedenlaadusta tai kalastosta ennen hoitotoimien tarkempaa suunnittelua ja käynnistämistä. Järvien hoitotoimenpiteitä ja tarpeita lisätiedon hankkimiseksi on kuvattu tarkemmin Etelä-Savon kalatalousalueille laadituissa vesienhoidon yleissuunnitelmissa (liite 4).

Säännöstelykäytännön kehittäminen

Ilmastonmuutos aiheuttaa säännöstelyn kehittämisen tarvetta Puulan säännöstelyyn Mäntyharjun reitillä. ELY-keskus laatii Puulan padotus- ja juoksutusselvitystä yhteistyössä SYKEn kanssa. Selvitys koskee Puulaa, siihen liittyvää Liekune-Ryökäsvettä sekä alapuolista Mäntyharjun reitin vesistöketjua. Padotus- ja juoksutusselvityksellä haetaan ratkaisumahdollisuuksia vesistöreitin kesän ja syksyn vedenvähyyteen ja lisääntyviin talvitulviin. Tavoitteena on vähentää ilmastonmuutoksesta aiheutuvia tulva- ja kuivuusriskejä vesistöalueella. Säännöstelyn muuttaminen sopeutuvaan säännöstelytapaan edellyttää säännöstelyluvan muuttamista. Padotus- ja juoksutusselvityksen pohjalta ELY-keskuksella on mahdollista lähteä hakemaan säännöstelyluvan muutosta aluehallintovirastolta.

Joroisten ja Pieksämäen alueella sijaitsevaa Maavettä säännöstellään Kiekan voimalaitoksen tarpeisiin. Säännöstelyluvassa on kalenteriin sidottu pakollinen kevätalennus, jonka noudattaminen on jo nykyisellään ollut haasteellista. Säännöstelyn toimivuustarkastelussa arvioidaan nykyisen säännöstelyn toimivuutta muuttuvassa ilmastossa sekä tehdään alustavia tarkasteluja säännöstelykäytännön muuttamistarpeista ja niiden vaikutuksista alapuoliseen vesistöön. Tarkastelujen perusteella käynnistetään vuonna 2023 padotus- ja juoksutusselvityksen laatiminen Maaveden alueelle. Hankkeen lopullisena tavoitteena on Maaveden säännöstelyluvan muuttaminen siten, että se toimii myös muuttuvassa ilmastossa.

Enonkoskella Ylä-Enonveden pintaa säännöstellään padolla kalanviljelyn tarpeisiin. Skenaarioissa on tunnistettu muun muassa kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Säännöstelyluvan haltija on joutunut hakemaan muutamia kertoja poikkeuslupaa. Kolmannen vesienhoitokauden tavoitteena on aloittaa alustava selvitys nykyisen säännöstelyn vaikutuksista ja kehittämismahdollisuuksista.

Taulukko 39. Vesistöjen kunnostusta ja rakentamista koskevat vesienhoitotoimenpiteet Etelä-Savossa kaudella 2022–2027.

Taulukko 40. Järvimuodostumat, joille esitetään kunnostustoimenpiteiden toteuttamista kaudella 2022–2027. Kunnostustoimenpiteet on jaoteltu kolmeen eri toimenpide kategoriaan: 1. Pienen rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala < 5 km2), 2. Suuren rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala > 5 km2), 3. Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus, alueellinen toimenpide (pinta-ala < 5 km2).

Virtavesikunnostukset ja kalatiet

Taulukkoon 41 on koottu ehdotetut virtavesikunnostus- ja kalatiehankkeet Etelä-Savossa vuosiksi 2022–2027. Kalankulkua parantavia kalateitä (50 kpl) on tarkoitus toteuttaa muun muassa Mikkelin Emolan- ja Urpolanjoessa, Puumalassa Lieviskänjärven laskujoessa (Lieviskänkoski) ja Mäntyharjun Voikoskessa. Voikosken kalatie ei ole toteutunut toisella vesienhoitokaudella, sillä uuden voimalaitoksen ja luonnollisen kalatien vesitalouslupa ei ole vielä lainvoimainen.

Virtavesikunnostuksia ehdotetaan toteutettaviksi yhteensä 19 kohteeseen (taulukko 41). Kaikissa vaellusesteiden poisto- ja kalatiehankkeissa kohteisiin toteutetaan myös kalataloudellinen kunnostus. Osassa kohteista on jo tehty kunnostussuunnittelua, osassa suunnittelu alkaa kolmannella vesienhoitokaudella ja toteutus ajoittuu vesienhoitokauden loppupuolelle. Kohteiden toteutus riippuu paikallisten tahojen aktiivisuudesta ja rahoituksen saatavuudesta.

Etelä-Savon alueella toimii Saimaan jokitalkkari -hanke, jonka puitteissa mm. kunnostetaan jokikohteita, tehdään palautusistutuksia ja emokalapyyntejä sekä järjestetään koulutusta.

Taulukko 41. Ehdotetut virtavesikunnostus- ja kalatiehankkeet Etelä-Savossa kaudelle 2022–2027. Hankkeet on jaoteltu kuuteen eri toimenpide kategoriaan: 1. Joen elinympäristökunnostus (valuma-alue yli 100 km2), 2. Kalankulkua helpottava toimenpide (putouskorkeus < 1 m), 3. Kalankulkua helpottava toimenpide (putouskorkeus > 5 m), 4. Kalankulkua helpottava toimenpide (putouskorkeus 1–5 m), 5. Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (valuma-alue alle 200 km2, aluetoimenpide) ja 6. Puron elinympäristökunnostus (valuma-alue alle 100 km2).

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus

Vesipuitedirektiivin mukaiseen suojelualueiden rekisteriin on sisällytetty sellaisia Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon keskeiset yhteisön lainsäädännön, eli ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset Natura 2000-alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta. Erityiseksi alueeksi nimeäminen ei tuo uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita Natura 2000 -alueille. Natura-alueen ottaminen rekisteriin korostaa alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoitosuunnittelussa ja lupaprosesseissa.

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostustoimenpiteiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen siten, että ne edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Tällaisia toimenpiteitä ovat vesienhoitoalueella joki- ja puroreittien valuma-alueiden ja soiden ennallistaminen sekä lintuvesiin kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentäminen lähivaluma-alueella tehtävin vesiensuojelutoimenpitein. Jos rahoitus tulee maa- tai metsätalouden rahoitusjärjestelmistä, ovat toimenpiteet sisällytetty niihin sektoreihin.

Natura-alueiden kunnostustoimenpiteet ovat pääasiassa lintuvesikunnostuksia, joissa pyritään palauttamaan avovettä pahasti umpeenkasvaneille kohteille. Keskeisimpiä kunnostusmenetelmiä ovat vedenpinnan nostaminen eli vesitilavuuden lisääminen pohjapadon avulla, allikoiden kaivaminen ruoppaamalla ja ilmaversoisen vesikasvillisuuden niitto muutamana kesänä peräkkäin. Kaivamisen yhteydessä tehdään erillisiä pesimäsaarekkeita. Lisäksi kunnostetaan lintuvesiin liittyviä rantaniittyjä raivaamalla puustoa ja pensaikkoa, niittämällä sekä laidunnuksella.

Lintuvesikunnostuksia on tavoitteena suunnitella ja toteuttaa seuraavilla kohteilla Etelä-Savossa:

Natura-erityisalueet

• Vaahersalonlampi (Rantasalmi): Vaahersalonlammella hoitosuunnitelman mukaiset niitot eivät ole aiemmin toteutuneet, koska niittojätteitä ei saatu kuljetettua pois vesialueelta. Vesikasvillisuuden niittoa on tarkoitus yrittää uudelleen vuosina 2020–2024. Kustannusarvio 20 000 €.

• Kirkko-Surnui (Pieksämäki): Kirkko-Surnuin hoitosuunnittelua on alkanut 2020, ja toimenpiteiden luvitus tapahtuu vuosina 2021–2022. Alustavasti ensisijainen tavoite alueella on nostaa veden pintaa tai lisätä avovesialuetta muilla keinoin. Suunnitelmaan sisältyy myös Surnuinjoen valuma-alueen vesiensuojelutarpeiden tarkastelu. Kustannusarvio 130.000 €.

• Tuomiojärvi (Pieksämäki): Tuomiojärven ruoppaukset ja padon uusiminen. Kustannusarvio 200 000 €.

• Putkilahti - Ruskeaperä (Rantasalmi): Alueen hoitosuunnitelman laatiminen aloitetaan 2022. Kustannusarvio 30 000 €.

Natura-lintuvedet, jotka eivät kuulu erityisiin alueisiin

• Vehka- ja Uuhilampi (Pieksämäki): Alueen hoitosuunnitelma valmistui 2019. Hoitosuunnitelman perusteella alueen jatkoselvitystä jatketaan niittojen, hoitokalastuksen ja ruoppauksen osalta. Niitot ja hoitokalastus pyritään käynnistämään vuonna 2020. Ruoppausten osalta laaditaan ensin sedimenttiselvitys 2021, jonka perusteella arvioidaan ruoppausten toteutusmahdollisuus. Hankkeen kustannusarvio 50 000–150 000 € (riippuu siitä, onko ruoppaus toteutettavissa).

• Hujas (Mikkeli): Selvitetään alueen nykytila ja arvioidaan hoitotarve. Tarvittaessa alueiden hoitosuunnittelu aloitetaan 2022–2023. Selvityksen kustannusarvio 30 000 €.

• Iso-Kylmä (Pieksämäki): Selvitetään alueen nykytila ja arvioidaan hoitotarve. Tarvittaessa alueiden hoitosuunnittelu aloitetaan 2022–2023. Selvityksen kustannusarvio 30 000 €.

• Niitlahti (Savonlinna): Selvitetään alueen nykytila ja arvioidaan hoitotarve. Tarvittaessa alueiden hoitosuunnittelu aloitetaan 2022–2023. Selvityksen kustannusarvio 30 000 €.

Paikalliset lintuvesikohteet, jotka eivät kuulu Natura- tai suojeluohjelmiin

• Naistinki (Mikkeli): Parannetaan vesialueen houkuttavuutta linnuston pesimäalueena ja muutonaikaisena levähdysalueena. Toimenpiteinä toteutetaan avovesialueita, raivauksia ja pesimäsaarekkeita. Tärkeänä osana lammen kunnostamisessa on lampeen tulevan hulevesikuormituksen vähentäminen. Hankkeen kustannusarvio on 131 100 €.

Muut toimenpiteet

Etelä-Savossa käytetään vuosittain istutusvelvoitteisiin noin 20 000 € ja kalatalousmaksuihin 30 000 € (ALV 0 %). Kalatalousmaksuista lähes 2/3 käytetään muuhun kuin istutuksiin, mm. hoitokalastuksiin ja niittoihin. Velvoiteistutukset tehdään kalastukselle ja kalastolle aiheutuneiden menetysten korvaamiseksi. Osa velvoiteistutuksista on heikkotuottoisia ja olisi perusteltua muuttaa niitä kalatalousmaksuiksi, joita voitaisiin joustavammin käyttää haitan ehkäisemistoimenpiteisiin. Velvoitetoimenpiteisiin, kuten ilmastimien ylläpitoon kuluu Etelä-Savossa muutamia kymmeniä tuhansia euroja vuosittain.

Vesistökunnostuksia, säännöstelyä ja rakentamista koskevat ohjauskeinot sekä toimenpiteiden toteutus- ja seurantavastuut kaudelle 2022–2027 on esitetty Vuoksen ja Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmissa. Sektoria koskeva vesienhoidon ohje löytyy internetistä: http://www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas.